Koulutuksesta ja tutkimuksesta tehtävistä leikkauksista on puhuttu siitä asti, kun hallitus viime vuoden toukokuussa julkisti ohjelmansa. Ennen vaaleja nykyinen pääministeri Sipilä ja valtionvarainministeri Stubb poseerasivat sosiaalisessa mediassa ja antoivat koulutuslupauksen, jonka mukaan koulutuksesta tai opintotuesta ei tulla leikkaamaan.
Hallitusneuvotteluissa nuo lupaukset unohdettiin saman tien. Tällä viikolla hallitus vastasi opposition tekemään välikysymykseen aiheesta.
Korkeakoulutuksen leikkausten takia on jouduttu irtisanomaan suuri joukko ihmisiä. Niiden henkilökohtaisten tragedioiden lisäksi, joita työpaikan menetys aiheuttaa, leikkaukset vaikeuttavat myös opiskelijoiden arkea.
Miksi nuorten tulisi elää velaksi?
Hallintohenkilökunnan vähentyessä myös opintojen ohjaus vähenee. Opetuksen laatu kärsii. Puhumattakaan siitä viestistä, jonka hallitus antaa nuorille tutkijoille ja heidän tulevaisuudenuskolleen.
Seuraavaksi hallitus on käymässä ammatillisen koulutuksen kimppuun. Leikkaukset suurentavat todennäköisesti ryhmäkokoja ja heikentävät lähiopetusta. Se vähentää heikommin pärjäävien nuorten mahdollisuuksia läpäistä koulutus. Lisäksi aloituspaikkoja joudutaan karsimaan, jolloin huonosti peruskoulussa pärjänneet eivät edes pääse sisään.
Meillä on kohta käsissämme uusi joukko koulutuspolulta tipahtaneita nuoria. Samaan aikaan hallitus on leikannut nuorisotakuun lähes olemattomiin.
Opintotuen leikkaukset käyvät kaikkein pienituloisimman väestöryhmämme kukkarolle ennennäkemättömällä tavalla. Hallitus on leikkaamassa opintorahasta neljänneksen. Jotkut sanovat, että opiskelu on investointi tulevaisuuteen, ja se kuuluukin rahoittaa lainalla. Eihän ennenkään opiskeluun saanut ilmaista rahaa.
Mutta ajat ovat muuttuneet. Korkeakoulutuskaan ei ole enää tae varmasta työpaikasta. Miksi nuorten tulisi elää velaksi näinä epävarmoin aikoina?
Lisäksi hallitus on leikannut varhaiskasvatuksesta ja nostaa päivähoitomaksuja. Lukukausimaksuja suunnitellaan laajennettaviksi koskemaan myös toista astetta.
Onkin ollut todella kummallista, että opetusministerimme Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ei puolusta hallinnonalaansa voimakkaammin, ainakaan julkisuudessa. Hän toistelee mantraansa kaikille kivuliaista säästöistä eikä asetu lainkaan vastustamaan niitä.
Tätä kirjoittaessani julkisen talouden suunnitelmaa seuraavalle neljälle vuodelle ei ole vielä julkistettu. Kokoomus on ilmoittanut haluavansa lisää leikkauksia.
Todella toivon, että hallituskumppanit eivät suostu ajamaan suomalaista koulutusta enää yhtään alemmas.
Kirjoittaja on kansanedustaja.
uutiskirje 