Snellmanin päivänä 12.5. pitkäaikainen presidenttimme ja Suomen Pankin entinen pääjohtaja Mauno Koivisto siirtyi ajasta ikuisuuteen. J. V. Snellman ja Mauno Koivisto? Toinen luotsasi Suomelle oman rahan vuonna 1860 ja toinen upotti sen.
Olisiko kelluva markka pelastanut Suomen ? Ei edes vasemmisto, saati valtamedia, hiiskahtanut, kun talouden syöksykierteen ja pankkikriisin seurauksena pankit vapautettiin ja riskit maksatettiin yrittäjillä ja yhteiskunnalla.
Oliko se noin 50 miljardia, joka silloin hujahti muutamille pelureille?
Vallankäyttöä on voitava valvoa.
Koivisto teki uhkarohkean benji-hypyn Suomen Pankin vahvan markan uppoavasta laivasta Emu-allikkoon. Siinä samalla meni itsenäisyys, oma keskuspankki, oma raha ja talouspolitiikka.
Sentään Suomen Pankin edessä seisoo edelleen J. V. Snellmanin monumentaalinen patsas muistuttamassa Suomen kansan valtavasta sodanjälkeisestä ponnistuksesta pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ja kansalliseen vaurauteen. Nyt hyvinvointivaltio on jo historiaa:
EU-päätöksen jälkeen maa elää velaksi: valtion ja kunnallisvelkaa on noin 150 miljardia, kansallisomaisuus on yhtiöitetty, yksityistetty ja myyty. Tuottavat yritykset ovat siirtyneet halvan työvoiman maihin, ja mittavia ulkomaisia investointeja on enää turha odottaa.
Kelluva markka ja itsenäinen talouspolitiikka on vieläkin mahdollista, jos hyvinvointivaltio halutaan palauttaa. Hyvä puolue haastaa koko nykyisen EU-näennäisdemokratian ja rakenteelliseen umpikujaan ja laittomuuteen sortuneen puoluejärjestelmän.
Länsimainen hyvinvointivaltio perustuu kansanvaltaan, kansan suvereniteettiin, valtiosääntöön, jossa perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasa-arvon ja yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.
Presidenttejä, pääministereitä, puoluejohtajia ja koko eduskuntaa ja sen vallankäyttöä on voitava valvoa. Ilman riippumatonta perustuslakituomioistuinta Suomi ei täytä länsimaisen oikeusvaltion vaatimuksia. Perustuslaki on ensisijainen ja ylin laki kaikkiin muihin lakeihin ja asetuksiin nähden.
”Eri kansalaispiirien ja eturyhmien kannalta ratkaisun edut ja haitat saattavat näyttää kovin erilaisilta, mutta teemmepä EY-jäsenyyskysymyksessä kumman päätöksen tahansa, sen tulee perustua pyrkimykseen tavoitella kansan kokonaisetua, ja sen tulisi rakentua mahdollisimman selkeälle kansalaismielipiteelle”, totesi Koivisto uudenvuoden puheessaan 1992.
Olisiko aika järjestää vahvan markan Koiviston muistoksi virallinen kansanäänestys eurosta ja EU:sta, kun EU-harharetken seurauksena kansantalouden ja omavaraisuuden pohja on jo pettänyt?
Sinikka Tyynelä
Jyväskylä
uutiskirje 
