Naama vasemmalla

3. marraskuuta, puolen päivän aikaan avaan netin, kirjaudun Facebookiin ja luon tapahtuman ”Millä puolella sinun naamasi on?”. Tapahtumapaikaksi ilmoitan Facebookin ja Viikkolehden ja lähetän kutsun 50 ihmiselle.

Kerron kirjoittavani juttua työnimellä ”vasemmisto Facebookissa” ja kerääväni sitä varten kommentteja. Onko FB sosiaalisen kanssakäymisen väline vai propagandatyökalu? Onko yhteisöllä poliittista merkitystä?

Ensimmäisenä vastaa lapsuudenkaverini Kaisa Kukkola ja mikäs sen sopivampaa. Facebook on aikuisten Ystäväni-kirja, jonne lempiruoan sijaan listataan lempielokuvat ja -kirjat. Ja aika paljon muutakin.

– Käytän Facebookia päivittäin ja hoidan siellä miltei kaiken sosiaalisen elämäni, kuten kaiketi maalaiskotiäidin kuuluukin, Kukkola kertoo.

Sosiaalista elämäänsä Kukkola ja muut 300 miljoonaa Facebookin käyttäjää voivat pitää yllä muun muassa lähettämällä virtuaalisia lahjoja tai viestejä sähköpostin tapaan, perustamalla ryhmiä, kutsumalla tapahtumiin ja kertomalla kuulumisensa statuksella eli tilapäivityksellä.

Luomani tapahtuma on luonteeltaan avoin ts. kuka tahansa voi osallistua ja kutsua ihmisiä mukaan. Saman iltapäivän aikana kutsuttujen listalla on jo 90 nimeä eli kutsumani ihmiset ovat pyytäneet mukaan omia Facebook-kavereitaan.

Johannes Kuhmonen lataa puhelimestaan kuvan Jyväskylän yliopiston edustajistovaalin tuloslistasta. Vihreä vasemmisto on tuplannut paikkamääränsä. Se nostattaa heti 24 peukkua pystyyn.

(Facebookissa voi ilmaista pitävänsä toisen statuksesta, linkistä tai kuvasta klikkaamalla ”Tykkään”. Moni on toivonut palveluun myös ”En tykkää” -toimintoa.)

Vaalien tulos aiheuttaa muutakin liikehdintää naamakirjassa. Kun kokoomuslainen Hennarikka Andersson jää ilman edustajistopaikkaa, hän purkaa pettymystään Jyväskylän yliopiston kokoomusopiskelijoiden Facebook-sivulla.

Anderssonin mukaansa ”normaalissa yliopistossa” vaalivoitto olisi ”kampanjan ja habituksen perusteella” kuulunut kokoomukselle. Hän nimittää opinahjoaan ”vihreiden vassaripaskojen hautausmaaksi”.

Lausunto poistetaan nopeasti, mutta Anderssonin sammakko elää jo omaa elämäänsä.

Vilma Poikolaisen perustamassa Vihreä vassaripaska… ja ylpeä siitä! -ryhmässä on jo lähes 2 400 jäsentä.

Facebookin vahvuus on juuri sen nopeudessa ja tehokkuudessa; mielenkiintoiset, hauskat tai järkyttävät jutut etenevät nopeasti seinältä seinälle. Ruohonjuuritason kuhina Facebookissa muokkaa myös yleistä mielipidettä. Ja murtautuu joskus pintajulkisuuteenkin.

Facebookin linkkien kautta myös ei-vasemmistolaiset lukijat päätyvät lukemaan Kansan Uutisten verkkolehteä.

Kun itse liityin Facebookiin syksyllä 2007, valtaosa statuksista oli kaikkea muuta kuin yhteisöllisyyttä tuottavia. Matti juo nyt kahvia. Maija on töissä. Aika tylsää.

Saman on huomannut muun muassa Varja Oksanen.

– Kaksi kaveria olen poistanut listoilta, kun olen hermostunut heidän hömppäviestintään, minua ei jaksa kiinnostaa ihmisten kaikki liikahdukset tyyliin väsyttää tai ei väsytä.

Jossain vaiheessa tapahtui muutos:

– Jengi alkoi mättää uutista, propagandaa ja tapahtumatiedotusta. Arkielämän kommentaaritkin muuttuivat asenteellisemmiksi. Tiedän erään jo FB:lle selkänsä kääntäneen, joka palasi ”kuhinan” takia”, kertoo Jukka Peltokoski.

Peltokosken mielestä Facebook toimii tällä hetkellä parhaana uuden vasemmiston tiedo(s)tusfoorumina.

– Keskisormi kaikille, jotka ajattelevat, että internet on vain toissijainen väline, ellei peräti pelkkää soopaa.

Ei ole sattumaa että vasemmistoaktiivit aktivoituivat Facebookissa.

– Uskon, että Uuden Vasemmiston kokoontumisajot Kiljavalla kesällä -07 olivat tärkeä lähtölaukaus koko FB:n rantautumiseen Suomeen ja poliittisen toiminnan tekemiseen FB:n kautta, kirjoittaa Pia Lohikoski.

Perttu Iso-Markku muistelee esitelleensä tuolloin Facebookia tyyliin:

– Amerikassa käyttävät tällaista ja siellä kampanjoitakin tällä tehdään. Suomessa ei ole kuin muutama tuhat käyttäjää, joten en sitten tiedä.

Kokoontumisen jälkeen sen noin 70 osallistujaa liittyi joukolla Facebookin ja kutsui kymmenittäin kavereitaan mukaan.

– Olen kokenut, että jollain tavoin FB:n kautta myös vasemmistoliitto on henkilöitynyt ja konkretisoitunut mielipiteiksi ja asioiksi. Millä tavoin tällaista voidaan siis käyttää esimerkiksi poliittisten ohjelmien ja tavoitteiden esille tuomisessa, on toinen haaste, joka varmasti on tutkimisen arvoista, kirjoittaa Hannu Koponen.

– Sosiaalinen media on tehokas tapa verkostoida aatteen, asian tai järjestön kannattajia. Verkostoa voi sitten yrittää hyödyntää aatteen, asian tai järjestön hyväksi tavoilla, jotka eivät ennen olleet mahdollisia tai olivat ainakin kalliita ja hankalia, jatkaa Perttu Iso-Markku.

Hannu Koponen linkkaa ja vinkkaa Facebookissa aktiivisesti muun muassa liikennesuunnittelu-asioista. Hänen mielestään yhteisö aktivoi ihmisiä ottamaan kantaa ja myös äänestämään.

Kun republikaanien presidenttiehdokas John McCain pyrki käyttämään Barack Hussein Obaman lähi-itään viittaavaa toista etunimeä vaaliaseena, perustettiin Facebookiin ryhmä “I’m changing my Facebook middle name to Hussein”.

Obamaa tukeakseen tuhannet Facebookin käyttäjät liittyivät ryhmään. Vaikka Anna Hussein Paju ei voinut USA:n vaaleissa äänestää, loi yhä uusien Husseinien ilmestyminen toivoa ja yhteisöllisyyden tuntua.

Vaalien alla Facebookin käyttö propagandavälineenä kiihtyy. Tea Vikstedt liittyi Facebookiin kuntavaalien aikaan, vaikkei varsinaisesti tehnytkään vaalipropagandaa.

Pia Lohikoski puolestaan uskoo, että katutyön lisäksi juuri FB, oma blogi ja nettisivu nostivat hänet Keravan kaupunginvaltuustoon.

– Ilmaisen medianäkyvyyden ja henkilökohtaisten poliittisten pyrkimysten sekä siihen liittyvän avoimuusimagon vuoksi kelpuutan tuttuja hyvin löyhin perustein, kertoo Johannes Kuhmonen.

Lämpimissä sisätiloissa on tietenkin helppo klikata kannattavansa, vastustavansa tai osallistuvansa tilaisuuteen. Räntäsateessa, elävässä elämässä kynnys lähteä mielenosoitukseen nousee monin verroin korkeammaksi.

Millä puolella sinun naamasi on -kirjoitustapahtumaan on ilmoittanut osallistuvansa tai mahdollisesti osallistuvansa 61 Facebookin käyttäjää, kommentteja kirjoittaa reilut parikymmentä.

Toisaalta Facebook mahdollistaa osallistumisen keskusteluihin ja asioiden seuraamisen.

– Vaikka en edes harkitsisi osallistumista, niin ainakin pysyn kärryillä siitä mistä puhutaan ja mitä tapahtuu. Näen kaikki tiedostavat linkit ja monen monituiset mielenosoitukset, keskustelutilaisuudet jne., kertoo yksi vastaajista.

Eikä voi vähätellä Facebookin yhteiskunnallista merkitystä sen tarjotessa vertaistukea arjen pyöritykseen; lastenhoitoon, hajonneen pesukoneen harmitukseen tai marraskuun pimeyden aiheuttamaan alakuloon.

– On huomattava, että sosiaalisessa mediassa viestintä ei ole yksisuuntaista. Verkostoltaan voi kysyä neuvoa ja ideoita tai siltä voi pyytää muuten apua, kirjoittaa Perttu Iso-Markku.

Kaikki eivät halua sotkea politiikkaa naamakirjaansa.

– Oon yrittänyt nimenomaan pitää FB-tilini mahdollisimman paljon erillään poliittisista kannoistani tai poliittisena työvälineenä toimimisesta, kirjoittaa Jarkko Ranta.

– Koetan olla ihmisiksi, joten koetan kai olla julistamatta. Mieli kyllä tekisi. Ehkä olen arkaparka. Ehkä en vielä osaa. Pitäisi osata puuskaista ajatuksensa ja tuohtumuksensa napakasti, kuvailee eräs tuoreehko Facebook-käyttäjä.

Myös Jussi Saramolle FB on ensisijaisesti yhteydenpitoväline kavereihin ja tuttaviin. Politiikkaa lipsahtaa silti mukaan.

– Normaalielämässä ei viitsisi kertoa epäpoliittisille kavereilleen päivittäin politiikan tapahtumista. Eikä se onnistuisikaan näin monelle, täällä tavoitan 1500 ihmistä yhdellä napin painalluksella. Joskus kyllä on toivottu keskittymistä henkilökohtaisiin asioihin politiikan sijasta.

Pia Hyötyselle Facebook on ollut pitkällä sairaslomalla henkireikä. Hän kirjoittaa arkisista asioista, vaihtaa kulumisia kavereiden kanssa, sopii kahvitreffejä. Hyötynen ei näe FB:a propagandavälineenä, mutta kiittelee:

– On oivallista, että Vasemmistoliitto ja Kansan Uutiset ovat aktiivisia FB:ssä. Se antaa dynaamisen kuvan ja hyödyllistä tietoa.

– Viestiketjuissa tai statuksissa syntyy aika ajoin tosi kiinnostavia keskusteluja, joihin osallistuu pieni joukko tuttuja ja tuntemattomia ja uudenlaisia näkemyksiä tulee esiin, sellaisia joita ei tule kuulleeksi jos aina vain istuu samojen kaverien tai työkaverien kanssa”, Helena Saarikoski.

– FB voi tapauskohtaisesti muotoutua puolijulkiseksi poliittisen keskustelun areenaksi. Tällöin politiikka ymmärretään edes jonkin verran nykypäivän teorian valossa, eikä sitä luulla typerästi miksikään ”ammattipoliitikkojen” sfääriksi, vaan sen ymmärretään olevan aineenvaihdunnallinen osa meidän kaikkien elämää, kirjoittaa Jani Väisänen.

– Onpa sellainenkin ihme käynyt, että eri järjestöissä toimivat kuulevat nyt päivittäin toistensa näkemyksistä ja tapahtumista, Jukka Peltokoski kuvailee.

Ja kyllä, esimerkiksi Dan Koivulaakson seinällä keskustellaan nyt vilkkaasti vasemmiston luokkakäsityksestä, Peltokoski vinkkaa.

Keskustelun on kirvoittanut Koivulaakson lähettämä linkki Pia Valkosen Viikkolehdessä ilmestyneeseen kolumniin ”Oman luokan kaipuu”.

Suvi Soinisen mielestä tietyn maailmannäkemyksen edistäminen edes FB-tasolla on tärkeää, mutta hän muistuttaa myös naamakirjan negatiivisista puolista;

– Kyseessä on myös epämääräisten tahojen (FB ja kumpp.) tiedonkalasteluväline, valvontaväline, henkilökohtaisen tuominen todella julkiseksi jne.

Aikasyöppönä Facebook on vertaansa vailla. Vaatii melkoista itsekuria olla harhautumatta tutkimaan kavereiden kuvia ja kavereiden kavereita, tekemään testejä ja kommentoimaan vähän kaikkea. Silloinkin kun pitäisi kirjoittaa vasemmistosta naamakirjassa.

Facebook onkin saanut jo oman tautiluokituksen; Facebook addiction disorder eli fad-oireyhtymän. Amerikkalaistutkijoiden mukaan sitä sairastavat ihmiset ovat eriasteisesti korvanneet normaalin sosiaalisen kanssakäymisen Facebookilla.

En tykkää.

Kustavissa asuva lapsuudentoverilleni Kaisa Kukkolalle Facebook on elintärkeä kontakti ulkomaailmaan. Kavereina hänellä on päiväkotikavereita ja koulukavereita, opiskelu- ja työkavereita ja muita pienten lasten äitejä.

– Poliittinen palo ja punaveren syke löytyy jatkuvana norona ihan ”vauvaikäkontakteista” uusimpiin tuttavuuksiin saakka.