Epätietoisuus itselle jonkin tärkeän suhteen voi tehdä elämästä sietämättömän piinallista. Viisiosaisessa englantilaisessa draamassa Doctor Foster (2015) homma pannaan käyntiin rivakoin ottein.
Ja pienistä merkeistä se lähtee. Ensin on huulivoidepuikko, sitten hius, viimein kondomikäärö. Piinan kokijan mielessä pyörii klassinen kysymys: kuka mahtaakaan olla se toinen?
Aviollisesta uskottomuudesta – tai oletetusta sellaisesta – on siis kysymys. Esitelty kuvio kuulostaa kovin kliseiseltä ja sitä se tiettyyn pisteeseen asti onkin. Kaksi ensimmäistä jaksoa kuitenkin osoittavat, miten sarjan luoja Mike Bartlett on saanut ideoitua juonikuvioon mukaansa houkuttelevaa vetoa.
Päähenkilö on nelikymppinen naispuolinen lääkäri, puoliso jonkin sortin yrittäjä. Draaman luonteen kannalta oleellisempi on hänen häntäheikin maineensa. Pariskunta on hyvin menestyvä, keskiluokkaista idylliä täydentää koulussa pärjäävä poika.
Tapahtumat pyörivät alussa tiiviisti naispäähenkilön ympärillä. Roolissa oleva Suranne Jones tavoittaa hyvin tohtori Fosteria kalvavan epätietoisuuden ja pettymyksen piinan, itsevarmuus muuttuu ensin hämmennykseksi, sitten epävarmuudeksi ja pian on sisällä vellovan raivon vuoro. Kuvista voi poimia jopa pieniä ”hitchcockilaisia” ennusmerkkejä.
Aviomiehen roolissa Bertie Carvel on aito veikistelijä, mutta homma ei jää kaksikon väliseksi väännöksi. Toinen jakso laajentaa juonikuviota, henkilökaartia ja -jännitteitä myönteisellä tavalla.
Arkiset puitteet ja englantilaisen sarjakäytännön mukainen hyvä miljöökosketus (ollaan jossain Birminghamin lähistöllä, seudun jalkapallon suurseura on Aston Villa) täydentävät katsomisviihtyvyyttä.
Doctor Foster. TV1 keskiviikkoisin klo 21.35 alkaen 31.1. Areena.
uutiskirje 
