Nokia nousi matkapuhelimillaan vauhdilla menestykseen ja oli jonkin aikaa globaalien brändien kärkikaartissa. Huipulta putoaminen tapahtui nopeasti, mitä on jaksettu ihmetellä niin meillä kuin muuallakin. Mitä oikein tapahtui?
Eräs varteenotettava vastaus on brittianalyytikko Ben Woodin tiivistys: jätiksi paisumisen synnyttämä omahyväisyys ja ylimielisyys, huono johtaminen ja siihen liittyvä näköalattomuus tuotekehityspäätöksissä.
Suomalaisissa analyyseissa on väläytelty isompaakin kuviota, virheellisten ratkaisujen ketjua sekä suoranaisten sattumusten osuutta – jälkiviisaus on helppoa. Kiinnostava pointti on myös tämä: Nokian tappio oli tavallaan väistämätön, kun vastassa olivat länsimaiden ja Aasian jättifirmat.
Nokian kaari tuntuu loppujen lopuksi varsin simppeliltä.
Isot kihot vilttiketjussa
Arto Koskisen kelpo dokumentti jäljittää aikanaan niin mahtavan yhtiön tarinaa vankan rutinoidulta perustalta.
Iso joukko Nokia-menossa mukana olleita haastateltuja sanoo painavan sanansa vuosien ja jotkut vuosikymmenten kokemuksella, sanottavaa elävöittää monipuolinen arkistomateriaali.
Jorma Ollila ja muut isot kihot on viisaasti jätetty vilttiketjuun. Äänessä on paljolti huipun tuntumassa ollut luova porras insinööreineen ja muotoilu-, markkinointi- ja vastaavine tahoineen.
Eräs kiinnostavimpia Nokia-historiaansa kelaavista on johtavana juristina vaikuttanut, optioilla rikastunut ja sittemmin kaiken omissa liiketoimissaan menettänyt salolainen Annu Palmu.
Johdon ahneus
Kuuteen lukuun (Innovaation aika, Connecting People, Huipulla, Disconnecting People, Musta hevonen, Loppunäytös) jaettu kokonaisuus on melko sirpaleinen, mutta siinä on myös dokumentin voima.
Ennen kaikkea Nokia Mobile elävöittää ilmeikkäästi sen, miten huipulle porhallettiin sellaisella vauhdilla, että nyt tuo ajanjakso tuntuu lähes epätodelliselta. Tähänkin liittyen haastatteluista irtoaa yhtä sun toista kiintoisaa puntaroitavaa, pureskeltavaa ja sulateltavaa.
Dokumentin valossa Nokian kaari tuntuu loppujen lopuksi varsin simppeliltä.
Monella suulla tulee todistetuksi, miten alussa kaikki oli toisin, ”Nokia-juttua” siivittivät vilpitön tekemisen riemu, tehtiin monia hedelmää kantaneita teknologisia löydöksiä. Sitten mentiin maailmalle, ja pikkuhiljaa haihtui alkuaikojen viattomuus.
Asia haastattelujen perusteella kiteytettynä: matkallaan globaaliksi jätiksi yhtiön henki rappeutui. Sisään luikerteli virus, josta muotoutui pahanlaatuinen kasvain, erityisesti johdon ahneus optioineen – mikä ei varsinaisesti enää uutinen ole, jos oli tuolloinkaan.
Huikeita muistoja
Applen Steve Jobsin astuminen näyttämölle tammikuussa 2007 paljasti, miten pihalla Nokian johto oli kosketusnäytön suhteen: iPhonelle kerrotaan naureskellun, vaikka Nokian omassakin piirissä nähtiin kehityksen merkit.
Aiheen tiimoilta kertoo varsin huikeita muistoja ei-nokialainen älypuhelindynamo Johannes Väänänen. Hän kelailee tässä pitkälle samoja asioita kuin Kalevan Sunnuntai-liitteessä 18. 5. 2014 ilmestyneessä reportaasissa (luettavissa netissä).
Väänänen kehitti 2000-luvun alussa myDevice-puhelinta Oulussa, ja siellä puolestaan toimi Nokian tuotekehitysyksikön johtajana britti Craig Livingstone. Hänellä on kiihkoton näkemys Nokian alastulosta: Nokia oli – ja yhä on – kansainvälinen pörssiyhtiö, kysymys oli viime kädessä ”vain” taloudellisista seikoista.
Just business, ja se siitä menestystarinasta.
Nokia Mobile. Matkapuhelimen tarina (Suomi 2017). Ohjaus ja käsikirjoitus: Arto Koskinen. Ensi-ilta perjantaina 29. syyskuuta.
uutiskirje 
