Katkeamaton hoitoketju tärkeää huumepalveluissa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Suomessa paljastuu huumekuolemia alkukesällä julkaistun Euroopan huumeraportin mukaan enemmän kuin monessa muussa Euroopan maassa. Huumekuolemavertailuissa sijoitumme väkilukuun suhteutettuna seitsemännelle sijalle. Huumekuolemia on noin 200 vuodessa. Kaikkiaan yliannostuskuolemia arvioidaan raportin mukaan tapahtuneen Euroopassa vuonna 2017 vähintään 8 200.

Huumekysymykseen perehtynyt Helsingin Diakonissalaitoksen lääkäri Outi Kuikanmäki pitää Suomen sijoitusta hiukan tilastollisena harhana.

– Meillä on pitkät perinteet kuolemansyyn selvityksessä ja kehittyneet toksikologiset menetelmät. Jos muualla tutkittaisiin samalla tarkkuudella, sijalukumme varmasti putoaisi.

Houkuttelevat hoitopolut

Euroopan huumeseurantakeskus neuvoo EU-maita laittamaan huumepalvelunsa kuntoon. Kuikanmäen neuvot siihen, miten huumeiden kysyntää voitaisiin vähentää, lähtevät katkeamattomasta hoitoketjusta.

– Ketju alkaa siitä, että meillä on riittävästi järkevää ennaltaehkäisevää toimintaa, joka kohdistuu ennen kaikkea riskiryhmiin. Sitten meillä on kattavat hoitopalvelut, joissa on matala kynnys. Ja hoitopolut tulee olla rakennettu tavalla, joka houkuttelee ihmisiä. Palvelujen pitää olla joustavia ja vaikuttavia.

Niille huumeiden käyttäjille, jotka eivät vielä ole kiinnostuneita hoidosta, tarvitaan haittoja vähentäviä palveluja, joilla ehkäistään ennenaikaisia kuolemia ja sairastumisia.

– Pitää hyväksyä se, että näilläkään keinoilla emme voi kaikkia parantaa tai edes auttaa.

Hoitojärjestelmän tulisi kuitenkin Kuikanmäen mukaan tehdä edes se minimi. Hänestä kuolleiden isoa määrää on turha kauhistella, jos edes peruspalvelut eivät ole kunnossa.

Korvaushoito auttaa monia

Vain 20–25 prosenttia opioidiriippuvaisista saa korvaushoitoa Suomessa. Keski-Euroopassa vastaava prosenttiluku on noin 60 prosenttia.

Korvaushoitoa järjestetään muun muassa Helsingin Diakonissalaitoksen Hoivan Alppikadun toimipisteessä. Siellä on korvaushoitoasiakkaina noin 140. Kaikkiaan heitä on Helsingissä noin tuhat.

Alppikadun toiminnasta vastaava Kuikanmäki muistuttaa, että opioidiriippuvuus on krooninen aivosairaus. Siinä ihmisen keskushermosto on niin tottunut opioidien päivittäiseen olemassaoloon, että ilman opioidiannosta ihminen ei toimi enää normaalilla tavalla.

Tähän tilanteeseen auttaa korvaushoito. Sopiva määrä opioidia elimistössä tyydyttää riippuvuuden ja keskushermoston vajeen.

– Tällöin ihmiselle jää voimavaroja muuhun tekemiseen. Lääkehoito mahdollistaa muun hoidon. Psykososiaalisella kuntoutuksella ryhdytään korjaaman vuosikausia kestäneen virheellisen toiminnan tuloksia.

Osalla ihmisistä keskushermoston muutokset ovat palautuvia. Joidenkin kohdalla päästään korvaushoidosta jopa kokonaan eroon.

Keinotekoinen raja

– Toisille pitkään jatkunut opioidin käyttö aiheuttaa palautumattomia muutoksia. Silloin on kyse kroonisen sairauden elinikäisestä hoidosta lääkkeillä.

Psykososiaalisella kuntoutuksella monien elämä saadaan Kuikanmäen mukaan sellaiseen tasapainoon, että asiakas voi muuten elää aika normaalia elämää.

Korvaushoidon kahdenlaisista tavoitteista syntyy Outi Kuikanmäen mukaan keinotekoinen raja haittoja vähentävän ja kuntouttavan hoidon väliin. Kuva: Antti Yrjönen

Suomessa korvaushoidon toteuttamista määrittää sosiaali- ja terveysministeriön asetus 10 vuoden takaa. Se määrää, millä lääkkeillä hoidetaan. Se määrittää myös hoidolle kahdenlaiset tavoitteet: haittoja vähentävää hoitoa niille, jotka todennäköisesti eivät kuntoudu päihdekäytöstä eroon ja kuntouttavaa hoitoa niille, joiden tavoitteena on yhteiskuntaan integroituminen ja huumeiden käytön lopettaminen.

– Mitä pitempään Suomessa on korvaushoitoa toteutettu, sitä selkeämmin näkyy, että tämä jyrkkä raja on keinotekoinen.

Hoidossa on Kuikanmäen mukaan kyse jatkumosta siten, että moni haittoja vähentävässä hoidossa oleva alkaakin yllättäen kuntoutua.

– Voi ensin mennä 10 vuotta ”seilaillen”ja sitten alkaakin positiivinen kierre ja päästään eteenpäin. Yhtälailla siellä kuntouttavalla puolella tapahtuu joku elämän romahdus, ja sen jälkeen oma hoitomotivaatio loppuu.

Kahden paketin markkinat

Asetuksessa nimetyt hoitovaihtoehdot ovat johtaneet Kuikanmäen mukaan siihen, että kunnat korvaushoitopalveluja kilpailuttaessaan ostavat ikään kuin kahta eri pakettia.

– Ajatellaan, että jos ihminen ei kuntoudu, silloin hoidosta ei pidä maksaa yhtä paljon kuin siitä, jossa on hyvä lopputulos. Tämä tarkoittaa, että niitä, joiden tavoitteet eivät ole kovin korkealla, tuetaan vähemmän, koska palvelu on myyty halvalla. Tämä on nurinkurista, koska juuri ne, joilla on vähiten omaa yritystä, toisinaan tarvitsisivat tukea, jotta yritystä päästä eteenpäin löytyisi.

Hoitoon pääsyssä onkin Kuikanmäen mukaan asenneongelmaa, josta pitäisi päästä eroon.

– Muualla Euroopassa houkutellaan hoitoon. Meillä jostain syystä sekä yleinen mielipide että kuntien rahankäyttö ohjaa siihen suuntaan, että ei kai tämänkin tarvitse tulla hoitoon. Asenne on käsittämätön, kun kyse on sairauden hoidosta.