Ilmastolaskennan hiilijalanjälki mittaa paljonko päästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, perhemetsääsi kohti, yhteismetsääsi kohti, maakuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. Euroopan unioni on huolissaan syntyykö Suomen metsistä hiilijalanjälki.
Voimme käyttää EU:lle laskennan esimerkkinä suomalaista yhteismetsää. Pinta-alaltaan niistä suurin kasvaa Kuusamossa, yhteensä 90 700 hehtaaria. Yhteismetsälle tyypillisesti sitä hakataan vuosittain, hakkuuaukkoja kynnetään, taimia istutetaan, taimikkoja hoidetaan ja nuoria metsiä harvennetaan.
Yhteismetsän puuvarasto on viimeksi mitattu vuosina 2003 ja 2016. Lähtövuonna runkopuuta oli 3,9 miljoonaa kuutiota ja loppuvuonna 5,2 miljoonaa kuutiota.
Ilmastolaskennassa biomassan hiilivarasto eli hiililuku on paras laskea yhteismetsän koko maa-alaa kohti, suot ja joutomaat mukaan lukien. Muuten voi ajautua Euroopan unionille tuttuun maankäytön muutoksen lulucf-riitelyyn siitä, miten metsäala mitataan. Itse metsän määritelmiä kun tiede tuntee maailmalla jo noin 800 kappaletta.
Kuusamon yhteismetsän maapinta-alaa kohti laskettu puun määrä oli 47 kuutiota hehtaarilla lähtövuonna ja 57 kuutiota loppuvuonna. Runkopuusta johdettu alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) oli vastaavasti 16,5 tonnia vuonna 2003 ja 20,2 tonnia hehtaarilla vuonna 2016. Vuotuisista hakkuista huolimatta keskimääräinen hiililuku kasvaa.
Hiilijalanjälkeä ei yhteismetsästä synny. Yhteismetsä on ilmastometsä. Vuonna 2016 ilmastohiilen nieluvirta Kuusamon yhteismetsään oli 0,39 hiilitonnia maahehtaaria kohti.
Hiilen virroilla on rahallinen arvonsa. EU:n pörssit ovat jo vuosikausia hinnoitelleet fossiilisista polttoaineista lähtevän hiilen päästövirran. Tammikuussa 2018 päästövirran hinta oli 29 euroa alkuainehiilen tonnilta.
Hinta mataa pohjalukemissaan. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua nykyisin vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että päästöhiilen hinta pitäisi nostaa nykyisestään yli kolminkertaiseksi, tasolle 110 euroa hiilitonnilta.
Jos yhteismetsä voisi vähimmäishinnalla laskuttaa EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen nieluvirrastaan, tulos olisi melkoinen. Yhtä maahehtaaria kohti laskutus olisi yksitoista euroa vuodessa. Koko maa-alalta vuosilaskutus olisi miljoona euroa.
Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä halutummaksi ja arvokkaammiksi metsien hiilivarastot nousevat. Niille löytyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.
Ilmastonmuutoksen merkitys ja pitkäkestoisuus ovat sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilen nieluvirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen. Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden.
Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän vuotuisen hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.
Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut hiilijalanjäljen. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.
Suomalaiset yhteismetsät kävisivät malliksi EU:n ilmastometsätaloudelle, ilman hiilijalanjälkeä.
Veli Pohjonen
MMT, metsänhoitotieteen
dosentti
Kuusamo
uutiskirje 
