Ammattiliitoissa ollaan yksimielisiä ay-liikkeen uudistumistarpeesta. Mutta millaista tulevaisuuden työelämää varten ay-liikkeen tulisi uudistua ja miten uudistuminen toteutettaisiin?
Työelämää tutkinut sosiologian professori Harri Melin Tampereen yliopistosta arvelee, että juuri maan hallitus on omalla politiikallaan edesauttamassa ay-liikkeen uudistumista.
– Se on pakottanut ay-liikkeen miettimään toimintatapojaan ja tulevaisuuttaan ja osoittanut ay-liikkeen tarpeellisuuden, Melin sanoo.
Uusi keskus-järjestö on ay-liikkeen kypsyyskoe.Työnantajien, EK:n ja hallituksen ideologiseen jyräykseen ei hajanainen ay-liike ja yksittäiset liitot pysty vastaamaan.
Uusi keskusjärjestö olikin jo lähellä syntyä, mutta nyt jo kolme isoa STTK:n jäsenliittoa on vetäytynyt. Muun muassa Tehy päätti olla allekirjoittamatta aiesopimusta. Puheenjohtaja Rauno Vesivalon mukaan Tehy ei vakuuttunut siitä, että syntyisi toimintatavoiltaan avoin ja puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö.
Uusi keskusjärjestö -hankkeen ohjausryhmän vetäjä, JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on pettynyt, mutta ennen johtopäätösten tekoa hän odottelee kesäkuun ensimmäiseen päivään asti liittojen vastauksia.
– Perusteet järjestön synnyttämiseksi eivät ole poistuneet mihinkään. Työnteon muodot ja tavat muuttuvat vääjäämättömästi nyt ja lähitulevaisuudessa. Myös palkansaajien on kyettävä reagoimaan muutokseen, Eloranta muistuttaa.
Hätiköityä
PAM:n järjestöpäällikkö Niina Koivu-niemi harmittelee hankkeen kohtaloa ja varsinkin perusteluita, joilla se on STTK:n suunnalla hylätty.
– Eihän SAK keskusjärjestönä ole koskaan rahoittanut mitään jäsentensä kampanjoita. Rahoittajat ovat liittoja tai puolueita. Puoluepolitiikasta on tehty isompi mörkö kuin se oikeasti on, hän sanoo ja arvelee, että kyse on tietämättömyydestä.
Koivuniemi korostaa, että uusi keskusjärjestö ei veisi liittojen itsenäisyyttä. Siten ne voivat olla puoluepoliittisesti sitoutumattomia tai sitoutuneita. Keskusjärjestö on eri asia.
– Nyt on tehty hätiköityjä johtopäätöksiä, hän sanoo.
Aika ei kypsä
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola myöntää olevansa pettynyt. Hän uskoi uuteen laajaan palkansaajakeskusjärjestöön, joka olisi pystynyt uudistamaan edunvalvontakoneistoa.
Puoluepoliittinen riippumattomuus oli lähtökohta uudelle. Palola puolustaa lähtökohtaa muistuttamalla STTK:n jäsen-
kyselyyn, jonka mukaan nuoria ja järjestäytymättömiä potentiaalisia jäseniä häiritsee puoluepolitiikka.
Mutta nyt hanke on kaatunut ainakin maksimilaajuudessaan. Ehkä aika ei vielä ole kypsä asialle. Tai ehkä hankkeelle sattui työtapaturma, kun sitä yritettiin viedä kiireellä eteenpäin samanaikaisesti kilpailukykyneuvottelujen kanssa.
– Mutta ei ole syytä ripotella tuhkaa niskaansa. On vain todettava, että on raskasta olla aikaansa edellä, hankkeen kantava voima Palola lohkaisee.
Uudelleensyntyminen
Hallituksen toiminta on Palolankin mukaan vahvistanut ay-liikettä. Hän arvelee, että ay-liike kokee uudelleensyntymisen paikallisen toiminnan ja sopimisen kautta.
– Aikoinaan palkansaajaliike syntyi työpaikoilla, kun todettiin että porukalla ollaan enemmän kuin yksin.
Mutta oleellista on, että ay-liike pystyy käynnissä olevien neuvottelujen avulla turvaamaan sen, että paikallista sopimista edistetään hallitusti.
– Jos lainsäätäjä ottaa ohjat käsiinsä, se ei enää etene hallitusti.
Rahan haaskuu lopetettava
Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemen mielestä uuden keskusjärjestön ympärillä käyty keskustelu on tehnyt hyvää koko ay-liikkeelle. Kävi, miten kävi, entiseen ei hänen mukaansa enää ole paluuta.
– Tavalla tai toisella ay-liike tulee lähivuosina uudistumaan ja hakemaan sellaisia asemia yhteiskunnassa, että sen vaikutusvalta kasvaa. Se hakee uusia liittolaisia ja määrittelee oman toimintakenttänsä uudestaan. Ja mukaan otetaan kaikki ilman että kenenkään täytyy tehdä aatteellisia tai poliittisia kumarruksia, hän sanoo.
Uuden keskusjärjestön ydin on Harjuniemen mukaan juuri siinä, että se tuottaisi ison heterogeenisen yhteisön, jossa olisi eri työmarkkina-asemassa olevia palkansaajia, yksinyrittäjiä, pienyrittäjiä ja muita.
– Yhteisön resursseilla rakennettaisiin uusia projekteja erilaiset alat yhdessä, hankittaisiin tutkijoita mukaan, lisättäisiin hyvää viestintää, hommattaisiin yhteiskunnallista taustoittavaa keskustelua, yhteistä tekemistä.
Nykyisellä tavalla ei Harjuniemen mielestä kannata jatkaa. Se on rahan haas-
kausta.
Hän korostaa, että uusi keskusjärjestö on ay-liikkeen kypsyyskoe.
Hajanainen ay-liike voimaton
Johtaja Markku Palokangas STTK-laisesta Ammattiliitto Prosta pitää keskusjärjestöhankeen kehittelyä tärkeänä jatkossakin.
– Se voisi vastata osaltaan tulevaisuuden haasteisiin. Se mahdollistaisi voimien kokoamisen ja resurssien järkevän käytön niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Työnantajat ovat jo omat voimansa koonneet ja niiden vaikutusvalta sekä Suomessa että kansainvälisesti on kertaluokkaa suurempi kuin ay-liikkeellä, Palokangas sanoo.
Nykyinen pirstoutunut ja omaan napaansa tuijottava ay-liike on tuomittu häviämään. Voimien kokoaminen on Palokankaan mukaan erityisen tärkeätä nykyisessä tilanteessa.
– Suomessa työnantajat, elinkeinoelämä ja hallitus ovat löytäneet toisensa, kyseenalaistavat ay-liikkeen aseman, toimintaoikeudet ja ovat valmiita romuttamaan työehtosopimukset ja palkansaajien suojaksi rakennetut turvaverkot, työehtosopimukset ja työlainsäädännön. Tähän ideologiseen jyräykseen ei hajanainen ay-liike ja yksittäiset liitot pysty vastaamaan.
Digitalisaatio
Ay-liikkeellä on monta huutavaa syytä uudistua. Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat työelämää palvelualoilla yhtä lailla kuin teollisuudessakin. Työn muutos haastaa perinteisiä ammatteja ja ammattiryhmiä.
Kovassa myllerryksessä ovat niin työn tekemisen paikat kuin tavatkin. Edessä on myös työelämämme kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen, joihin ay-liike on huonosti varautunut.
Harri Melin sanoo, että jotta Suomi pysyy hyvänä paikkana elää, tarvitsemme maahanmuuttajia, siirtolaisuutta, kansainvälisyyttä.
– Kaikkeen tähän ay-liike on varautunut luvattoman huonosti, Melin sanoo.
Työaikaa lyhennettävä
Ay-liikkeen tulevaisuus ei saisi olla pelkkää puolustustaistelua. Omia tavoitteita tarvitaan. Yksi tällainen on työajan lyhentäminen. Sitä ja työn jakamista suosittelee muun muassa Markku Palokangas.
– Mutta tämä edellyttäisi todellista kansalaispalkkaa ja myös minimipalkkaa.
Myös Harri Melin puhuu työajan lyhentämisestä.
– Tänä aikana, kun meiltä edellytetään eläkeiän pidentämistä ja päivittäisen tai viikoittaisen työajan pidentämistä kilpailukyvyn nimissä, niin ay-liikkeen vaatimus pitäisi olla työajan radikaali lyhentäminen, Melin sanoo.
Palokangas muistuttaa, että tulevaisuudessa suunnittelu, valmistus, tuotannon ohjaus, huolto ja valvonta eivät ole paikkasidonnaisia.
– Tämä edellyttää ay-liikkeeltä aivan toisentasoista kansainvälistymistä kuin mihin se näyttää olevan valmis.
Prekariaatti
Työn pirstoutuminen tuo lisää yksinyrittämistä, itsensä työllistämistä, pätkätöitä ja määräaikaisuuksia, jotka kaikki rikkovat perinteisiä työyhteisöjä. Kokoaikaisten työsuhteiden ja suurten työpaikkojen varaan rakentunut ay-liike ei Palokankaan mukaan pysty vastaamaan tähän kehitykseen.
Antti Palola arvelee, että jos ay-liike perustettaisiin nyt, sen perustaisi nuorta polvea edustava prekariaatti.
– Yhä enemmän nämä silpputyönuoret kyselevät, mitä olemme tehneet heidän asemansa parantamiseksi. Todennäköisesti emme riittävästi, Palola sanoo.
Harri Melinin mukaan työelämän muutos näkyy muun muassa siinä, että ero ruumiillisen ja henkisen työn välillä on paljolti hävinnyt. Tämä pitää ottaa huomioon edunvalvonnassa eli yhdistää toimihenkilö- ja työntekijäliittojen keskusjärjestöt.
Melin pelkää, että uuden keskusjärjestön jarruna ovat perinteet.
– Halutaan pitää hajurakoa. Ollaan kyllä solidaarisia oman porukan suhteen, muita kohtaan solidaarisia vain osittain.
Naiset ja ay-liike
Kaikkein haavoittuvammassa työmarkkina-asemassa ovat Melinin mukaan nuoret ja naiset.
– SAK on tehnyt kaikkensa pitääkseen PAMilaiset kurissa, kun sen pitäisi tehdä kaikkensa, että heidän asiansa saadaan kuntoon, Melin sanoo.
Erityisen vaikea kysymys ay-liikkeelle taitaa olla nuori jäsenistö.
– Kun ay-liikkeen valta lisääntyi 1960-70 -luvuilla, sodanjälkeiset nuoret sukupolvet ottivat ohjat käsiinsä. Nyt he ovat eläköitymässä ja tarvittaisiin seuraava nuorisorynnistys. Sitä vain ei ole näkyvissä, Melin sanoo.
Nuorten suhde työhön on erilainen kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Nuoret arvostavat Melinin mukaan työn mielenkiintoisuutta kun vanhat taas painottavat turvattua työpaikkaa. Palkka ei ole nuorille tärkein asia.
Ay-liikkeen vastaus
Nyt siis kaikki vaativat ay-liikkeen uudistumista. Matti Harjuniemi sanoo, että hän ei ole hirveästi nähnyt aitoa ja uutta, yhteiskuntaa eteenpäin vievää aloitteellisuutta myöskään Etelärannan puolelta.
– Lähinnä vaan että pienemmillä palkoilla pitäisi tehdä ja työnantajan pitäisi enemmän määrätä asioita. Se on kieltämättä hegemonista keskustelua, ja siihen meidän pitäisi pystyä vastaamaan.
Rakennusliitto jäi ulos kilpailukyky-
sopimuksesta. Se käy omat liittokohtaiset neuvottelunsa kuten on tehnyt jo monta vuotta.
– Me olemme sopineet alakohtaisesti, rauhallisesti. Että jos nyt työnantajat lähtevät työrauha edellä tästä menemään niin ei mekään sitä tulla kiistämään. Mutta ei me työehtosopimuksia kyllä lähdetä heikentämäänkään, hän sanoo.
lehti 