Yksi Katalonian tänään torstaina pidettävien ennenaikaisten alueparlamentin vaalien paradokseista on se, että vasemmistokoalitio Catalunya en Comú-Podem saattaa hieman menettää kannatustaan, mutta silti nousta ratkaisevaksi vaa’ankieleksi alueparlamentissa.
Vasemmistokoalition voima ja heikkous on siinä, että se ainoana edustaa keskilinjaa Kataloniaa jakavassa itsenäisyyskysymyksessä. Puolue haluaa laillisen kansanäänestyksen, mutta ei ota kantaa siihen, pitäisikö Katalonian itsenäistyä.
Heikkous se on siinä mielessä, että itsenäisyyskysymys on hallinnut vaalikamppailua. En Comú-Podem koalitio on pudonnut tuolien väliin, ja sen on ennakoitu menettävän ääniä sekä itsenäisyyden kannattajille että vastustajille. Gallupien mukaan koalition kannatus putoaisi prosenttiyksikön tai pari syyskuun 2015 vaalien 8,9 prosentista.
En Comú-Podem ehdottaa kolmen vasemmistopuolueen hallitusta.
Yllättäen voimaksi keskilinja muuttuu, mikäli gallupit pitävät paikkansa eikä kumpikaan pääleireistä saa enemmistöä alueparlamenttiin. Silloin vasemmistokoalitio on ratkaisijan paikalla aluehallitusta muodostettaessa.
Ehdotus kolmen koalitiosta
Mitä En Comú-Podem sitten tekisi, jos se pääsisi vaa’ankieleksi?
Koalitio on jatkuvasti korostanut, että itsenäisyyskiistaa tärkeämpiä ovat sosiaaliset ja talouskysymykset. Koalition kärkiehdokas Xavier Domènech on sanonut, että Katalonian politiikassa pitäisi näkyä se, että 60 prosenttia äänistä näyttäisi menevän vasemmiston eri ryhmille.
Domènech esittää, että aluehallitus pitäisi muodostaa kolmesta vasemmistopuolueesta: En Comú-Podemista, itsenäisyyttä kannattavasta tasavaltalaisesta vasemmistosta (ERC) sekä itsenäisyyttä vastustavasta sosialistipuolueesta (PSC-PSOE), joka edustaa sosiaalidemokratiaa Kataloniassa.
Tämä tietysti edellyttäisi suuria kompromisseja. En Comú-Podemin mukaan ERC:n pitäisi sanoutua irti yksipuolisista itsenäisyystoimista ja sosialistien puolestaan lakata kannattamasta Madridin yksipuolisia toimia.
Jälkimmäisellä tarkoitetaan Espanjan pääministerin Mariano Rajoyn lokakuussa tekemää päätöstä keskeyttää Katalonian autonomia ja ottaa se keskusvallan suoraan hallintaan. Osa päätöstä olivat myös tämän päivän ennenaikaiset aluevaalit.
Vangitut ja maanpakolaiset
En Comú-Podemin kaavailu ei ole niin mahdoton kuin miltä se kuulostaa. Keskustavasemmistolainen ERC on selvästi perääntynyt alkusyksyn tiukasta itsenäisyyslinjasta ja lähestynyt En Comú-Podemin linjaa.
ERC on gallupien mukaan kilpailemassa keskustaoikeistolaisen, itsenäisyyttä vastustavan Ciutadans-puolueen kanssa suurimman puolueen asemasta. Kummankin kannatus on keikkunut 22–24 prosentin paikkeilla.
Molemmat ovat selvästi ohittamassa aiemman aluehallituksen johtajan Carles Puigdemontin keskustaoikeistolaisen, monta kertaa nimeään vaihtaneen puolueen.
Puigdemontin puolue ja ERC olivat viime kerralla vaaliliitossa, mutta nyt ne lähtivät vaaleihin erillään.
Vaalit käydään kaikkea muuta kuin normaalissa tilanteessa. Puigdemont ja neljä hänen hallituksensa jäsentä ovat maanpaossa Brysselissä.
Puigdemontia syytetään kapinan lietsomisesta, kapinasta ja kavalluksesta, kuten myös aluehallituksen entistä kakkosmiestä, ERC:n Oriol Junquerasia ja kolmea muuta itsenäisyysrintaman poliitikkoa, jotka ovat vangittuina. Oikeus kieltäytyi joulukuun alussa vapauttamasta heitä takuita vastaan, ”rikoksen uusimisen” pelossa.
Vaatimus laillisesta äänestyksestä
Junqueras on nyt tuominnut yksipuoliset toimet ”virheenä”, ja haluaa keskusteluyhteyttä Madridin kanssa.
Junquerasin ollessa vankilassa ERC:n kampanjaa vetää puolueen pääsihteeri Marta Rovira. Hän on haastatteluissa vakuuttanut, että hänen puolueensa ei aja uusia yksipuolisia toimia. Hän ei myöskään halua asettaa mitään aikarajoja itsenäistymiselle.
Sen sijaan Rovera haluaa ”avata vuoropuhelun” itsenäisyydestä sekä Madridin että ”kansainvälisen yhteisön” kanssa.
Yhteinen maaperä En Comú-Podemin kanssa löytyy siitä, että molemmat panostavat nyt laillisesta itsenäisyyskansanäänestyksestä sopimiseen Madridin kanssa. Sillä olisi myös laaja kannatus: vaikka katalonialaisista alle puolet on varmoja itsenäisyyden kannattajia, laillista kansanäänestystä haluaa kolme neljäsosaa.
Heikko puoli on se, ettei ole mitään merkkejä siitä, että Madrid olisi muuttamassa kantaansa ja suostumassa lailliseen kansanäänestykseen.
Kansanäänestystä odotellessa ERC haluaisi keskittyä ”itsenäisyyden edellytysten valmisteluun”. Käytännössä tämä tarkoittaisi vähävaraisten aseman ja sosiaaliturvan parantamista – painopiste olisi siis sama kuin En Comú-Podemilla.
Sisäisiä erimielisyyksiä
Yksi epävarmuustekijä on se, että puolueet ovat enemmän tai vähemmän sisäisesti hajanaisia.
Catalunya en Comú-Podem on jo itsessään koalitioiden koalitio.
En Comú -osio syntyi vasemmistoryhmien koalitiona Ada Colaun valitsemiseksi Barcelonan pormestariksi toukokuun 2015 kunnallisvaaleissa, mikä myös vastoin ennusteita onnistui.
Colau on suhtautunut koko ajan nihkeästi itsenäisyyshankkeisiin. Viime lauantain vaalitilaisuudessa hän tuomitsi ”vastuuttomat unilateralistit, jotka eivät ole tuoneet muuta kuin surua ja tuskaa Katalonialle. Tämä kampanja on mahdollisuus tunnustaa tuo virhe. Kataloniaa ei pidä koskaan enää ajaa alas jyrkänteeltä.”
Toinen osa eli Podem on Espanjan Podemos-puolueen katalonialainen haara. Sillä on ollut ristiriitoja itsenäisyyskysymyksestä sekä sisällään että valtakunnan Podemosin kanssa – jonka senkään linja ei ole ollut yksimielinen.
Podemosin johtaja Pablo Iglesias käytti kovia sanoja joulukuun alun vaalitilaisuudessa Barcelonassa. Hänen mukaansa separatistit ”epäonnistuivat luvattuaan sellaista, minkä he aivan varmasti tiesivät valheeksi. He auttoivat herättämään pahimman demokratiaa uhkaavan aaveen, fasismin aaveen.”
Tätä taustaa vasten on selvää, että En Comú-Podemin pienin yhteinen nimittäjä on vaatimus laillisesta kansanäänestyksestä.
Epäreilu vaalipiirijako
Catalunya en Comú-Podemin kärkiehdokas Xavier Domènech on mielipidemittausten mukaan henkilökohtaisesti suosituin poliitikko ERC:n Oriol Junquerasin jälkeen.
En Comú-Podem on etukäteen sulkenut pois mahdollisuuden hallitusyhteistyöstä konservatiivien kansanpuolueen (Rajoyn puolue Kataloniassa), Puigdemontin puolueen sekä Ciutadansin kanssa. Se pitää näitä kaikkia yhtäläisinä uusliberalistisen politiikan edustajina.
Kansanpuolue PP on Kataloniassa pieni puolue, ja on saamassa vain muutaman prosentin kannatuksen.
Yhden epävarmuustekijän muutenkin jännittäviin vaaleihin tuo vaalijärjestelmä.
Alueparlamentti valitaan suhteellisilla pitkien listojen vaalilla, jossa on vaalipiirikohtainen 3 prosentin äänikynnys.
Katalonia on jaettu neljään vaalipiiriin, joista Barcelona on ylivoimaisesti suurin. Sieltä valitaan 85 alueparlamentin 135 edustajasta. Tarragonasta valitaan 18, Gironasta 17 ja Lleidasta 15 edustajaa.
Jako suosii vahvasti maaseutua. Barcelonasta yhden edustajan läpisaamiseen tarvitaan 46 000 ääntä, Lleidasta siihen riittää 20 000 ääntä. Tämä suosii ennen kaikkea Puigdemontin puoluetta.