Kasvatettu kala valtaa joulupöydät

Viime vuonna suomukalaa tuli 109 tonnia, kaksi vuotta aikaisemmin 153 tonnia ja tänä vuonna ollaan alle sadan tonnin, arvioi etujärjestö Åbolands Fiskaförbundetin toiminnanjohtaja Kaj Mattsson. Ruotsinkielisen Turunmaan saariston luvut tuskin poikkeavat merialueiden valtakunnallisesta trendistä.

Kalastajien keskuudesta on tullut tietoa, että suomukalaa on saatu mereltä vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Luonnonkalan saaliit laskevat. Lohdutuksena Mattsson näkee, että tänä syyskautena troolisilakkaa on tullut aikaisempaa paremmin.

Siikaa, kuhaa ja ahventa ammattikalastajat ovat Mattssonin mukaan saaneet syyskaudella niin heikosti, että kysyntää ei voida täysin tyydyttää. Suomen Kalankasvattajaliiton puheenjohtaja Päivi Jääskeläinen lisää, että myös haukea on saatavilla rajallisesti.

Jääskeläisen mukaan etenkin siikaa on saatu lounaisessa Suomessa vähän. Siellä kassikasvatetun siian osuus kalatiskeillä on noin 80 prosenttia. Jääskeläinen arvioi, että Vaasan seudulla tilanne on täysin päinvastainen.

Laihaa lohtua ammattikalastajille tuo suomukalan hinnannousu. Mattsson uskoo esimerkiksi siian kilohinnan kipuavan noin viiteen euroon, kun viime vuonna kalastajille maksettiin keskimäärin 4,77 euroa. Kalatiskillä hinta kuluttajalle on esimerkiksi Turun kauppahallissa tänä päivänä 15,90 kilolta.

Alkuperä kannattaa kysyä

– Meille tulee suurin osa siiasta villinä, noin 90 prosenttia. Meillä on hyvä toimittaja Vaasasta, kertoo ylpeästi Taina Peiponen Turun kauppahallin Herkkunuotasta.

– Villisiika on kiinteämpi ja pienisyisempi, kauppias erittelee.

Kalan alkuperä kannattaa kysyä ostotapahtuman yhteydessä. Esimerkiksi graavikalana altaassa kasvatettu siika on erilainen kuin pyydystetty. Peiponen rinnastaa kassikasvatetun siian kirjoloheen. Kassisiika on luonnossa elävää lajitoveriaan rasvaisempi.

Osa Suomessa myytävästä siiasta tulee pakastettuna Kanadasta. Sulaneen kalan ominaisuudet eivät ole samat kuin jäitetyn. Merkittävä osa savustetusta siiasta on peräisin Kanadasta.

Kalastajat turhautuvat

Kalastajat alkavat Mattssonin mukaan saada tarpeekseen saaliiden vähenemisestä.

– Jos neljä kertaa peräkkäin hakee tyhjät verkot, turhautuu siinä.

Kyse ei ole vain turhasta reissusta, vaan myös siitä, että jokainen käynti ulkona maksaa polttoainekulut.

Toiminnanjohtajan kalastajilta saaman palautteen perusteella kalastusta on helpottanut se, että nyt syyskaudella verkot on voitu nostaa ylös puhtaampina kuin vuosiin. Pyydyksiä ei ole aina tarvinnut edes pestä.

Mattsson ei mene veikkaamaan, onko tähän syynä suotuisat tuuliolosuhteet vai onko vesien tila parantunut. Joka tapauksessa kalastajien havaintojen mukaan meren hyvinvoinnista kertova rakkolevä on lisääntynyt.

– Rakkolevä ottaa merestä pois ravinteita, Mattsson huomauttaa.

Hylkeitä Airistolla

Mattsson ja Suomen Ammattikalastajaliiton puheenjohtaja Olavi Sahlsten ovat yhtä mieltä siitä, että suurin syy saaliiden vähentymiseen on hylkeiden lisääntyminen.

– Hylkeitä ei pidä olla sisäsaaristossa, Sahlsten sanoo.

Mattsson tietää ammattikalastajan havainneen samanaikaisesti kymmenen hyljettä Etelä-Airistolla Turun ulkopuolella.

– Mynälahdella on nähty hylkeen nousevan pintaan 60 kertaa päivän aikana. Ei se varmasti ole ollut sama hylje. Niitä pitää olla enemmän, Sahlsten sanoo.

Mynälahti on lounaisrannikon tärkeimmän saaliskalan, kuhan esiintymisaluetta. Kalastajat ovat saaneet tarpeeksensa siitä, että kalaa ei saada enää perinteisiltä saalistuspaikoilta, koska hylkeet ovat ajaneet kuhat hajalleen.

Sahlstenin mukaan hylkeitä on tänä vuonna tavattu huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina. Toiseksi pahin riesa kalastukselle Mattssonin mukaan ovat merimetsot. Vasta tämän jälkeen tulee meren rehevöityminen.

Lohta vain Norjasta

Jos haluaa lohta joulupöytään, kuluttajalle on vain onnenkantamoinen, että se olisi luonnonkalaa. Pääosa Suomessa myytävästä lohesta on norjalaista kassikasvatettua. Se on mennyt kotimaisen kirjolohen edelle kalatiskeillä.

Mattsson kysyykin, onko kestävän kehityksen kannalta järkevää, tuoda meille kalaa, koska sen kuljetus kuluttaa luonnonvaroja. Mattsson on esittänyt, että nykyisten kuluttajien suosimien kotimaisten kalalajien lisäksi ammattikalastajat toisivat tiskeille meillä kalastettua lahnaa ja säynävää.

Särkikalojen hyödyntäminen ruuaksi on aina osaltaan pois meren fosforitaseesta.

Kyse on kulutustottumuksien muuttamisesta. Kestävän kehityksen mukaan ruokavalion muuttaminen kotimaiseen luonnonkalaan on joka tapauksessa kestävän kehityksen kannalta paras vaihtoehto, olkoon toisena sitten tuontikala tai kotimaassa kasvatettu.

Täysin tarpeettomana Mattson näkee kalan tuonnin lentoteitse. Aasian makeissa vesissä kasvatettu pangasius on vallannut alaa Euroopan kalamarkkinoilla.

Mekongjoessa kasvavaa kalaa viljellään Thaimaassa ja Vietnamissa. Maultaan se muistuttaa merianturaa tai kuhaa.

n

Lipeäkala on molvaa

Perinteinen lipeäkala ei Suomessa ole enää turska. 99 prosenttia meillä ja Ruotsissa syötävästä lipeäkalasta on turskan sukulaista molvaa.

Norjalaiset vannovat edelleenkin turskan nimeen lipeäkalana. He syövät lähes poikkeuksetta kuivattua turskaa.

Molva yleistyi meillä lipeäkalana, kun turskakannat hupenivat Pohjois-Norjan vesillä. Molvaa alettiin kalastaa etelämpänä, jossa sitä tavataan yleisesti.

Lipeäkalaksi käy niin ikään turskan sukulainen seiti.

Molvan liha on vaaleampaa kuin turskan. Maultaan ja koostumukseltaan se ei juuri eroa sukulaisestaan.

Petokala molva elää hiekka- ja kivipohjilla tavallisesti 100–400 metrin syvyyksissä. Matalampiin vesiin se tulee lisääntymään.

Molvan levinneisyysalue ulottuu Barentsinmereltä Välimerelle. Espanjassa sen savustettu mäti on suurta herkkua.