Pohjoismaiden suurin vaikutus maailman ilmastotalkoisiin ei ole päästöjen vähentämisessä vaan Cleantech-osaamisessa. Näin todetaan tiistaina julkaistussa Nordic Economy Policy Review 2019 -raportissa. Sen mukaan järkevintä Pohjoismaissa olisi keskittyä omien päästöjen vähentämisen sijaan kansainväliseen päästökauppaan, eli rahoittaa päästöjen vähentämistä siellä missä se on halvinta, sekä uuden teknologian tuottamiseen maailmanlaajuiseen tarpeeseen.
Nordic Economy Policy Review (NEPR 2019) arvioi tänä vuonna Pohjoismaiden ilmastopolitiikan maailmanlaajuisia vaikutuksia ja kustannuksia.
– Suhteellisen päästövähennyksen kustannus on korkea Pohjoismaissa. Meille on kallista lisätä päästövähennyksiämme, joten kustannustehokkaampaa ja ilmastoystävällisempää saattaa hyvin olla päästökaupan hyödyntäminen ja muiden maiden päästövähennyksien rahoittaminen, toteaa Lars Calmfors, yksi julkaisun kirjoittajista ja emeritus professori.
Pohjoismaat vastaavat alle 0,5 prosentista maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä. Luku näyttää pieneltä, mutta on itse asiassa aika suuri, sillä Pohjoismaissa elää alle 0,004 prosenttia maailman väkiluvusta. Luvut joka tapauksessa osoittavat, että vaikka Pohjoismaista tulisi kokonaan hiilineutraali alue, sillä olisi suoraan vain vähäinen merkitys päästöjen maailmanlaajuiseen vähentymiseen.
– Myös ilmastopolitiikan tulisi olla kustannustehokasta, muu on haaskausta. Ilmastonmuutos on globaali ongelma ja sen tehokas ratkaisu vaatii globaaleja ratkaisuja. Helpoimmat keinot Suomelle olisivat ilmastolle haitallisten tukien poistaminen ja uusien puhtaiden teknologioiden kehittäminen, jotka voidaan ottaa käyttöön maailmanlaajuisesti, kommentoi NEPR2019 puheenjohtaja Markku Stenborg Valtiovarainministeriöstä.
Yhteistyössä ilmastoystävällistä teknologiaa
Raportissa ehdotetaan että Pohjoismaihin perustetaan uusi komissio, joka käynnistäisi Pohjoismaisen yhteistyön ilmastoystävällisen teknologian kehityksen ympärille, kuten rahoittaisi T&K-ohjelmia.
– Nykyisin nämä ohjelmat tehdään pääasiassa kansallisesti, sanoo Mads Greaker, taloustieteen professori Oslon yliopistosta.
Kansalliset tuet sähköautoille ovat yksi esimerkki erityisen kalliista tavasta vähentää päästöjä, ja tuella tuskin on suurta merkitystä ilmastoteknologian kehityksessä, sanoo John Hassler, yksi Nordic Economy Policy Review 2019 kirjoittajista ja professori Tukholman yliopiston IIES-instituutista.
– Sähköisten kulkuvälineiden tuet ovat erittäin kalliita keinoja vähentää päästöjä verrattuna muihin keinoihin. Arvioiden mukaan Ruotsissa niiden kustannus on jopa kahdeksankertainen Ruotsin hiiliveroon verrattuna, mikä ei selvästi ole silloin kustannustehokasta. Lisäksi näillä tuilla ei ole juuri merkitystä teknologian kehittämiseen, sanoo Hassler.
Ruotsalaiset ekonomistit Björn Carlén ja Bengt Kriström väittävät, että Pohjoismainen ilmastopolitiikka olisi kustannustehokkaampaa, jos Pohjoismaat keskittyisivät päästökauppaan ja poistaisivat tehottomat tuet ja käytännöt, jotka toimivat EU:n ilmastopolitiikka vastaan.
Sadan vuoden päästöt voidaan haudata Norjaan
Osa näistä Pohjoismaisista teknologioista, kuten tuulivoima ja akkutuotanto, ovat avainasemassa, kun puhutaan liikennesektorin uudistuksesta, kuten sähköaluksista ja jatkojalostetuista biopolttoaineista.
Hiilidioksidin talteen otto, Carbon Capture and Storage (CCS), on yksi merkittävimmistä ilmastoteknologian alueista, jossa Pohjoismainen yhteistyö olisi eduksi. CCS-teknologia ottaa hiilidioksidia talteen voimaloiden prosesseista ja varastoi sitä maan alle niin ettei sitä ei karkaa ilmakehään. Norja käynnisti äskettäin täyden mittakaavan CCS-hankkeen suuressa jätteenkäsittelylaitoksessa Oslossa ja sementtitehtaassa Telemarkissa.
– Tämä mahdollistaa oikeastaan Euroopan koko vuosisadan hiilidioksidipäästöjen hautaamisen Norjaan. Vaikka vastaavia tehtaita on myös Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa, tätä projektia ei ole viety muihin maihin. Tässä meillä olisi paljon parannettavaa yhteistyön saralla, sanoo Mads Greaker.
uutiskirje 
