Asenteesta kaikki lähtee. Jos pitää työttömiä ne-ihmisinä, on vaikea ymmärtää heidän palvelutarpeitaan. Jos palveluviidakossa tehdään huitaisemalla työttömän työkyvyn arviointi, se voi pahimmassa tapauksessa estää joko työllistymisen tai pääsyn eläkkeelle. Sairauksia ei tunnisteta nykysysteemissä ajoissa, mikä heikentää oikea-aikaisten palveluiden saamista.
Näitä ajatuksia putkahteli mieleeni viikko sitten, kun kuuntelin kuntoutuslääkäri Raija Kerättären väitöstilaisuutta Oulun yliopistolla.
Miksi tämä on tärkeä aihe? Siksi, että pitkäaikaistyöttömyys on epäinhimillistä ja siihen valuu koko ajan lisää ihmisiä. Valitettavasti monet tahot pitävät heitä väärin perustein ”menetettyinä tapauksina”. Näin ei suinkaan ole. Iso osa pitkäaikaistyöttömistäkin voisi palata työelämään, jos työkyvyn arviointi ja palvelujärjestelmä olisivat kunnossa sekä asenteiltaan että toimintatavoiltaan ja jos palvelut olisivat helposti saatavissa oikea-aikaisesti. Nyt näin ei ole. Sen todisti myös Kerätär tutkimuksessaan.
Miksi tämän pitäisi kiinnostaa erityisesti työssä olevia ja nuoria? Siksi, että hallituksen ajama työurien pidentäminen eläkeiän nostoineen ja pakkolakeineen olisi tarpeetonta, jos työuria pystyttäisiin pidentämään keskeltä. Siis työttömät sekä työkykyiset ja kuntoutuvat pitkäaikaistyöttömät pääsisivät töihin. Silloin ei tarvitsisi siirtää työeläkemaksuja työntekijöiden maksettaviksi, kun työllistyneiden eläkemaksut kerryttäisivät eläkekassoja ja työpaikoilla käynnistää ikäohjelmia eläkeikää lähestyville.
Miksi tämän pitäisi kiinnostaa politiikan tekijöitä ja virkamiehiä? Siksi, että nyt pyöritetään paljon rahaa systeemissä, joka ei tuota hyvää vaikuttavuutta. Samalla rahalla saataisiin paljon enemmän aikaan toimimalla järkevämmin.
Itsehallintouudistuksen yhteydessä tulee tehdä radikaali muutos. Vastuu pitkäaikaistyöttömyyden (yli 1 v.) hoidosta ja siihen liittyvä rahoitus pitää siirtää TE-toimistoista kunnille ja sote-alueille. Lopetetaan älytön työttömyyssakkojen (yli 300 milj. e/v.) perintä kunnilta valtiolle. Käytetään ne mieluummin kunnissa ja sote-alueilla työttömien oikea-aikaisiin palveluihin ja työtä jakamalla työllistämiseen vaikkapa mestari–kisälli-mallilla oikeisiin työpaikkoihin. Tähän tarvitaan mukaan kaikki työnantajat. Se olisi todellinen Suomi 100 vuotta -teko.
Tärkeintä on kuitenkin asenne. Työttömien nöyryyttäminen tulee lopettaa ja päästää heidät itse miettimään hyviä ratkaisuja heitä ymmärtävien ohjaajien tukemana.
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu ja Pohjois-Pohjanmaan sote-uudistuksen ohjausryhmän varapuheenjohtaja.
uutiskirje 