Puolalaiset eivät yhdessä yössä muuttuneet äärioikeistolaisiksi. Tästä muistuttaa tutkimusjohtaja Łukasz Lipiński Polytika Insigtistä, joka on puolalaisen Polytika-viikkolehden tutkimuslaitos.
Vuoteen 2015 asti Puolassa oli vallassa keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi-puolue. Politiikka nojasi EU-jäsenyyteen ja talouden kasvattamiseen. Siirtyminen suunnitelmataloudesta markkinatalouteen alkoi nopeasti 1990-luvun alussa.
– Olemme kuitenkin taistelleet 25 vuotta kahdenlaisten puolueiden välissä, Lipiński sanoo suunnitelmatalouden jälkeisestä ajasta.
On perhe ja valtio eikä välissä ole juuri mitään.
Puolueet ovat jakautuneet niihin, jotka ovat olleet maan modernisoimisen kannalla, ja niihin, jotka ovat pitäneet esillä perinteisiä arvoja.
– Tämä tilanne jatkuu yhä. Viime vaaleista johtunut muutos oli monien sattumusten summa.
Niinpä valtaan astui lokakuussa 2015 äärikonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue, jota sanotaan perussuomalaisten sisarpuolueeksi. Se ajaa politiikkaa, jossa Puolan olemassaolo perustuu vanhoillisille kristillisille arvoille, mutta on valtaanpääsyn jälkeen osoittanut jopa kyseenalaisempia päämääriä. Demokratiakehityksen puolesta pelätään, sillä puolue on muun muassa ottanut yleisradioyhtiön valtaansa ja puuttunut oikeuslaitoksen toimintaan. Sillä on myös vahva ote muussa puolalaisessa mediassa.
Puolueen perustivat kaksoisveljekset Jarosław ja Lech Kaczyński vuonna 2001. Lech menehtyi Smolenskin lentoturmassa ollessaan Puolan presidentti.
Pysyvä vai tilapäinen muutos?
Lipiński arvioi, että vaalituloksen takana voi olla eräänlainen tahto aiempaa sosiaalisempaan politiikkaan tilanteessa, jossa Puolaa oli pitkään hallinnut pyrkimys talouskasvuun ja integraatioon muun Euroopan kanssa.
– Lisäksi haluttiin ehkä traditionaalista linjaa, jossa puhutaan historiasta, puolalaisuudesta, puolalaisista yhtiöistä, taloudellisesta patriotismista, hän sanoo.
Hän pitääkin oleellisena kysymyksenä sitä, onko muutos väliaikainen, politiikalle tyypillinen heilahdus, vai pysyvä osoitus puolalaisten halusta siirtyä muutoksen ja modernisaation politiikasta perinteisiin arvoihin.
Samanlainen heilahdus tapahtui vuonna 2007. Silloin Laki ja järjestys oli vallassa kaksi vuotta.
– Se voi olla myös osa sitä muutosta, joka on tapahtunut monissa Euroopan maissa, Suomessakin, joissa populismi on kasvanut.
Lipiński arvioi, että Puolaa hallitsi ajatus, jonka mukaan tärkeintä on modernisoida maata ja ottaa kiinni elintasoeroa Länsi-Eurooppaan.
– Nyt puolalaiset sen sijaan tuntuvat ajattelevan, että tuon eteen on tehty niin paljon, että meidän pitää myös miettiä, keitä olemme ja mistä tulimme. Ihmiset eivät enää halua eurooppalaisia trendejä.
Hän toteaa, että hallituksen poliitikot, mutta myös muut, käyttävät historiaa poliittiseen taisteluun.
Politiikan analyytikko Wojciech Szacki Polytika Insightilta sanoo, että puolalaisten suhde historiaan on kompleksinen.
– Kommunismin aikaan emme voineet keskustella historiasta, ja siksi 1990-luvulla oli tarvetta uudelleenajatteluun. Meillä ei ollut ollut tilaisuutta käydä läpi asioita, joista Länsi-Euroopassa oli puhuttu moneen otteeseen toisen maailmansodan jälkeen.
Puolan hallitus viljeleekin kuvaa oikeassa olleista, rohkeista puolalaisista, jotka jatkoivat toisen maailmansodan jälkeen taistelua kommunistista hallintoa vastaan.
– Tosiasiassa kyseessä oli pienen pieni vähemmistö.
Lipiński toteaa, että muutenkin historiaa käytetään valikoivasti. Huomio kohdistuu 1920-luvulle ja toiseen maailmansotaan ja sen jälkeisiin vuosiin. Esimerkiksi 20 vuotta maailmansotien välissä on lähes unohdettu. Laki ja oikeus -puolue puhuu muutamista asioista, kuten Ukrainan kansanmurhasta.
Perhe on paras
Maa on jakautuneempi kuin kertaakaan 27 kommunismin jälkeisen vuoden aikana.
– Ilmapiiri on herkkä. Enää ei puhuta vapaasti politiikkaa, Lipiński sanoo.
Isoa osaa puolalaisista politiikka ei tosin juuri liikutakaan. Yleensä äänestämässä käy hiukan yli 50 prosenttia äänioikeutetuista. Harva on puolueen jäsen. Hallitsevalla puolueella on 40 000 jäsentä 38 miljoonan kansasta.
– Puolassa ei olla aktiivisia. Kolmas sektori on heikko, Szacki toteaa.
Lipiński sanoo puolalaisen luottavan perheeseensä.
– On perhe ja valtio eikä välissä ole juuri mitään. Kaikki muu on yhä rakentumassa, niin puolueet kuin paikallishallinto. Näen muutosta, mutta tämä on perintöä kommunistisesta hallinnosta ja siitä, että 1980-luvulla olimme syvässä taloudellisessa ja sosiaalisessa kriisissä. Silloin ihmiset taistelivat hengissä selviämisestä.
Laki ja oikeus -puolueella on eniten kannatusta pienillä paikkakunnilla.
– Tämä on yksinkertaistettu kuva, koska sillä on kannatusta myös isoissa kaupungeissa, tosin 10–15 prosenttia vähemmän kuin maaseudulla. Varsova on poikkeus, siellä sen kannatus on matala, Szacki toteaa.
Roomalaiskatolisen kirkon rooli on kuitenkin yhä tärkeä, mutta se on pienentynyt. Silti yhä yli 90 prosenttia puolalaisista pitää itseään katolilaisina ja jopa 60–70 prosenttia uskovaisina.
– Katolilaisuus on osa traditionaalista kulttuuria. Se on vaikutusvaltainen myös politiikassa, mikä on paradoksi, koska puolalaiset eivät pidä siitä, että kirkko puuttuu suoraan politiikkaan, vaikkapa antaa äänestysohjeita. Ennen oli niin, että jos ei pitänyt politiikasta, kirkko oli tuki. Nyt kirkko yhdistyy pitkälti politiikan oikeaan laitaan. Muun muassa Krakovan uusi arkkipiispa on hyvin konservatiivinen ja lähellä Lakia ja oikeutta. Jotkut ennustavat, että hänestä tulee Puolan kirkon johtaja.
Täydellinen työvoima
Myös ammattiliittojen asema on heikentynyt, vaikka Solidaarisuus-ammattiliitto pitkälti johti Puolan ulos sosialismista. Nyt liitoilla on yhteensä alle kaksi miljoonaa jäsentä.
– Julkisen sektorin työpaikoilla ja valtionyhtiöissä liitoilla on vielä vahva asema, mutta yhä useammat ihmiset työllistävät itse itsensä tai työskentelevät yksityisellä sektorilla, ekonomisti Adam Czerniak sanoo.
Puola ja Ukraina olivat 27 vuotta sitten jotakuinkin samalla tasolla elintasossa. Jos Puola ei olisi suuntautunut Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon, arvioidaan, että se olisi yhä Ukrainan tasolla. Vuonna 2015 Puolan bruttokansantuote oli jopa nelinkertainen verrattuna Ukrainaan.
Myös voimallinen yksityistäminen teki tehtävänsä. Yli kahdeksantuhatta valtionyhtiötä otettiin käsittelyyn. Kolmannes lopetettiin kannattamattomina, kolmannesta kehitettiin ulkomaisten investointien avulla ja loput myytiin sellaisinaan.
Silti Puola on vielä kaukana EU:n vanhoista jäsenistä.
– Nyt Puolan bruttokansantuote on 55 prosenttia Saksan bruttokansantuotteesta. 25 vuodessa päässemme 60–65 prosenttiin, sanoo pääekonomisti Aleksander Łaszek puolalaisesta FOR-ajatuspajasta.
Puolan talous onkin kasvanut viime vuosiin asti, ja kuluvalle vuodelle odotetaan neljän prosentin kasvua. Maahan on investoitu mielellään. Tulevaisuudennäkymät eivät kuitenkaan ole yhtä varmat, sillä Puolan vetovoima on perustunut paljolti hyvin koulutettuun, halpaan työvoimaan. Juuri nyt työttömyys on historiallisen alhainen, laskutavasta riippuen 5 tai 8,2 prosenttia, ja sen uskotaan yhä laskevan
– Työvoiman laadun ja hinnan suhde on ollut melkein täydellinen. Puola on lisäksi ollut vakaa, ja siellä on ollut vähän korruptiota verrattuna saman kehitystason maihin, Czerniak toteaa.
– Mutta uusi hallitus on aiheuttanut epävarmuutta investoijissa. Monet yritykset ihmettelevät, mihin Puola menee. Meillä on tehty paljon muutoksia verotuksessa ja sosiaalipolitiikassa. Tämä huonontaa investointi-ilmapiiriä.
Iso ongelma on nyt kuitenkin työvoimassa. Se on vähentynyt 25 vuodessa viidellä miljoonalla hengellä. Puola on yksi Euroopan nopeimmin vanhenevista kansoista. Myös alhainen eläkeikä – naisilla 60 – verottaa työvoimaa.
Maahanmuutolla tilannetta ei uskota pystyttävän korjaamaan.
– Puolan bruttokansantuote ei ole tarpeeksi korkea houkutellakseen maahanmuuttajia. Ihmiset menevät mieluummin Saksaan tai Britanniaan, Łaszek sanoo.
Hän muistuttaa kuitenkin, että aina voi tapahtua jotain odottamatonta. Esimerkiksi Ukrainan sotatila on ajanut sikäläisiä liikkeelle, ja Puolassa arvioidaan olevan töissä puoli miljoonaa ukrainalaista.
lehti 