Pintaa syvemmältä
Kuuntelin jokin aika sitten radiosta keskusteluohjelmaa kehitysyhteistyöstä ja kehitysavun leikkauksista. Ohjelman loppupuolella piti oikein höristää korvia, kun yksi keskustelijoista tokaisi, että parasta suomalaista työtä Afrikan kehityksen hyväksi on tehnyt matkapuhelinvalmistaja Nokia.
Hiukan yllättävässä väitteessä on kieltämättä vinha perä. Matkapuhelimet ovat viime vuosina mullistaneet afrikkalaisia yhteiskuntia, helpottaneet tiedonkulkua ja yhteydenpitoa ja avanneet uusia mahdollisuuksia elinkeinonharjoittajille.
Suomalaisperäinen Nokia taas on useimmissa Afrikan maissa ylivoimaisesti suosituin puhelinmerkki. Tosin paikan päällä Afrikan mantereella yhtiön markkinointiväen joukosta ei yleensä löydy suomalaisia.
Etelä-Afrikassa ja Botswanassa on jo lähes yhtä paljon kännyköitä kuin asukkaita.
Matkapuhelinten yleistymisellä ei myöskään ole ollut mitään tekemistä virallisen kehitysyhteistyön kanssa. Kännykkämyynti on Afrikassakin puhtaasti kaupallista toimintaa, jota ei ole tuettu vientiluotoilla eikä muillakaan tukiaisilla.
Matkapuhelinalalle Afrikka on tällä hetkellä nopeimmin kasvava markkina-alue. Viiden viime vuoden aikana matkapuhelinten myynti Afrikassa on yli viisinkertaistunut. Etelä-Afrikassa, Gabonissa ja Botswanassa on tätä nykyä jo lähes yhtä paljon kännyköitä kuin asukkaita.
Koko maailmassa peräti 75 prosenttia matkapuhelinten haltijoista elää tänä päivänä Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaissa.
Afrikan maissa matkapuhelinten yleistymisestä saadaan pitkälti kiittää sudanilaissyntyistä alan pioneeria Mohamed Ibrahimia. Mo Ibrahimin perustama puhelinoperaattori Celtel investoi vuosituhannen alkuvuosina rajusti matkapuhelinverkon laajentamiseen Afrikassa.
Liikeideana oli, että asiakkaat käyttävät prepaid-liittymiä. Myös köyhällä väestönosalla on varaa ostaa puheaikaa latauslipukkeilla, joista edullisimmat maksavat vajaa 50 senttiä.
Celtel myytiin muutama vuosi sitten kuwaitilaiselle yhtiölle ja tunnetaan nykyään nimellä Zain.
Yksi keskeinen syy matkapuhelinalan menestykseen Afrikassa ovat kehnot lankaliittymät.
Pinta-alaltaan kolme kertaa Suomen kokoisessa Tansaniassa on 41 miljoonaa asukasta ja 180 000 lankaliittymää, eli noin neljä lankapuhelinta tuhatta asukasta kohti. Niinpä vielä muutama vuosi sitten maaseutukylien asukkaiden oli puhelinsoittoa varten matkustettava usein kymmeniä kilometrejä lähimpään kuntakeskukseen, mistä löytyi toimiva lankapuhelin.
Tänä päivänä Tansaniassa on 15 miljoonaa matkapuhelinta ja joka kolmannella tansanialaisella on oma kännykkäliittymä. Kännyköitä löytyy myös maaseudun syrjäkylistä, joissa ei välttämättä ole sähköä. Puhelimia ladataan usein autojen akuista viritetyillä laitteilla.
Nairobin yliopistolla naapurimaassa Keniassa on selvitetty matkapuhelimenkäytön yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että kenialaiset käyttävät kännykkää ennen kaikkea yhteydenpitoon ystävien, perheenjäsenten ja sukulaisten välillä. Tämä on puolestaan vähentänyt matkustamista.
Kommunikointi ystävien ja sukulaisten kanssa ei tutkimuksen tekijöiden mielestä ole lainkaan mikään yhdentekevä asia.
”Matkapuhelimet ovat vapauttaneet tiedonkulun Keniassa, ja poliittinen tila on laajentunut. Nykyään ihmisillä on vapaus sanoa ajatuksensa ääneen”, toteaa sosiologian professori Paul Mbatia.
Työmatkalla Tansaniassa viime kuussa istuin iltaa toimittajakollegan ja tämän kaveriporukan kanssa, kun vieraiden kesken syntyi väittely kaksineuvoisista eläimistä, jotka voivat olla samanaikaisesti sekä koiraita että naaraita. Hetkessä viisi ihmistä haki 3G-puhelimillaan verkosta tietoja kastematojen ja vuokkokalojen lisääntymistavoista.
Absurdi tilanne Dar es Salaamin pimeässä illassa oli minusta oiva esimerkki tämän päivän kaupunkilaisesta Afrikasta, joka ei juuri vastaa katastrofiuutisista saatua kuvaa tuhoon tuomitusta maanosasta.
Jos Tansanian urbaani keskiluokka on saanut älypuhelimista lisäiloa illanistujaisiinsa, niin maaseudun elinkeinonharjoittajille kännykät ovat tuoneet hyvin konkreettisia parannuksia elämään.
Victoriajärven kalastajat pyysivät pari vuotta sitten matkapuhelinoperaattoreita ulottamaan puhelinverkkonsa myös järven ulapalle, jotta kalastajat voisivat soittaa satamassa odottaville kalakauppiaille tarkistaakseen päivän tilausten määrän.
Pienviljelijät voivat puolestaan tekstiviestillä selvittää maissin tai kahvipapujen asianmukaisen myyntihinnan ennen kuin kauppaavat säkkinsä kaupungista tulevalle sisäänostajalle.
Pikkubussin kuljettaja taas voi olla välittömästi yhteydessä auton omistajaan, jos auto sattuisi hajoamaan tai poliisin kanssa syntyy kahnauksia. Ennen matkapuhelinten aikakautta tällaisten ongelmatilanteiden selvittämiseen olisi tärvätty monta työpäivää.
Yksi itäafrikkalaisen matkapuhelinbisneksen kuningasajatuksista on ollut rahansiirtopalvelu nimeltä M-Pesa. Mobiilirahapalvelu kehitettiin Keniassa vuonna 2007.
M-Pesan avulla liittymän haltija voi lähettää tekstiviestinä rahaa toiselle henkilölle, jolla on matkapuhelin. Vastaanottaja saa viestin, jossa kerrotaan, että hän voi mennä lähimpään puhelinoperaattori Safaricomin toimipisteeseen nostamaan kyseisen summan rahaa.
Erittäin mullistava keksintö Kenian kaltaisessa maassa, jossa rahansiirrot kaupungeista maaseudulle ovat yleisiä, mutta pankkeja on maaseudulla yhä harvassa.
Palvelun avulla voi myös lähettää puheaikaa vastaanottajalle.
M-Pesa-palvelu otettiin vuosi sitten käyttöön myös Tansaniassa, ja tänä vuonna rahansiirtopalvelu lanseerattiin Afganistanissa. Vastaavanlaisia mobiilirahapalveluja on tarjolla myös Filippiineillä, Etelä-Afrikassa, Sambiassa ja Ugandassa.
uutiskirje 