Kotimökki korpimailla kymmenien kilometrien päässä taajamasta. Ei ajokorttia, moponrenkkana ainoa kulkuväline. Raihnainen keho on sanonut työsopimuksensa irti jo ajat sitten, mieli on vielä hauraalla otteella elämän syrjässä kiinni.
Ihminen itse on epävarma, mutta työ- ja elinkeinotoimiston leima on selkeä: työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä.
Antaahan se karenssikin rytmiä eloon kerran vuodessa. Nyt olisi syytä ryhdistäytyä! Haalata itsensä työnhakukurssille, körötellä pappatunturilla kolmenkymmenen asteen pakkasessa maalikylille kirjoittamaan toiveikasta CV:tä.
Antaahan se karenssikin rytmiä eloon kerran vuodessa.
Kainuulainen tarina, mutta totta myös muualla Suomessa.
Viime vuoden lopulla työ- ja elinkeinotoimistoissa oli 342 000 työnvälityksen säädösten mukaisesti työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua. Määrä oli 16 000 suurempi kuin edellisen vuoden marraskuussa. Yli vuoden työttömänä olleiden luku oli kasvanut edellisvuodesta 21%, työllistettyjen määrä taas pudonnut lähes puolella.
Kuinkahan moni näistä työttömäksi kirjatuista on todellisuudessa työkykyinen? Tänään Oulun yliopistossa tarkastettava väitöskirja antaa jotain osviittaa.
Työterveyshuollon erikoislääkäri Raija Kerättären väitöskirjan aineisto on kerätty Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta, ja luvut ovat hurjat: yhden kunnan, Paltamon, kaikista työttömistä 27 % oli työkyvyttömiä avoimille työmarkkinoille, lisäksi 20 prosentilla todettiin kuntoutuksen tarvetta, 34 % työkykyarvioon ohjatuista todettiin työkyvyttömiksi.
Kerätär toteaa, että pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömyyden taustalla ovat usein hoitamatta jääneet mielenterveyden häiriöt. Toimintakykyongelmia ja niiden taustalla olevia sairauksia ei kuitenkaan tunnisteta riittävän hyvin tavanomaisissa palveluissa eikä vaikeasti työllistyviä ohjata kuntoutuksen piiriin, Kerätär toteaa.
Miksi me leikimme virallisesti, että tämä väestönosa olisi vain työpaikkaa vailla? Uskooko joku tosissaan, että kun lisätään keppiä ja karenssia niin nämä ihmiset saadaan töihin?
Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut viime vuosina kaikissa ikäluokissa ja kaikilla koulutustasoilla. Valtava määrä osaamista ja koulutusta valuu päivittäin hukkaan, ja myös miljardien hintalappu muuttuu koko ajan suuremmaksi.
Samaan aikaan kun työttömyys kasvaa, hallitus leikkaa jo muutenkin riittämättömiä työllisyysmäärärahoja. ELY-keskusten ja TE-toimistojen voimavarat vähenevät jatkuvasti.
Olisi reilua ja inhimillistä siivota kortistoista edes ne ihmiset, joilla todellista työkykyä ei ole.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 