Kaksikymmentä vuotta sitten Hammerfestin tulevaisuus oli synkkä. Kaupunkiin elannon tuoneet kalastusyhtiöt olivat lopettaneet tai vähentäneet toimintaansa, kun saaliit pienenivät ja kalastuksesta tuli kannattamatonta. Hammerfest valmistautui hitaaseen taantumaan, ja se menetti kymmenen vuoden aikana kymmenen prosenttia asukkaistaan.
Silloin ei tiedetty, että Barentsinmereltä löytyisi öljyä ja kaasua.
– Se muutti kaiken, sanoo 90-vuotias eläkeläinen Olav,
Porausten vaikutuksia merinisäkkäisiin ei tunneta.
Arktisen öljyn ja kaasun nousukausi
Snøhvitiksi (Lumikki) nimetyn kaasukentän avaaminen elvytti talouden. Kenttä sijaitsee 140 kilometrin päässä Hammerfestista, ja sieltä johtaa nestemäistä maakaasua kuljettava merenalainen putki suoraan jalostamoon Hammerfestiin.
– Uusia asukkaita muutti paikalle, koska he löysivät koulutustaan vastaavaa työtä, selittää nelikymppinen Eirik, joka työskentelee Norjan valtion öljy-yhtiön Statoilin omistamalla maakaasunjalostuslaitoksella.
Hammerfest on muuttunut valtavasti alle kahdessa vuosikymmenessä. Silti aikana, jolloin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi olisi luovuttava fossiiliperäisistä polttoaineista, hiilivetyteollisuus on erittäin riippuvainen julkisista tuista. Kun ympäristön pitäisi olla päätöksenteon keskiössä, Hammerfestin öljy- ja kaasuteollisuuden kasvu näyttää vanhanaikaiselta.
– Se edustaa Norjan ”öljyholismia”, toteaa norjalaisen ympäristönsuojelujärjestön Bellona-säätiön johtaja Frederik Hauge.
Öljy ja kaasu ovat tehneet Hammerfestista kymmenentuhannen asukkaan kasvavan kaupungin. Köyhästä kaupungista on tullut yksi maan rikkaimmista. Pelkästään maakaasujalostamon veroista kunta saa vuodessa noin 200 miljoonaa kruunua eli yli 20 miljoonaa euroa.
– Jalostamon rakentamista ei juurikaan vastustettu, koska ihmiset tiesivät, että se olisi välttämätön Hammerfestin selviämisen kannalta, sanoo Jens Berghansen. Hammerfestin historiallissta yhdistyksestä.
Rakentaminen vauhdissa
Maakaasusta saadut odottamattomat tulot ovat mahdollistaneet kunnalle näyttävien rakennushankkeiden toteuttamisen. Italialainen öljy-yhtiö ENI rakensi satama-alueelle hulppean paikallisen konttorinsa, josta johdetaan 40 kilometriä Lumikista etelään sijaitsevan Goljatin öljykentän toimintaa. Lisäksi alueelle on rakennettu moderni taidekeskus, hotelleja ja asuintaloja.
Kunta on voinut kehittää julkisia palveluja, avata kouluja ja päiväkoteja sekä tukea kauppoja pienissä, kutistuvissa kylissäkin.
– Työttömyys on 2,2 prosenttia. Se on todella hieno luku täällä Finnmarkissa, missä työpaikkoja on vaikea luoda, sanoo kaupunginjohtaja Alf E. Jakobsen. Hän käytti poliittisia suhteitaan – pääministeriin asti – varmistaakseen, että maakaasunjalostuslaitos todella valmistuu.
Sekä julkisen hallinnon että öljy-yhtiöiden näkökulmasta Lumikki ja Goljat ovat vasta ensimmäinen askel. Toukokuussa Norjan öljyministeriö myönsi uusia etsintälupia Barentsinmerelle, ja Johan Castbergin, Wistingin ja Alta/Gothan kentiltä löytyi öljyä.
Öljy-yhtiöiden tukipalveluja tuottavan Petro Arctic -yhtiön johtaja Kjell Giæver kertoi Barents Observer -lehdelle löytöjen julkaisun jälkeen, että uusien kenttien avaaminen Norjan mannerlaatalla on historiallinen saavutus. Öljyn tai kaasun tuotanto näillä alueilla voi hänen mukaansa alkaa jo 2030-luvulla.
Hammerfestissa uskotaan isoon kokoon arktisen alueen hyödyntämisessä. Siellä toteutetaan suuria teollisuushankkeita, kuten sadan hehtaarin kokoinen teollisuusalue ja keinotekoiselle saarelle rakennettava lentokenttä.
Viiden kilometrin päässä keskustasta sijaitsee 50 hehtaarin laajuinen Polar Base -tukikohta, joka myy öljy-yhtiöille palveluja nostureista hinausveneisiin ja satamista huoltoon.
Uhrattu ympäristö
Öljynporausonnettomuudella olisi vakavat seuraukset kalakannoille.
Paikalliset asukkaat eivät usko kaasu- ja öljyteollisuuden vaikuttavan haitallisesti ympäristöön.
– Teollisuutemme lukeutuu maailman ympäristöystävällisimpiin, selittää Hammerfestin kunnan ympäristöneuvonantaja Tom Eirik Ness.
– Statoil ja ENI joutuvat noudattamaan valtiollisia säännöksiä ja lakeja, ja puolueettomat tutkijat tarkkailevat tilannetta jatkuvasti, hän lisää.
Olav istuu penkillä, josta näkee kaupungin ja kertoo olevansa huolissaan.
– Maakaasunjalostamo on vain viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kuvittele, jos siellä tapahtuisi räjähdys.
Ympäristönsuojelija Frederik Haugen mielestä öljy- ja kaasutuotannon seurauksista paikalliselle ympäristölle ei tiedetä tarpeeksi, esimerkiksi porausten vaikutuksia merinisäkkäisiin ei tunneta. Hän painottaa, että ympäristönsuojelusäännöksiä on rikottu toistuvasti.
– Juuri ennen Goljat-kentän avausta 800 kiloa mustaa kemikaalia vuoti mereen. Teimme asiasta ilmoituksen poliisille, mutta tuntuu, että tämän kaltaisissa tapauksissa viranomaisilta puuttuu halu tutkia asiaa vakavasti, hän kertoo.
Deep Water Horizonin kummitus
Barentsinmeri on yksi maailman kalaisimmista vesi-
alueista. Öljynporausonnettomuudella olisi vakavat seuraukset kalakannoille. Ympäristönsuojelijoille ja kalastajille pahin painajainen olisi vuonna 2010 Meksikonlahdella tapahtuneen Deep Water Horizon -lautan dramaattisen öljyvuodon kaltainen katastrofi.
– Vaikka lähistöllä oli resursseja ja hyvä infrastruktuuri, British Petroleum tarvitsi kolme kuukautta vuodon tukkimiseen, muistuttaa Greenpeace-järjestön arktisen alueen työntekijä Laura Meller.
– Norjalla ei ole lähellekään yhtä hyvät edellytykset sellaisen tapauksen käsittelemiseen.
Bellona-säätiö, Greenpeace ja Maailman luonnonsäätiö WWF ovat huolissaan myös öljyn liuottamiseen vuototapauksessa käytettävien kemikaalien myrkyllisyydestä.
Hammerfestin kunta haluaa rauhoittaa huolestuneita.
– Norjalla on maailman parhaat ympäristösäädökset, sanoo kunnan ympäristöneuvonantaja Ness.
– Neljäkymmentäviisi kalastusalusta on varustettu pysäyttämään mahdollisen vuodon leviäminen, kertoo puolestaan kaupunginjohtaja Jakobsen.
Jäämeri ei ole Meksikonlahti. Hiljattain tutkitut öljykentät ovat yli 200 kilometrin päässä Hammerfestista.
– Tämä on öljyteollisuudelle tyypillinen vastaus. Kun onnettomuus sitten tapahtuu, todetaan vain, että ”onneksi opimme tästä paljon”, ei muuta, Hauge sanoo.
– Huoltotukikohtiin on pitkä matka, ja alueella on jäävuoria ja pimeät talvet, Meller huomauttaa.
Hiilipäästöt nousevat
Hammerfestin vaakunaeläin, jääkarhu, antaa nykyään ristiriitaisen viestin. Kaupunki, joka oli ennen metsästysretkikuntien viimeinen satama, rakentaa hyvinvointiaan vaakunaeläimen katoamista kiihdyttävän teollisuuden ympärille.
Ristiriidan myöntää kaupunginjohtaja Jakobsenkin. Kaupungin ympäristöneuvonantaja Ness kuitenkin kiirehtii lisäämään, että Hammerfestin maakaasunjalostuslaitos on maailman ensimmäinen, jossa hiilen kerääminen ja säilöminen on toteutettu teollisena prosessina.
– Kannatan hyvin valvottua maakaasun tuotantoa, koska se on paljon puhtaampaa kuin öljy tai hiili. Ja koska tuotanto on käynnissä, tehtäväni on varmistaa, että ympäristövaikutus jää mahdollisimman pieneksi, hän sanoo.
Hauge puolestaan sanoo, että kaasun kerääminen tuottaa enemmän päästöjä kuin laitos pystyy säilömään maan alle. Norjan hallitus kannatti Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä ilmastokonferenssissa ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen, mutta Norja on lisännyt kasvihuonekaasupäästöjään tämän sitoumuksen vastaisesti.
– Siitä on enimmäkseen vastuussa öljy- ja kaasuteol-lisuus, muut teollisuudenalat ovat tehneet tärkeitä uudistuksia, Hauge toteaa.
Norja on ollut myös vihreiden energiamuotojen kehittämisen eturintamassa. Mielikuva maasta onkin erittäin vihreä, varsinkin koska sen sähköntuotanto on suurimmaksi osaksi kestävällä pohjalla.
– Norja jatkaa kuitenkin öljynporausta pohjoisessa, ja se herättää kysymyksiä maan linjasta pitkällä aikavälillä, Meller sanoo.
Taloudellisesti kestämätön teollisuus
Öljy- ja kaasuteollisuuden optimismista huolimatta arktisen alueen tuotanto saattaa joutua vaikeuksiin. Alasta on tullut kannattamaton fossiilisista polttoaineista luopumisen välttämättömyyden ja öljyn alhaisen hinnan takia.
Goljat-lautta edustaa tätä kestämättömyyttä. Projekti on kaikin puolin vaikuttava. Lautta painaa 65 000 tonnia, sen korkeus on 175 metriä, ja siihen mahtuu jopa miljoona tonnia raakaöljyä.
Rakennustöiden viivästyminen kuitenkin nosti projektin hinnan 1,8 miljardista 5 miljardiin euroon. Silti asiantuntijat pitävät projektia kannattavana, jos öljyn hinta on yli 95 dollaria barrelilta. Nyt hinta on juuttunut alle 50 dollariin.
Kun öljyä ja kaasua etsittiin Jäämereltä, hinnat olivat huipussaan. Silloin arktinen alue nähtiin uutena rajamaana, jossa saattoi piilotella puolet maailman löytämättömistä öljy- ja maakaasuvarannoista. Sen jälkeen hinnat ovat romahtaneet.
Vuonna 2009 Norjan valtio kulutti 4 miljardia euroa öljy- ja maakaasutuotannon tukiin. Lisäksi yritykset hyötyvät, kun valtio maksaa öljyn etsinnästä, seismisistä tutkimuksista ja infrastruktuurista.
Haugen mielestä Pohjois-Norja voisi etsiä taloudellista kasvua esimerkiksi kalastuksesta.
– Öljylaitoksen rakentamisesta Nordkappiin syntyy vähän työpaikkoja, katastrofaalinen vaikutus ilmastolle, ja lopulta veronmaksajat maksavat laskun, sanoo hän kärjistää.
Vetäytyminen Jäämereltä
Kun Norjan öljy- ja energiaministeriö myönsi toukokuussa 2015 uusia etsintälupia, useat yritykset, kuten ENI, Royal Dutch Shell, Conoco Phillips ja Statoil, olivat jo luopuneet etsintäluvistaan USA:n arktisilla vesillä matalan öljyn hinnan sekä ympäristökysymysten ja poliittisten syiden takia.
Statoil myönsi marraskuussa 2015, että sen oikeudet Alaskassa ”eivät olleet enää kilpailukykyisiä”. Myös Venäjän valtion öljy-yhtiö Gazprom on taloudellisen tilanteensa vuoksi keskeyttänyt toimintansa, ja Kanada ja Grönlanti ovat samassa tilanteessa.
Mellerin mielestä pitää kysyä, onko tämä väliaikainen ilmiö vai merkki todellisesta muutoksesta. Nature-lehdessä vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan ”öljyntuotannon lisäys Jäämerellä ja pyrkimys rajoittaa ilmaston lämpenemistä ovat yhteensopimattomia”. Jotta Pariisissa asetettu 1,5 asteen tavoite saavutettaisiin, olisi Jäämeren öljy- ja kaasuvarantojen pysyttävä pinnan alla.
Hammerfestissa poliittinen päätös luopua fossiiliperäisistä polttoaineista ei ole helppo.
– Totta kai ihmiset ajattelevat jatkuvan hiilivetyteol-lisuuden seurauksia ja vaikutuksia ilmastoon, mutta mielestäni Hammerfestin asukkaat pitävät sitä välttämättömänä, jotta kaupunki säilyisi”, vakuuttaa Jens Berghansen Hammerfestin historiallisesta yhdistyksestä.
Hammerfestin tuorein takaisku on siellä kehitetty vuorovesivoimalaitos, joka tuottaa merestä puhdasta energiaa.
– Projekti myytiin itävaltalaiselle yritykselle. Norjan hallitus ei halunnut tukea sitä, kaupunginjohtaja Jakobsen murehtii.
uutiskirje 
