Espoossa toimii kulttuurien kohtaamispaikka Trapesa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Espoon keskuksen juna-asemalla, entisessä VR:n lipunmyyntipisteessä, on koolla vilkkaasti keskusteleva joukko. Osa keskustelijoista on lähdössä taidenäyttelyyn. Ovesta sisään astuvalle vieraalle tarjotaan oitis kuppi vihreää teetä.

Paikkaa kutsutaan Trapesaksi. Se on kreikan kieltä ja tarkoittaa yhteistä pöytää. Modernin lasiseinäistä tilaa hallitseekin pitkä pöytä, jonka ääreen keskustelijat ovat kokoontuneet.

– Ihmiset kerääntyvät tämän pöydän äärelle oppimaan, tutustumaan, saamaan ystäviä ja järjestämään tapahtumia, kertoo Trapesan toiminnanjohtaja Raisa Lindroos.

Lähes 20 vuotta Espoossa toiminut kulttuurien kohtaamispaikka on sijainnut viimeisen kahden vuoden ajan Espoon keskuksen keskeisimmällä paikalla.

Lindroosin mukaan Trapesasta on rakentunut kaupunkilaisten olohuone.

– Espoo on kaupunki, jonne on aina muuttanut paljon ihmisiä kaikkialta Suomesta, ja myös
muualta maailmasta.

– Moni ulkomaalaistaustainen kertoo, että on vaikeaa sanoa olevansa suomalainen, sillä se määritetään pitkälti vaalean ihon ja sinisten silmien kautta, mutta espoolaisuutta ei pysty määrittelemään samalla tavoin.

– Espoolainen voi olla minkälainen tahansa, Lindroos lisää.

Digiaika on lisännyt
neuvontapalvelujen tarvetta

Trapesaa ylläpitää yksittäisten emigrantti- ja evakkosukuisten ja auttamishaluisten ortodoksien alulle laittama Filoksenia ry. Yhdistys perustettiin 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdettua auttamaan Pietarissa kaduilla ja viemäreissä asuvia lapsia. Pian auttamistyötä haluttiin laajentaa myös Suomeen, jota varten Trapesa perustettiin.

Kulttuuripainotuksen ohella Trapesan toimintaa ohjaa vahvasti myös sosiaali- ja terveystyö. Yhdistys tarjoaa maahanmuuttajien neuvontapalveluja ja kehittää toimivaa palveluohjausta yhteistyössä Espoon kaupungin ja paikallisten järjestöjen kesken.

– Meillä on kaksi ammattilaista auttamassa asiakkaita, joiden suomen kieli tai taidot eivät vielä riitä erilaisten digipalvelujen käyttämiseen. Toinen heistä on erikoistunut myös henkiseen tukeen vaikeissa tai kuormittuneissa elämäntilanteissa, kertoo Raisa Lindroos.

Kuva: Tino Lintunen

Asiantuntijoiden apua tarvitaan asunnon hakemisesta autovakuutusten ottamiseen. Lindroosin mukaan julkisen sektorin neuvontapalveluja on resursoitu ja kohdennettu uudelleen. Tämä on asettanut lisää painetta neuvontapalveluja tuottaville järjestöille.

– Tätä aikaa kuvastaa se, että jonot ovat pitkiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, Kelaan, TE-toimistoon, Maahanmuuttoviraston asiakaspalveluun ja järjestöjen neuvontapalveluihin. Paljon puhuttu aktiivimalli näkyi meillä myös välittömästi ruuhkina.

– Täällä asioiden selvittämiseen voidaan antaa se aika, joka niihin tarvitaan. Monimutkaisimpia ongelmia ratkotaan yhdessä kaupungin ja valtionhallinnon ammattilaisten kanssa.

Trapesa ottaa vastaan jopa 200 neuvontakäyntiä kuukaudessa. Jotkut asiakkaista käyttävät palvelua vain kerran, jotkut tarvitsevat apua säännöllisesti.

– Varsinkin turvapaikanhakijoilla traumakokemukset tai fyysiset vammat ovat saattaneet heikentää oppimiskykyä ja esimerkiksi samojen hakemusten täyttämiseen tarvitaan apua uudelleen ja uudelleen. Lisäksi heidän tilannettaan vaikeuttaa epätietoisuus omasta tulevaisuudesta, sekä huoli perheen ja sukulaisten hyvinvoinnista lähtömaassa.

”Täällä saan olla
sellainen kuin olen”

Irakista vuonna 2015 Suomeen saapunut Dalia (nimi muutettu) istuu pöydän ääressä huojentunein mielin. Nuori nainen on saanut hiljattain oleskelulupapäätöksen, mutta kertoo prosessin olleen raskas.

– Asiani käsittelyssä tapahtui virheitä, mutta vaikeinta oli, etten oikein itsekään saanut tietää, mitä virheitä oli tapahtunut. Ongelmia oli kaikissa käsittelyn vaiheissa, käännöksistä alkaen.

Trapesaan Dalia tutustui kieliharjoittelun kautta ja ihastui paikan ilmapiiriin välittömästi. Kohtuullisen hyvää suomea puhuva Dalia on nyt Trapesan vakiokasvo ja valmentaa vuorostaan muita asiakkaita muun muassa ravitsemukseen liittyvissä asioissa.

– Pidän Trapesasta, koska ihmiset ovat täällä ystävällisiä, enkä koe tulevani täällä tuomituksi. Suomessa hijabia käytävät naiset kokevat rasismia, mutta täällä saamme olla sellaisia kuin olemme.

– En ollut vapaa ilmaisemaan itseäni omassa maassani, koska olen nainen. Nyt koen, etten saa olla oma itseni, koska pukeudun huiviin. Hijab on minulle tärkeä osa identiteettiä, mutta se ei silti määritä minua ihmisenä.

Trapesan toiminnanjohtaja Raisa Lindroos kiittelee espoolaisia pop up -olohuoneen vastaanotosta. Keskeinen sijainti on mahdollisuus arkipäiväistää erilaisuutta keskuudessamme. Kuva: Tino Lintunen

Yhdistyksen jäsenistä suuri osa on ulkomaalaistaustaisia. Ortodoksisesta taustasta huolimatta Trapesa on katsomuksiltaan avara yhteisö. Raisa Lindroosin mukaan jokainen saa olla sitä mitä on, mutta ketään ei saa loukata tai ryhtyä käännyttämään. Eri uskontokuntien yhteistyöstä kertoo juhlahetkiin liittyvien ruokaperinteiden rikastaminen.

– Meillä on tapana, että muslimit valmistavat ruuat kristittyjen pääsiäisjuhliin ja kristityt taas kestitsevät muslimeja ramadanina iftar-yöaterialla.

– Suuri osa noin 600–800 kuukausittaisesta kävijästä on kulttuuriltaan muslimimaista, mutta uskonnot ja uskonnottomat elävät täällä rinnatusten. Saa olla erilaisia maailmankuvia ja olla myös eri mieltä, mutta toisia kunnioittaen, korostaa Lindroos.

Suomalainen kulttuuri
toiminnan ytimessä

Kulttuurien välisestä toiminnasta huolimatta Raisa Lindroos korostaa Trapesan olevan ensisijaisesti suomalainen paikka. Asiakkaita tutustutetaan suomalaiseen kulttuuriin ja perinteisiin.

– Vietimme helmikuussa saamelaisten kansallispäivää ja ainakin 15 eri kansallisuutta opetteli joikhaamaan asiansa osaavan saamelaisen opastuksella.

Trapesan toiminnassa huomioidaan suomalaisia kielivähemmistöjä. Asiakkaille on esitetty karjalankielistä teatteria ja vietetty romanien päivää. Eurooppalaisuutta, pohjoismaista ulottuvuutta ja suomenruotsalaisuutta tuodaan myös esiin.

– Meillä käy päivittäin suomalaisia ja meillä on suomalaisia vapaaehtoisia. Puhumme paljon Suomesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta, sekä sen arvoista, historiasta ja toimintakulttuureista.

Suomessa hälyttävästi yleistynyt rasismi ja maahanmuuttajavihamielisyys eivät näy juurikaan Trapesan arjessa.

– Tila on avoin ja nautimme siitä, että kuka vain voi astua sisään. Silloin tällöin puheille saapuu myös ihmettelijöitä ja kriittisiäkin ihmisiä, mutta tarjoamme jokaiselle tulijalle teetä tai kahvia, ja keskustelemme mielellämme.

– Olemme viime vuosina lisänneet turvallisuuskoulutusta, mutta emme ole kohdanneet erityistä pahantahtoisuutta, korostaa Lindroos. Hän toivoo sovinnollisen arjen jatkuvan.

”Puhun, puhun
ja puhun”

Suomessa 27 vuotta asunut Laila Ashur vastaa Trapesan olohuoneen päivätoiminnoista.

– Tulen aamulla töihin, keitän kahvia ja teetä, sekä katson että paikat ovat kunnossa. Päivän aikana otan vastaan asiakkaita, teen ajanvarauksia asiakasneuvojille ja keskustelen ihmisten kanssa.

– Puhun, puhun ja puhun, Ashur naurahtaa.

Hän muutti Libyasta Suomeen miehensä opintojen vuoksi ja on kotoutunut maahamme hyvin.

– Opintojen päätyttyä meidän olisi pitänyt palata Libyaan, mutta emme halunneet mennä takaisin. Nyt mieheni on tohtori ja hänellä on oma yritys. Ja poikamme opiskelee täällä vuorostaan insinööriksi, Ashur kertoo ylpeänä.

Laila Ashur nauttii roolistaan Trapesan yleishenkilönä. Kuva: Tino Lintunen

Dalian ja Laila Ashurin puheista kuuluu selvästi ankara pyrkimys vastata suomalaisen yhteiskunnan vaatimuksiin. Kansainvälisessä kohtaamispaikassa taas on helppo olla oma itsensä.

– Meillä on tilastoitu kävijöitä noin 45 eri maasta, kertoo Raisa Lindroos.

Ajoittaiseen kielten sekamelskaan mahtuu sisältöä kaikista maanosista.

– Tänään täällä on hiljaista, toteaa Lindroos viitaten haastattelun aikana taidenäyttelyyn lähteneisiin trapesalaisiin.

Pitkä pöytä vaikenee hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.