Ihmisarvo on turvapaikanhakijoille ruokaakin tärkeämpää

Suomalainen ruoka, miesten ja naisten tasa-arvo sekä hymyily herättävät hämmennystä turvapaikanhakijoissa.

Suomessa vuodesta 2007 asunut Ahmed Sabri sanoo, että suomalaiseen kulttuuriin on sopeuduttava. Sen sijaan kiistat maahanmuutosta kuuluvat hänestä suomalaisten itsensä ratkaistaviksi.

Sabri työskenteli turvapaikanhakijoiden ohjaajana vastaanottokeskuksissa kiivaimman maahanmuuttoajan, alkusyksystä loppuvuoteen.

Hän kertoo, että turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa puhutaan paljon ruuasta. Kun tekemistä on vähän, ruokailu on päivän päätapahtumia.

– Suomalainen ruoka on muukalaisille outoa. Moni ei pysty vierasta ruokaa nielemään, ja ruokaa päätyy jätteeksi.

Islamin mukaan ruokaa ei saa heittää pois. Ruoan jättäminen syömättä tekee turvapaikanhakijoista omissa silmissään väärintekijöitä ja suomalaisten silmissä kiittämättömiä. Päivän odotetuin hetki synnyttää syyllisyyttä – ja jättää usein nälkäiseksi.

– Uusiin tapoihin tottuminen vaatii kärsivällisyyttä puolin ja toisin, Sabri muistuttaa.

Hymyily hämmentää

Toinen uusi, kimurantti asia liittyy hymyilemiseen ja ihmissuhteisiin.

– Suomalaiset sanovat: ”Tunnen hänet, mutta emme ole ystäviä.” Arabikulttuurissa toisen tuntemineen merkitsee, että pian ollaan jo ystäviä ja on kummallista, jos ei halua antaa toiselle puhelinnumeroaan. Oliko hymy vain teeskentelyä, Sabri kuvaa ongelmaa.

Erityisen häkellyttävää on, jos vieras nainen hymyilee miehelle.

– Arabikulttuurissa miesten ja naisten maailmat ovat yleensä toisistaan erillään. Suomessa vallitsee naisten ja miesten sekakulttuuri.

Maahanmuuttajien kotimaissa naiset pukeutuvat peittävästi ja pysyttelevät enimmäkseen sisätiloissa. Hymy on varattu vain läheisille; hymy tuntemattomalle miehelle on kiinnostuksen ja halukkuuden merkki, ja samalla – helposti – epäilyttävä kunniattomuuden osoitus.

Suomessa naisia on kaikkialla, he pukeutuvat vapaasti ja voivat hymyillä leveästi kenelle tahansa, ja se kertoo tasa-arvoisuudesta.

– Nämä asiat on selitettävä tulijoille. Heidän on opittava sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin, se on ihan selvä, Sabri toteaa.

Oikeudenmukaisuus luo turvaa

Vastaanottokeskuksia on noin 140 ympäri Suomen. Useimpia niistä ylläpitää kunta tai kansalaisjärjestö. Uutta ovat yksityisten yritysten perustamat keskukset.

– Riittääkö kaikkiin keskuksiin päteviä työntekijöitä? Työ poikkeustilanteessa elävien ihmisten kanssa vaatii monenlaista osaamista: juridista, hallinnollista, kielellistä, kulttuurista ja psykologista, Sabri sanoo.

Mediassa on uutisoitu levottomuuksista joissakin keskuksissa. Levottomuuksiin on vastattu käsiraudoilla, pampuilla ja lisäämällä vartijoita, turvallisuuden nimissä.

Sabri nimittää tällaista negatiiviseksi turvallisuudeksi.

– Turvapaikanhakijat eivät ole enkeleitä, vaan tavallisia ihmisiä, mutta joissakin vastaanottokeskuksissa valtaa käytetään tarpeettomasti yli valtuuksien, hän huomauttaa.

– Asukkaat sanovat, että kohtelu ei ole tasapuolista. Media voi vaikuttaa työntekijöiden asenteisiin.

Koska työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus ja moni pelkää työpaikkansa puolesta, epäkohdat jäävät piiloon. Turvapaikanhakijat pysyvät puolestaan hiljaa, koska pelkäävät kielteistä leimautumista.

Vasta 23-vuotiaan afgaanimiehen kuolema toi ongelmat päivänvaloon. Kyseisessä vastaanottokeskuksessa oli 680 turvapaikanhakijaa, enää reilut 500.

Osa turvapaikanhakijoista on pettynyt odotuksissaan ja osa on reagoinut epäinhimilliseen kohteluun ja sitten perunut turvapaikkahakemuksensa ja lähtenyt pois Suomesta.

Useimmat keskukset toimivat hyvin ja ihmisarvoa kunnioittaen. Sabri huomauttaa, että oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen kokemukset tuovat turvallisuutta.

– Kun johto osaa asiansa ja ilmapiiri on myönteinen, pieniä ongelmia voidaan aina ratkaista ja estää paisumasta isoiksi.

Sivustakatsojia riidan keskellä

Suomen historiasta Sabri löytää samankaltaisia kokemuksia kuin turvapaikanhakijoilla on: Sisällissota, maastamuuttoa paremman elämän toivossa, pakenemista sodan ja vainon jaloista, avun hakemista muista maista.

Äkkiseltään voisi luulla, että tulijoiden ja nationalististen kantasuomalaisten istuttaminen saman pöydän ääreen tulkkien kanssa hälventäisi epäluuloja.

Sabri ei pidä ajatusta realistisena. Turvapaikanhakijat eivät ole samassa asemassa kuin suomalaiset. He ovat tavallaan sivustakatsojia.

Hän huomauttaa, että nykyinen ristiriita on suomalaisten oma, tulijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välinen kiista.

– Siksi kaikkia eri tahoja edustavien suomalaisten on aloitettava avoin keskusteluprosessi. Se on ainoa ratkaisu, Sabri painottaa.