Sunderland operoi pitkään Valioliigan keskikastissa, kunnes putosi kauden 2016-2017 päätteeksi Championshipiin. The Black Cats oli monella tapaa liian suuri seura Englannin kakkostasolle, joten seuraavalla kaudella pohjoisenglantilaisten toiveissa oli pikapaluu pääsarjaan. Kaudesta muodostuikin lopulta ikimuistoinen tarina, mutta tavalla, jonka harva olisi uskonut.
Netflix julkaisi viime vuoden joulukuussa kahdeksanosaisen dokumenttisarjan Sunderland Til I Die, joka kertoo Sunderlandin kaudesta 2017–18.
Taustalla oli seuran silloisen omistajan Ellis Shortin ajatus houkutella uudenlaisen näkyvyyden myötä sijoittajia seuran taustalle. Näin jälkikäteen tarkasteltuna tämä tavoite saa ironisen sävyn, sillä Shortin alaisuudessa seura ajautui lopulta umpikujaan, josta ei ollut paluuta.
Seura on henkisesti selvitystilassa ja kaudesta muotoutuu heti alkumetreillä äärimmäisen kaoottinen
Dokumenttisarja on kuvattu pääosin cinéma-vérité -tyylillä eli kamera seuraa joukkueen, seuratyöntekijöiden ja kannattajien arkea ilman varsinaista kommenttiraitaa tai kertojaa. Draaman kaaren muodostaa kauden tarina – kamppailu noususta Valioliigaan, mikä muuttuu liian nopeasti katkeraksi putoamistaisteluksi.
Sunderland Til I Die on eräänlainen rakkaudentunnustus rakennemuutoksen runtelemalle Sunderlandin kaupungille ja sen työväenluokkaisille ihmisille. Vaikka seura on henkisesti selvitystilassa ja kaudesta muotoutuu heti alkumetreillä äärimmäisen kaoottinen, kannattajat jaksavat suhtautua tapahtumiin yllättävän positiivisesti ja uskoa parempaan huomiseen.
Kannattajille seura merkitsee niin paljon, että emotionaalinen irtautuminen on yksinkertaisesti mahdotonta, vaikka murskaavien pettymysten aiheuttamat tuntemukset ovat jatkuvia ja ne vaikuttavat muuhunkin elämään aivan liikaa. Tähän uskonnolliseen aspektiin ja katkeransuloisiin tunnelmiin voi helposti samaistua AC Oulun ja Suomen maajoukkueen kannattajana.
Sarjassa kuvataan tarkasti myös joukkueen arkista aherrusta. Keskiössä ovat pelaajat ja heidän toiveensa, pelkonsa ja ahdistuksensa. Paha poika Darron Gibson haukkuu jo Celticiä vastaan pelatun kenraaliharjoituksen jälkeen baarissa pelikaverit sydämettömiksi. Gibsonin oma esimerkki on kuitenkin lopulta huonoin mahdollinen – keskikenttäpelaaja ajaa kauden lopussa kännissä kolarin ja pelit ovat paketissa.
Mieleen jää myös Palace-laina Jonny Williamsin terapiaistunto, jossa pelaaja pui avoimesti masennusoireitaan, jotka ovat aiheutuneet jatkuvien loukkaantumisten hakkaamasta lovesta itseluottamukseen. Samantyyppisen keskustelun voi kuvitella käytäväksi missä tahansa työpaikassa.
Dokumenttisarja jättää tietysti myös asioita kertomatta. Vaikka joukkuetta katastrofikaudella valmentaneet Simon Grayson ja Chris Coleman ovat paljon äänessä, materiaalista ei saa irti laajaa kattausta Sunderlandin pelaamisen taktisista elementeistä. Colemanin ajalta myös kaikki pukukoppipätkät on leikattu managerin toiveesta pois. Näin ollen lopullinen syy siihen, miksi Sunderland oli niin hengetön ja surkea, jää vielä toistaiseksi arvoitukseksi.
Walesin kanssa ihmeitä vuoden 2016 EM-kisoissa tehnyt Coleman toimii dokumentin viimeisten osien kasvoina. Koko kaupunki toivoo tuskaisena jatkuvia epäonnistumisia kannattajilta anteeksipyytävän, sympaattisen Colemanin onnistumista.
Lauantain vakiokupongilta löytyy EM-karsintaotteluita sekä Englannin aladivarimatseja. Suurin mielenkiinto kohdistuu tietysti Huuhkajien karsinta-avaukseen Italiassa. Riveluution hengessä kotivoitto varmistetaan ristillä.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 23.3. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, 1, 1, 1, 2(X), 1(2), 1, 1(X), 1(2), 1, X(2), 1.
uutiskirje 