Panama-paperit paljastivat veroparatiiseihin kätkettyjä sijoituksia ja niihin liittyvää veronkiertoa – laillista ja laitonta verosuunnittelua. Muutenkin kaikenlainen ahneus talouselämässä ärsyttää ja harmittaa aina, kun se on tärkein toimintaan vaikuttava motiivi.
1980-luvun alusta alkaen talouskasvu on hidastunut. Työelämä on muuttunut epävarmaksi. Syynä on rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkaminen ja ihanteeksi valittu rajoittamaton lyhyen aikavälin voittojen tavoittelu.
Eri puolilla maailmaa on myös kärsitty entistä tiheämmin toistuneista finanssikriiseistä. Rahan määrää on kasvatettu tuotantoon verrattuna, eikä tälle odotusarvorahalle löydy katetta. Euroopan keskuspankin tehottomilla elvytystoimilla on nostettu osakekurssit taivaisiin.
Keynesläinen talouspolitiikka tuntuu järkevältä vaihtoehdolta.
Nyt porvaripuolueet ehdottavat Suomessa entistäkin enemmän hallituksen sääntelyvallan ja veronkannon supistamista, jotta markkinavetoinen vauraus parantuisi. Ne penäävät taantumasta irrottautumista säästötoimien avulla eivätkä tajua, ettei kapitalismi ole markkinataloutta.
Voiton tavoittelua ei pidä kieltää kokonaan, mutta jos yhteiskunta haluaa saada siitä parhaan hyödyn, sitä on kyllä syytä rajoittaa. Punavihreä oppositio ehdottaakin valtion sääntelyn lisäämistä taloudessa, tuloeroja tasaavaa verotusta ja keynesiläistä valtiovetoista kasvustrategiaa, joka nojaa julkisen kulutuksen lisäämiseen.
Porvarit ovat oikeassa siinä mielessä, että jos ei kykene kilpailemaan, on pienennettävä kustannuksia ja hintoja. Mutta he eivät ymmärrä, ettei valtio ole mikään yritys. Miksi ihmeessä Suomen valtion pitäisi yrittää hoitaa kansantalouttaan liiketaloustieteen avulla?
Keynesiläinen talouspolitiikka tuntuu järkevältä vaihtoehdolta. Laskusuhdanteen aikana valtio lisää julkisia menoja ja keskuspankki lisää rahan tarjontaa. Nousukaudella niitä taas supistetaan. Lisäksi investointipankkitoiminta pitäisi erottaa kokonaan liikepankkitoiminnasta.
Markkinatalous ja kansantalous toimivat siis parhaiten silloin, kun valtiovalta ohjailee niitä sopivasti. Tällaisessa sekataloudessa yhdistyisivät kapitalismin ja sosialismin parhaat puolet.