Venäjän talouden ongelmien taustalla ovat rakenteelliset ongelmat, öljyn hinta ja pakotteet. Öljyn hinta on näistä vähiten ennakoitavissa.
Tutkija Laura Solanko jakaa monien tutkijoiden näkemyksen, että Venäjän talouden kannalta öljyn hinnalla ja sen vaihteluilla on suuri merkitys.
– Öljyn hinnan nouseminen tukee Venäjän talouden kasvua ja päinvastoin hinnan laskeminen on huono asia. Viimeisten vuosien aikana on opittu, että jos öljyn hinta pysyy vakaana, se ei tue Venäjän talouden kasvua, Solanko sanoo.
Hän työskentelee Suomen Pankin Venäjän ja Kiinan taloutta tutkivassa yksikössä Bofitissa.
Solanko näkee maan talouden kehityksen voivan johtaa tulevaisuudessa joko Reaganin tai Brežnevin Venäjään. Jos öljyn hinta nousisi useamman vuoden aikana, voitaisiin nähdä ”Reaganin Venäjä”.
Tuolloin maan talous ja taloudellinen hyvinvointi kasvaisivat. Se olisi itsevarma ja nationalistinen. Se Venäjä haluaisi tulla kuulluksi kansainvälisessä politiikassa.
Brežneviläinen Venäjä mahdollinen
Solanko näkee mahdollisena tulevaisuuden vaihtoehtona ”Brežnevin Venäjän”, jossa talouskasvu on vaatimaton, ja maa saattaa olla stagnaation tiellä eikä kotimainen talouspolitiikka tue kasvua. Tästä huolimatta maa olisi nationalistinen ja itsevarma.
Venäjän talouteen vaikuttavan öljyn hinnan ennustaminen on lähes mahdotonta. Öljyn hinnan kuitenkin arvioidaan pysyvän alhaisena etenkin Yhdysvalloissa tapahtuneen tarjonnan kasvun ja hitaaksi ennustetun talouskasvun vuoksi.
Taloudellisen tilanteen heikkenemistä Venäjä pyrkii paikkaamaan patriotismilla sekä todellisella tai kuvitellulla suurvaltatunteella.
– Jos öljyn hinta nousisi parin kolmen vuoden aikana lähemmäksi sataa, se varmasti toisi ihan erilaisen kehityksen kuin se on tällä hetkellä, Solanko toteaa.
Öljyn hinta vaihtelee 45–48 dollariin tynnyriltä.
Hän ei kuitenkaan usko, että taloudellinen ja sen kautta tapahtuva venäläisten hyvinvoinnin nousu muuttaisivat viime vuosina tapahtunutta Venäjän poliittista muutosta. Maa on sulkeutuneempi ja aggressiivisempi.
– Tällainen Venäjä on Suomen kannalta huono. Se on arvaamaton, ja poliittisen päätöksenteon ennakoiminen on hyvin vaikeaa sekä kotimaisessa talouspolitiikassa että ulkopolitiikassa.
Hän viittaa Venäjän ilma- ja maaiskuihin Georgiaan vuonna 2008, Krimin vuoden 2014 ”vihreiden miesten” nousuun sekä maan osallistumiseen Syyrian ilmaiskuihin vuonna 2015.
– Ne ovat purskahduksia, joista ei tullut etukäteisvaroituksia, Solanko huomauttaa.
Hänen mukaansa monet bisnesmiehet ja yrittäjät sekä taloustutkijat Venäjällä korostavat, että suuri epävarmuus näkyy talouden säätelyssä. Taloudessa ei osata varautua ja sopeutua.
– Talouden kannalta ennakoimattomuus on kaikkein heikoin tilanne. Bisnestä voidaan tehdä hirvittävän huonossakin ympäristössä. Kyllähän Nigeriassa ja Venezuelassakin talous toimii, vaikka se toimii huonosti. Pitkäjänteinen taloudellinen toiminta käy mahdottomaksi, jos ympäristö muuttuu jatkuvasti, Solanko toteaa.
Pakotteet ruokkivat sulkeutuvaa Venäjää
Venäjällä on vastattu EU:n pakotteisiin pyrkimällä lisäämään omavaraisuutta, joka ei ole juurikaan kasvanut. Keskustelua omavaraisuudesta on käyty maassa aikaisemminkin. On pidetty anteeksiantamattomana, että ”pitää syödä yhdysvaltalaisia kanankoipia”.
– Venäjän tuonnin korvauspolitiikassa uhkaa mennä liiallisuuksiin. Kotimaisuusasteen säätely kasvaa mitä erilaisimmilla toimialoilla ja toimijoilla. Sektoriministeriltä tulee määräys, että tämäntyyppisen hilavitkuttimen hitsaussauma on tehtävä Venäjällä.
Yllättäen tulevia määräyksiä eivät osaa tulkita sen enempää viranomaiset kuin yrityksetkään. Kaikkia ei voi edes toteuttaa, vaikka haluttaisiinkin.
Solanko kertoo, että iso henkinen shokki venäläisille Krimin miehityksen jälkeen oli esimerkiksi se, kun huomattiin Visan ja MasterCardin voivan lopettaa pakotteiden alaisten yritysten maksujen välityksen.
– Tästä syystä ryhdyttiin rakentamaan omaa maksujärjestelmää ja kansallista maksukorttijärjestelmää. Se on jonkinlainen pelkoreaktio siitä, että ollaan riippuvaisia muista.
Venäjä on luonut myös oman luottoluokitusjärjestelmänsä ja kotimaisten yritysten reittausjärjestelmän. Venäjällä koetaan, että kansainväliset jätit kohtelevat heitä väärin. Tälläkin on pääsääntöisesti poliittinen tavoite.
– Mahdotonta sanoa, että mikä näiden rinnakkaisten järjestelmien hinta on. Mutta päällimmäinen kannustin kotimaisten järjestelmien rakentamiselle ei ole ollut taloudellinen tehokkuus. Venäjän omavaraisuuden vahvistamispyrkimykset ja sulkeutuminen osoittavat väärinymmärrystä siitä, miten hyödyt maailmankaupassa syntyvät.
– Globaali hyvinvoinnin kasvu perustuu kansainväliseen kauppaan ja työnjakoon. Tämä talouden opetus ei ole jäänyt Venäjällä huomaamatta, mutta sen painoarvo on selvästi poliittisen hermostuneisuuden varjossa. Venäjä haluaa osoittaa toiminnallaan suurvalta-asemaansa ja pärjäävänsä ilman muita.
Rakenteet lisäävät korruptiota
Venäjän talouskasvu hidastui selvästi jo vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, ja epävarmuus syveni vuosina 2012–2013 sen jälkeen kun öljyn hinnannousu ei enää tukenut kasvua.
Samaan aikaan lisääntyivät valtionohjaus ja sääntely, mikä siivitti myös koko talouden ja liiketoimintaympäristön epävarmuutta. Venäjällä on paljon säätelyä millä mittareilla tahansa laskien.
Venäjällä on myös paljon valtion yrityksiä ja erityisen paljon näiden perustamia valtion yrityksiä, jotka toimittavat tavaroita toisille valtion yrityksille tai yksityisille. Nämä yritykset ovat läpinäkymättömiä. Venäjän valtiolla onkin vahva rooli taloudessa.
Epätietoisuus muuttuvista säädöksistä ja viranomaismääräyksistä tekee toiminnan suunnittelun ja kehittämisen puhumattakaan investoinneista vaikeaksi.
– Säätelyä perustellaan rakenteiden heikkoudella. Muutenhan kaikki huijaavat. Järkevän taloudellisen toiminnan kannalta kohtuullisen huonosti toimiva virkamieskunta ja hyvin yksityiskohtainen säätelyviidakko on tappava yhdistelmä.
Olemassa oleva tutkimus viittaa siihen, että yrittäjät oppivat elämään korruption kanssa. Toimintaympäristö näyttäytyy vakaana, jos esimerkiksi sama kuvernööri on pitkään vallassa. Tuolloin yritykset kokevat korruption pienempänä kuin sellaisella alueella, jossa nämä vaihtuvat.
– Luulen, että hallinnon pysyessä samana yritykset oppivat, miten hallinnon kanssa toimitaan. Korruptiosummat saattavat olla suurempia, mutta yritysten kokema haitta voi olla vähäisempi.
Solanko toteaakin, että korruptio näyttäytyy Venäjällä paljon suurempana kuin Kiinassa, vaikka välttämättä aikaa tai rahaa siihen ei käytettäisikään enemmän.
– Venäjällä korruptio on epävarmempaa kuin Kiinassa. Siellä tiedetään, kuka kerää lahjuksia tai jos joku virkamies käyttäytyy älyttömästi, tiedetään mihin voi vedota. Venäjällä kaikki on muutoksessa. Korruption suurin haitta on, että siihen on vaikea varautua.
Puolustus nielee vauhdilla rahaa
Puolustusmenojen osuus on suuri Venäjän federaation budjetista. Puolustusteollisuuden kasvu on kannatellut teollisuustuotannon kasvua ja sitä kautta talouden kasvua vuosina 2013–2014.
Puolustusmenot kasvoivat viime vuonna samaan aikaan kun kaikkien muiden budjettimenojen kasvu oli nollassa.
– Näin tapahtui, vaikka puhutaan talouden kriisivuodesta. Puolustusmenojen osuus on iso ja merkittävä sekä selvästi poliittisesti tärkeä.
Venäjän varusteluohjelman tavoitteet ulottuvat vuoteen 2020. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tavoitteet saavutetaan etuajassa.
Täysin epävarmaa on, loppuuko puolustusmenojen kasvu tähän.
Solanko uskoo pikemminkin, että puolustusmenot säilyvät suurina. Tukholman rauhantutkimuslaitoksen SIPRIn mukaan Venäjän puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on maailman kolmanneksi suurin USA:n ja Saudi-Arabian jälkeen.
Puolustusmäärärahojen ohella eläkkeet ja valtion palkat ovat viimeisiä, joista leikataan. Leikkausten kohteeksi ei budjetissa juuri jää muuta kuin koulutus, terveydenhuolto ja asuminen sekä talouden tukitoimet.
– Tulevaisuuden kasvua ajatellen näistä ei soisi supistettavan, Solanko toteaa.
Venäjän öljy- ja kaasutuotoista keräämät vararahastot ovat vielä plussan puolella: Venäjä on käytännössä velaton maa.
– Sillä on vararahastoja, joita se voi käyttää ja se voi ottaa lainaa, jos ei ulkomailta niin kotimaasta sekä karsia menoja. Näitä kaikkia varmaan käytetäänkin. Kriisiä, että rahat loppuisivat, en näe, Solanko arvioi.
Venäjän ja Suomen kaupasta Kansan Uutisissa sunnuntaina.
lehti 