Uusi Voima -lehden toimitus tuhoutuu murhapoltossa. Maailmanpankin vastainen mielenosoitus päättyy yhden mielenosoittajan murhaan. Alamaailman torpedon Raidin entinen tyttöystävä, Attac-aktivisti Tarja, on kateissa. Suomen hallitus on yksityistämässä Valtion Energia -yhtiötä.
Vuonna 2001 esitetty tv-sarja Raid oli täysosuma ja katsojamenestys. Sarjan tekijäjoukko jatkoi tarinaa valkokankaalla vuonna 2001.
Raid-elokuva on tehty varman päälle. Juonikuvio on periaatteessa sama kuin tv-sarjassa: ministerit ja korkeat virkamiehet kähmivät itselleen etuja valtion omaisuudella. Mutta lain molemmilta puolilta löytyy vielä oikeudentuntoa ja ehkä nuhjuisia, mutta kunniallisia ihmisiä, jotka pistävät pelin poikki.
Myös tv-sarjan värikäs henkilögalleria pieniä sivurooleja myöten on otettu mukaan elokuvaan sellaisenaan. Perse-Arska antaa tärkeän vihjeen ja Maradona näyttäytyy jalkapalloineen.
Komeimman roolityön elokuvassa tekee kuitenkin Juha Muje omaisuutensa menettäneenä pornokauppias Sundmanina. Pitkän juomaputken jälkeen Sundman vapisee ja tärisee niin, että pahaa tekee katsomossakin.
Poliittinen tausta
Suomessa on EU-maiden toiseksi korkein työttömyys. Tuloerot kasvavat, pohjoismaista sosiaaliturvaa romutetaan. Kilpailukyvyn ja EU-direktiivien varjolla valtion omaisuutta yksityistetään.
Postipalvelut lopetetaan syrjäkyliltä, koulut, kaupat ja terveydenhoito siirretään asutuskeskuksiin. Maaseutu autioituu ja kaupunkien ongelmalähiöt saavat uusia asukkaita. Pelastusarmeijan leipäjonot pitenevät.
Sama kehityskulku etenee Euroopassa; ja vielä julmempana kehitysmaissa.
Eikö kaikkialla maailmassa ihmisillä ole sama yksinkertainen toive: elää ihmisarvoista elämää? Merenrantatalot, ferrarit, uima-altaat ja rasvaimut ovat harvojen tarpeita. Mutta se maailma jossa me elämme on rakennettu jälkimmäisen vähemmistön ehdoilla.
Siksi haluan tehdä tämän elokuvan.
Näin kirjoittaa Raidin ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Tapio Piirainen elokuvan saatesanoissaan.
Fiktiosta tuli Sonera-faktaa
Raid on siis pitkästä aikaa ensimmäinen kotimainen rikoselokuva. Mutta se on vielä enemmän. Se on poliittinen elokuva, myöntää ohjaaja Piirainen muutama minuutti sen jälkeen, kun on ensimmäisen kerran nähnyt valmiin työnsä valkokankaalta.
– Helvetin ajankohtainen, oli näyttelijä Juha Muje kuiskannut Piiraisen korvaan heti ennakkonäytöksen jälkeen.
Niinpä.
Raid kuvattiin kesällä 2002. Tapio Piirainen kertoo, että kuvausten aikaan häntä epäilytti, onko kaikki elokuvaan kirjoitettu oikeasti mahdollista.
– Itse epäilin, pystyvätkö ulkopuoliset noin vain seuraamaan teletunnistetietoja. Mutta ei siinä kauaa kestänyt, kun tämä Soneran juttu paljastui, hän juttelee.
Piirainen sanoo olevansa lähinnä pettynyt siihen, että hänen kirjoittamansa fiktio muuttui tältä osin faktaksi.
Vaikeaa on vaikuttaa
Raidin maailma on mustavalkoinen. Vallanpitäjät ovat roistoja ja roistot puolustavat oikeutta.
Tapio Piirainen kiistää, että hänen oma näkemyksensä politiikasta olisi näin kyyninen.
– Jos ottaa kyynisen näkemyksen politiikkaan, niin päädytään siihen, että meillä on Kustaa Vaasa. On tämä nykyinen systeemi kuitenkin parempi, että saamme itse äänestää, kuka meidän asioistamme päättää.
– Mutta jollakin lailla tuntuu siltä, että ihmiset eivät enää pysty äänestämällä vaikuttamaan tärkeinä pitämiinsä asioihin. En tiedä miksi niin on. Mutta tässä oli vähän aikaa sitten tutkimus, jossa kysyttiin, mitä ihmiset haluaisivat poliitikkojen ajavan. Ja siinä ainoastaan kahdeksan prosenttia vastaajista halusi, että julkisia palveluita kilpailutetaan ja yksityistetään. Mutta kun katsotaan, mitä poliitikot haluavat, niin he nimenomaan pitävät yksityistämistä järkevänä.
– Mutta kuten sanoin, kyyninen suhtautuminen politiikkaan ja yhteiskuntaan ei sekään ole hyvä asia. Uskon, että aika monet poliitikot aatesuunnasta riippumatta ovat vilpittömällä mielellä liikkeellä. Mutta ehkä heistä osa sitten on vähän keskinkertaisia, arvelee Piirainen.
Tausta löytyi todellisuudesta
Raidin pääjuonena on Valtion Energia -nimisen yhtiön yksityistämiseen liittyvä kähmintä. Ostajaehdokkaita arvioi hallituksen laskuun seurapiirijulkkis, kreivi Nardi Dei, ja kuviossa on vahvasti mukana kansainvälinen liikemies Hollander.
Tapio Piirainen kertoo, että tarina sai vaikutteita todellisesta tapauksesta, yrityksestä yksityistää Viron rautateitä, minkä taustalta löytyivät juuri Raidissa kuvatut kytkennät. Oikeassa elämässä välikätenä oli sveitsiläinen konsulttiyhtiö ja lahjontaa esiintyi Viron pääministeriä myöten.
Mutta ei kai sellaista Suomessa voisi tapahtua?
– Ei kai. Mutta jos joku olisi kaksi vuotta sitten väittänyt, että suomalainen firma alkaa salakuunnella ihmisten puheluita omalla päätöksellään ja siksi, että niille on annettu siihen avaimet yksityistämällä se firma… Piirainen pohtii.
– En minä sitä sano, että se on kaiken pahan alku ja juuri, että tällaisia toimintoja yksityistetään. Mutta ainakin se tekee ihmisten työpaikoista hirveän epävarmoja. En usko, että esimerkiksi HKL:n bussikuskit ovat tästä kilpailuttamisesta kauhean innostuneita, kun he vaihtavat aina muutaman vuoden välein työpaikkaa ja hintaa pieksetään koko ajan pienemmäksi. Ja mistä muusta sitä voi enää ottaa kuin kuskin palkasta?
Antipatioista syntyi tv-Raid
12-osainen tv-sarja Raid keräsi joka kerran yli miljoona katsojaa. Menestyksestä huolimatta sellaista vaihtoehtoa ei Tapio Piiraisen mukaan ollut, että olisi tehty jatkoksi toinen tv-sarja. Raidin piti päätyä nimenomaan elokuvateattereihin.
Alkuperäinen Raid on kirjailija Harri Nykäsen luomus. Hän on kirjoittanut kymmenessä vuodessa kuusi Raid-romaania, joiden päähenkilöt ovat samat kuin tv-sarjassa ja elokuvassa. Muuten kirjat ovat aivan erilaisia. Ne liikkuvat alamaailman pikkurikollisten parissa ja vain romaanista Raid ja legioonalainen löytyy poliittinen kytkentä.
Harri Nykäsen yhteistyökumppani Tapio Piirainen päätyi elokuvan pariin pitkän tien kautta. Takana on opiskeluja elektroniikka-asentajaksi, nuoriso-ohjaajaksi, kehityspsykologiksi ja jopa klassisen kitaran soittajaksi.
Elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalle hänet valittiin vasta 32-vuotiaana ja sen jälkeen Piirainen on työskennellyt Ylessä, missä hänen tunnetuin ohjauksensa ennen Raidia lienee Jari Tervon romaaniin perustuva Poliisin poika.
Yhteiskuntaan aseella kantaa ottavan ja kirjoista poikkeavan Raidin Tapio Piirainen ja Harri Nykänen kehittelivät yhdessä.
– Meillä on Harrin kanssa yhteiset antipatian kohteet ja aika lailla samanlaiset mielipiteet monista asioista. Jotenkin tuntui, ettei jostakin varastetusta huumepussista viitsi vääntää pitkää elokuvaa. Ja kun elokuva on kuitenkin hyvä tapa kertoa yhteiskunnasta, niin miksi ei käyttäisi sitä mahdollisuutta? Piirainen miettii.
Politiikkaa ja huumoria
Harri Nykänen kertoo, että 12-osaiseen sarjaan piti löytää tarina, joka kestää.
– Se ei voinut olla mikään alamaailman pieni nirhama tai välienselvittely, vaan siinä piti olla iso yhteiskunnallinen kuvio, joka paljastuu pala palalta ja ratkeaa lopussa. Realiteetit ohjasivat sitä sarjaa eri tavalla kuin kirjoja. Molemmat olimme sitä mieltä, että yhteiskunnallisia kuvioita on ihan hauska käyttää ja ottaa jopa todellisuudesta hahmoja, jotka jotkut ehkä tunnistavat ja jotkut eivät.
Samaan kähmintään kuin elokuvassa voi törmätä pelkästään lukemalla poliittisia uutisia päivälehdistä, Nykänen sanoo.
– Kyllä siellä (politiikassa) aika uskomattomia veivauksia ja sanojen selityksiä näkee. Seuraavana päivänä ollaan aivan toista mieltä ja valmiita lähtemään mukaan johonkin, mitä on edellisenä päivänä vastustettu.
Harri Nykänenkin halusi elokuvasta poliittisen, mutta huumorin varjolla.
– Kyllä me molemmat olimme sitä mieltä, että kun tätä lähdetään tekemään, niin rutistetaan sitten nenästä joitakin ja käytetään melkein lehdistä otettuja lehmänkäännöksiä.
Keiden nenää te halusitte rutistaa?
– Kenen tahansa. Ei siinä ole mitään poliittista ilmansuuntaa. Jos kenen tahansa toiminnassa on epäeettisyyttä, pelkurimaisuutta, vastuunpakoilua, liikaa laskelmointia tai mitä tahansa, mitä politiikassa joskus on, niin sille on hyvä puolueesta riippumatta nauraa.
Moraalia ja romantiikkaa
Elokuvani tarina alkaa, kun ammattirosvo Raid palaa Suomeen etsimään naistaan ja löytää palaneen talon rauniot. Rikospoliisin hyllytetty komisario Jansson opastaa Raidin tuhopolttajien jäljille. ”Voiko poliisiin luottaa”, Raid kysyy. ”Siinä kun rosvoon”, Jansson vastaa.
Raidin liittolaiset ja ystävät ovat rupusakkia: juoppoja ja luusereita, mutta moraalisempia kuin vallanpitäjät, poliitikot ja talouselämän vaikuttajat, jotka maata johtavat. Käsitys on romanttinen, tunnustan sen. Mutta uskon silti, että lopulta kansa on aina oikeassa. Ja näin uskoo myös Raid. Välienselvittelyjen jälkeen osa demokratiaa pelastuu, mutta sen hintana on Raidin rakkaus, kirjoittaa ohjaaja Tapio Piirainen.
uutiskirje 
