Antikapitalisti voi ja pitää olla, sanoo vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Tärkeätä on hänen mukaansa tehdä ero markkinatalouden ja kapitalismin välille.
– Vasemmiston pitää puhua kapitalismista eikä markkinataloudesta, koska muuten ollaan nopeasti käsitteellisessä sekaannuksessa. Jos miettii klassisen määrittelyn mukaista markkinataloutta, eihän sitä hirveästi ole. Todellisuudessa ilmenee aina joku muokkaus siitä ideasta, Andersson toteaa.
Hän sanoo hallituksen sote-uudistuksen olevan hyvä esimerkki nykyisen kapitalistisen yhteiskunnan ongelmista.
– Yksityistämällä ei saada vapaata markkinataloutta ja kilpailua, vaan saadaan yksityisiä monopoleja. Vahvat yritykset pystyvät julkisrahoitteisen toiminnan turvin luomaan itselleen suuria voittoja.
Monopolisoituminen näkyy erittäin vahvasti myös digitaalisella puolella. Google ja Facebook ovat kasvaneet käsittämättömän suuriksi yrityksiksi, joilla ei kilpailijoita ole. Tai jos on, ne ostetaan tai tuhotaan nopeasti.
– Ongelma on nykyinen kapitalistinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, jossa selvästi näkyy monopolisoituminen ja sitten alati uudistuva tarve koko ajan vallata ja luoda uusia markkinoita, Andersson sanoo.
Vasemmisto uskoo demokratiaan
Suuryrityksiä vastaan tarvitaan iso demokratialiikehdintä. Koska siitä pohjimmiltaan on kyse, kun kansainväliset suuryritykset ovat nousseet monia valtioita mahtavammiksi.
– Ovatko nämä taloustoimijat demokratiasta irrallisia toimijoita, jotka pystyvät horjuttamaan demokraattisesti valittuja hallituksia oman mielen mukaan.
Vasemmisto ei ole valtiouskoinen. Vasemmisto uskoo demokratiaan.
– Kyse on siitä, että valta säilyy demokraattisen ja yhteisöllisen päätäntävallan sisällä. Samaten aika paljon niistä esityksistä, joita olemme tehneet eurojärjestelmän korjaamiseksi tähtää samaan.
Poliittinen päätäntävalta pitää tuoda pois markkinoilta. Esimerkiksi Italian irvokas hallitusnäytelmä johtui siitä, että markkinat ja Euroopan keskuspankki eivät halunneet hyväksyä populistipuolueiden hallitusta.
– Minusta tämä on yhä ajankohtaisempaa ja modernimpaa politiikkaa puolustaa demokratiaa ja yhteisöllistä päätöksentekoa, Andersson sanoo.
Työn murros
Työn murros. Sen Andersson sanoo ensimmäisenä, kun hän aloittaa vastauksen kysymykseen tärkeimmistä vasemmiston tulevaisuuden teemoista.
Se ei johdu siitä, että vasemmistoliitto on juuri julkaissut työn murroksesta linjapaperin ja aikoo tehdä aiheesta keskeisen teeman eduskuntavaaleihin.
– Se on nyt jo ja tulee olemaan yhä tärkeämpi yhteiskunnallinen kehityskulku. Vasemmistolla pitää olla selkeä analyysi siitä, mitä on tapahtumassa ja miksi, ja mitkä meidän vastauksemme ovat siihen, Andersson sanoo.
Työn murroksessa ei ole kyse vain siitä, että työmarkkinat polarisoituvat hyvä- ja huonotuloisiin työpaikkoihin keskiluokkaisten työpaikkojen vähentyessä. Työsuhteen luonne ei ole pelkästään muuttumassa, vaan kaikissa ammateissa osaamistaso ja vaatimukset kasvavat.
– Kyse on myös työn laadullisesta muutoksesta. Jos katsoo vähän peräpeiliin, luulen, että 2000-luvun alussa tämä kuvattiin kokonaan nuoren luovan luokan ongelmana. Nyt kun sitä tarkastelee, kuva on muuttunut aika radikaalisti, Andersson täsmentää.
Ja ne ratkaisut työn murrokseen ovat moninaiset. Siihen kuuluu niin sosiaaliturvan kokonaisuudistus perustuloineen, koulutusjärjestelmän uudistaminen alhaalta ylimmälle tasolle sekä perinteisestä työsuhdeturvasta huolehtiminen.
Työn murros vaikuttaa myös eriarvoisuuden kasvuun, joka on sekä kansallinen että globaali ilmiö.
– On syytä olettaa, että työelämän murroksen seurauksena se voi vielä kiihtyä. Siihen liittyy kaikki tulonjaolliset kysymykset, mutta myös palveluiden toimivuus.
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos ja ympäristön monimuotoisuuden hupeneminen nousee Anderssonin listalta toisena. Ilmastonmuutoksen torjunnassa korostuu hänen mukaansa perinteisen sääntelyn ja julkisten visioiden rooli.
– Niiden kautta pystytään ohjaamaan, minkälaisia suunnitelmia elinkeinoelämä tekee. Miten houkutteleva investointikohde Suomi on, mitä tulee kiertotaloustoimijoihin tai uusiutuvan energian investointeihin.
Tähän mennessä toimet ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat vielä jääneet pieniksi. Ongelma on se, että aikaa ei ole enää hukattavaksi.
– Ilmastonmuutoksen osalta aikaikkuna on ihan oleellinen, siksi tarvitaan sääntelyä. Siksi tarvitsemme niitä välineitä, joita julkinen valta käyttää, kun se haluaa ohjata yhteiskuntaa tiettyyn suuntaan.
Elinkeinoelämän murros
Elinkeinoelämän puolella tultaneen niin ikään näkemään isoja murroksia ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa.
– Nyt nähdään voimakas monopolisoituminen, jos miettii digitaloutta. Suurin osa meidän nettikäyttämisestä tapahtuu muutaman yrityksen ylläpitämien palvelimien kautta, Andersson sanoo.
Monopolisoitumista ja sen uhkakuvia ei hänen mukaansa ole vielä kunnolla käsitelty. Facebookilla ja Googlella on käytössään valtavat datapankit, joita ne pystyvät käyttämään omiin bisneksiinsä. Muut voivat vain katsoa vierestä.
– Kun elinkeinorakenne näyttää tältä, mitä se tarkoittaa meidän yksityiseen suojaan ja kansalaisoikeuksien kannalta, Andersson pohtii.
”Ongelma on nykyinen kapitalistinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä.”
– On yhtäältä jenkkiversio, jossa ne ovat isojen yritysten käsissä, ja sitten on Kiina-versio, jossa ne ovat julkismonopolien käsissä. Molemmat ovat yhtä ongelmallisia.
Vastaus ei siis voi olla, että Euroopassa lähdettäisiin luomaan uutta julkisrahoitteista palvelua.
– Eurooppa voisi olla ihmisten digioikeuksien sääntelyn kehittäjäalue.
Samaan tematiikkaan liittyy kysymys myös siitä, kuka omistaa datan. Andersson haluaisi nähdä, että julkinen data olisi tulevaisuudessa kaikille avointa.
– Se olisi radikaalin tasa-arvoista elinkeinopolitiikkaa.
”Hähmäinen” muutos
Lopuksi tulee vielä kysymys, jota Andersson kuvailee ”hähmäisemmäksi”. Se pohjautuu ajatukseen, että ihmisten vaatimustaso julkisia palveluita kohtaan nousee todella paljon.
– Mitä koulutetumpaa väestö on, ja mitä enemmän saamme teknologisia mahdollisuuksia seurata politiikkaa ja päätöksentekoa sekä myöskin osallistua niihin itse, sitä kovemmiksi ihmisten odotukset ja vaatimukset suhteessa julkisen hallinnon toimivuuteen tulevat olemaan.
Andersson huomauttaa, että tällainen muutos on osittain jo käynnissä. Poliittisten toimijoiden auktoriteetti on murentunut paljon. Pääministeriltä vaaditaan huomattavasti paljon enemmän kuin se, että hän tulee iltaisin puoli yhdeksän uutisiin kertomaan mielipiteensä.
– Se edellyttää aika paljon uudentyyppistä ajattelua. Puolueelta suhteessa siihen, miten ihmiset voivat suoraan osallistua poliittisten kantojen muodostamiseen ja ylipäänsä poliittiseen toimintaan.
Ylipäänsä julkishallinto on tämän muutoksen edessä kovan paineen alla. Mitä enemmän byrokratiaa lisätään lisäämällä vastikkeellisuutta, sitä enemmän se heikentää ihmisten luottamusta julkisiin instituutioihin, Andersson sanoo.
– Julkishallinnon käsitys itsestään pitäisi uudistaa. On kolme periaatetta, joiden pitäisi toteutua nykyään paremmin läpi julkishallinnon: avoimuus, ihmislähtöisyys sekä sujuvat digitaaliset palvelut niille, jotka eivät ihmislähtöisiä palveluita koe tarvitsevansa.
Mitä on 2020-luvun sosialismi?
Kun Anderssonilta kysyy sosialismin merkityksestä tulevaisuuden vasemmistolle, kääntää hän ajattelun siihen, mitä sillä oikein tarkoitetaan.
– Minulla on sellainen kutina, että ismit itsessään eivät ihmisiä kiihota. Pitää pystyä konkretisoimaan, mitä se tarkoittaa yhteiskuntapolitiikassa.
– Jos tarjoaa ihmisille sosialismia aatteena, voi olla hieman vaikea lähestyä. Jos tarjoaa poliittisia avauksia, joita pystyy peilaamaan omaan arkeen tai elämään, niin kyllä ne inspiroi enemmän, hän sanoo.
Näitä avauksia onkin viime aikoina tullut. Andersson nostaa esiin työn murros -linjapaperin. Haastattelun tekemisen jälkeen vasemmistoliitto julkaisi keskustelupaperin sote-palveluihin.
– Pitää olla analyysi yhteiskunnasta ja siitä, mitä tapahtuu. Todellinen harjoitus on se, pystyykö muotoilemaan sellaista polkua poliittisten toimenpiteiden kautta ihanneyhteiskunnan suuntaan.
Samalla hän pitää tärkeänä, että puolueiden sisällä käydään teoreettista keskustelua siitä, mitä puolue ja sen jäsenet oikein ovat.
– Kaikki politiikan tekeminen pohjautuu jonkinlaiseen jaettuun analyysiin siitä, mikä meidän maailmankatsomus ja aate on, ja mitä periaatteita me noudatamme.
Vasemmiston yhteistyö
Lopuksi on vielä pakko nostaa esiin klassikkokysymys vasemmistopuolueiden yhteistyöstä.
– Se voisi olla samanlaista kuin nytkin, tavallaan asiakohtaisesti. Erityisen tärkeätä yhteistyö on silloin, kun puhumme isoista rakennemuutoksista kuten vaikkapa sotesta. Siinä pitää olla kykyä yhteiseen analyysiin ja yhteiseen kritiikkiin, Andersson esittää.
Demarien ja vasemmistoliiton välillä on ja todennäköisesti tulee jatkossakin olemaan selkeitä aatteellisia eroja. Andersson huomauttaa, että porvaripuolueiden välillä eroja on nykyään huomattavasti vähemmän.
– Jos miettii meitä ja demareita, suhtautumisessa työn murrokseen on selkeitä eroja. Vasemmistoliitto on valmis hyväksymään sellaisen yhteiskunnan, jossa palkkatyön määrä vähenee.
– Olemme esittäneet työajan lyhentymistä, kun demarit lähtevät eri lähtökohdista. Demarit ovat aika kiinni valtiossa instituutiona.