Makrillihai on solakka, 3–4 metriä pitkä ja hyvin nopea hailaji. Sitä esiintyy ympäri maailman meriä etelässä Kap Hornin vesistä aina Pohjanmerelle asti.
Kovin paljon makrillihaita ei kuitenkaan enää meristä löydy. Laji on listattu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n Punaisessa kirjassa uhanalaiseksi lajiksi. IUCN:n arvion mukaan makrillihaipopulaatio vähenee nykyvauhdilla kolmen sukupolven eli noin 75 vuoden aikana keskimäärin noin 46 prosenttia.
Makrillihai nousi esiin, kun Miamin yliopiston tutkijat selvittivät internetin kautta käytävää laitonta eläinkauppaa. Tutkimus julkaistiin maaliskuussa.
”Koskee satoja lajeja hyönteisistä nisäkkäisiin.”
Hailajit ylipäänsä olivat tutkimuksen tuloksissa vahvasti edustettuina. Kymmenestä eniten myynti-ilmoituksissa mainostetusta uhanalaisesta eläinlajista yhdeksän oli hailajeja, ja makrillihai oli listan kärjessä. Kaupaksi kävivät niin makrillihain leuat hampaineen kuin muutkin ruumiinosat.
Tutkijat olivat ensin keränneet ja analysoineet dataa 148 englanninkielisestä internetin kauppapaikasta. Sen jälkeen tietomäärän pohjalta kehitetty verkkobotti kävi 15 viikon ajan vuonna 2018 läpi internetsivuja ympäri maailmaa etsien tietoja sukupuuttouhan alla olevien eläinlajien verkkomyynnistä.
Sarvikuonoista norsuihin
– Uhanalaisten eläinten kauppa siirtyi entistä enemmän verkkoon erityisesti koronapandemian jälkeen, kertoo Tanja Pirinen, Suomen WWF:n suojeluasiantuntija.
Miamin yliopiston tutkijoiden englanninkielisiin sivustoihin keskittynyt tutkimus hieman vääristää kuvaa siitä, mitä eläinlajeja kaupataan, Pirinen arvelee.
– Tutkimuksesta jää pois iso osa esimerkiksi Aasiassa käytävästä kaupasta. Siellä on kuitenkin yhä paljon kysyntää esimerkiksi norsunluulle, sarvikuonon sarville ja muurahaiskävyille.
YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava järjestö UNODC vahvistaa arvion. Sen viimevuotisen raportin mukaan sarvikuonot, muurahaiskävyt ja norsut ovat edelleen eniten laittoman eläinkaupan kohteina.
Eläinten internetkauppaa on todistettu paljon muissakin tutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Global Initiative Against Transnational and Organized Crime -järjestön alkuvuodesta julkaisemassa raportissa kerrotaan, että vuoden 2024 elo-lokakuussa Brasilian, Etelä-Afrikan ja Thaimaan nettimarkkinoilta löydettiin yhteensä 1741 eläinkaupan mainosta, joissa oli mukana 34 tutkimuksessa kohteena ollutta eläinlajia.
Neljä vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa oli selvitetty kiinalaisen nettikauppapaikka Taobaon myynti-ilmoituksia 150 päivän ajan. Ajanjaksolla myytiin yli 70 000 elävää papukaija- ja kilpikonnayksilöä.
Eläinkauppa on tuhoisaa lajeille. Eläinkaupan vuoksi 18 prosenttia selkärankaisista on vaarassa kuolla sukupuuttoon, todetaan noin viisi vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa.
Rikollisille eläinkauppa on tuottoisaa. Kansainvälisen ilmakuljetusliitto IATA:n mukaan laittoman villieläinkaupan arvo on jopa 20 miljardia dollaria vuodessa, ja se on neljänneksi rahakkain laittoman kaupan muoto huumekaupan, piraattituotteiden ja ihmissalakuljetuksen jälkeen.
Leijona, kirahvi, virtahepo…
Tietoisuus uhanalaisten eläinten laittomasta kaupasta on saavuttanut ostajia, mutta samalla ongelma siirtyy uusiin lajeihin, Pirinen sanoo.
– On jonkin verran havaittavissa sitä, että vaikka norsunluun kysyntään on saatu vähän laskua, niin sitten siirrytään uusiin lajeihin, kuten leijonaan, kirahviin ja virtahepoon.
Norsunluunkauppa kiellettiin Kiinassa vuonna 2018. Seurannassa kansalaisilta on kysytty, ovatko he tietoisia kiellosta ja onko heillä edelleen kiinnostusta ostaa norsunluuesineitä, Pirinen kertoo.
– Monet ihmiset sielläkään eivät ole tajunneet, että kauppa on laitonta, ja mitä sen takana on. Ymmärtäessään, että kyseessä on laiton ja ongelmallinen asia, iso osa ihmisistä ei enää halua ostaa. Mutta toki kaikki eivät siitä piittaa.
”Ankeriaan poikasilla käydään laajaa salakauppaa.”
Myös laillinen eläinkauppa voi olla eläinpopulaatioiden kannalta kestämätöntä, Pirinen sanoo. Esimerkkinä hän mainitsee ankeriaan.
– Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on jo vuosien ajan suositellut, että kaikki ankeriaan kalastus pitäisi lopettaa kannan turvaamiseksi, mutta kalastus on edelleen sallittua. Lisäksi ankeriaan poikasilla käydään laajaa salakauppaa.
Varakkaiden lemmikit
Laitonta eläinkauppaa käydään jo kaikilla sosiaalisen median keskeisillä alustoilla, professori Enrico Di Minin sanoo. Hän johtaa Helsingin yliopiston Helsinki Lab of Interdisciplinary Conservation Science -tutkimusryhmää, jonka tehtävä on kehittää luonnonsuojelupolitiikkaa tukevia menetelmiä ja tutkimusta.
– Laajalle levinnyttä kauppaa käydään kaikilla alustoilla monella kielellä ja kauppa koskee satoja lajeja koko elonkehällä hyönteisistä nisäkkäisiin.
Internet ja varsinkin sosiaalinen media ovat tuoneet laittomaan eläinkauppaan myös uusia ostajia. Tiktokissa ja muilla sosiaalisen median alustoilla kehuskellaan vaikka uudella, vastaostetulla krokotiililla, ja sitten tämän ihmisen seuraajat haluavat ostaa samanlaisen, Di Minin sanoo.
– Esimerkiksi Kiinassa on paljon varakkaita, joiden on huomattu omistavan näitä eksoottisia lemmikkejä, ja he esittelevät niitä somealustoilla. Krokotiili makoilee sohvalla, ja muitakin eläimiä on löydetty asunnoista.
– Kaikki mitä somevaikuttaja tekee, lisää kysyntää, ja tässä tapauksessa laitonta metsästystä.
Internetin kautta käytävän laittoman villieläinkaupan vaikutuksista lajin luonnossa eläviin populaatioihin on hankala vetää johtopäätöksiä, Di Minin sanoo.
– Eläinyksilöt saattavat olla tarhoissa syntyneitä ja kasvatettuja, kuten esimerkiksi jotkin matelijat. Näidenkin yksilöiden kauppaaminen on laitonta.
– Teimme muutama vuosi sitten tutkimusta laululinnuista Indonesiassa ja huomasimme, että internetin e-kauppapaikoilla, kuten Youtubessa, oli myynnissä ja mainostettiin suurempi määrä lintuja, kuin mitä ihmiset olivat raportoineet löytyvän villinä luonnossa.
Köyhyys luo tarjontaa
Internetin eläinkauppa on heikosti kontrolloitua, koska alustoilla ei ole kunnon kannustimia tehokkaampaan valvontaan, Di Minin sanoo. Hän on huomannut kokoustaessaan sosiaalisen median yritysten kanssa, että heillä ei ole riittävästi tietoa siitä, miksi eläimiä myydään verkossa, minkälainen kauppa uhkaa lajeja ja mikä ei.
– Yritysten kannustimena on usein se, että jokin vaikuttaa niiden yhteiskuntavastuuseen. Eläinkaupan kohdalla niiden on hankala ymmärtää, mikä on laitonta ja mikä laillista, eikä niillä ole työntekijöitä seuraamaan ja hoitamaan internetin eläinkauppaa.
Laitonta eläinkauppaa pyritään estämään useammallakin kansainvälisellä sopimuksella ja erilaisilla liittoutumilla. Kansainvälinen sopimus uhanalaisilla eläin- ja kasvilajeilla käytävän kaupan rajoittamisesta eli CITES-sopimus on ollut voimassa vuodesta 1975, ja sen on allekirjoittanut 160 valtiota. Sopimuksessa määritellään noin 30 000 luonnonvaraiselle eläin- ja kasvilajille kaupan rajoitukset.
Myös laillinen eläinkauppa voi olla kestämätöntä.
Sopimuksista huolimatta käytännön työ laittoman kaupan estämiseksi on hankalaa, Di Minin toteaa.
Resursseja ei ole tarpeeksi, eikä varsinkaan nyt, kun asevarustelu vie taas paljon maiden resursseja, hän sanoo. Eläimet jäävät toissijaiseksi, kun sodan uhka on todellinen.
– Pitää myös ymmärtää, että osassa niistä maista, joissa eläimiä pyydystetään ja ostetaan, laki ja valvonta ovat yleisestikin matalammalla tasolla kuin Suomen kaltaisissa maissa.
Edelleen eläinkaupassa on suurelta osin kyse köyhyydestä ja elämässä selviytymisestä.
– Eläimiä pyydystetään maissa, missä ihmisillä on hyvin pienet tulot. Laiton eläinkauppa tuo heille valtaisia mahdollisuuksia. Meidän pitäisi tarjota vaihtoehtoja näille ihmisille.
Verijuotikkaat Tullissa
Di Mininin työryhmä on jo useamman vuoden ajan kehittänyt työkaluja, jotka pystyvät tekoälyn avulla tunnistamaan internetin kauppapaikkojen ja sosiaalisen median laittoman eläinkaupan myynti-ilmoitukset.
Hanke on saanut rahoitusta Euroopan tutkimusneuvostolta, sekä vielä jatkorahoitusta kahdeksi vuodeksi muista rahoituslähteistä.
Työ alkoi muutama vuosi sitten niin, että ensin ryhmä keräsi dataa internetin alustoilta. Suurta datamäärää käsiteltiin tekoälyn tekstiprosessien sekä kuvaohjelmien avulla, ja oleellinen tieto eroteltiin. Jos saman työn olisi tehnyt manuaalisesti, niin työmäärä olisi valtaisan suuri, Di Minin sanoo.
– Me kehitimme metodeja ja malleja, joilla voi tätä sisältöä käydä läpi, ymmärtää, mitä kaupataan ja minne, ja sitten yritämme selvittää, että onko kauppa laillinen vai ei.
Aivan kaikkea dataa eri puolilta maailmaa työryhmä ei saa käyttöön. Kiinan ja Venäjän osalta osa datasta jää piiloon. Samaten esimerkiksi Whatsappin kaltaisissa sovelluksissa käytävästä kaupasta ei jää tutkijoille dataa.
Suomessakin on jonkin verran kiinnostusta uhanalaisten eläinten kauppaan. Vuosina 2005–2020 Suomen Tulli löysi 18 uhanalaiseen lajiin kuuluvaa elävää yksilöä sekä vielä muutaman erän verijuotikkaita.
Di Minin ei voi tutkimuseettisistä syistä vastata, onko heidän analyysinsa löytänyt Suomesta ostajia uhanalaisille eläinlajeille.
– Googlen hauista voi nähdä, että Suomessakin ihmiset ovat etsineet tietoa eläinlajeista, joita kaupataan Euroopassa.
uutiskirje 
