Tutkija Hannu Lahtinen esittelee hätkähdyttäviä tilastoja ensi perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan. Yhteiskuntaluokalla on väliä äänestämisessä ja erot luokkien välillä ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä.
Vanhastaan tiedetään, että ne, joilla on korkea sosioekonominen asema, kuten esimerkiksi korkeakoulututkinto, ylempi toimihenkilöasema ja suuret tulot, äänestävät muita todennäköisemmin vaaleissa. Painopiste on siirtynyt äänestysvalinnasta siihen, käykö ylipäätään äänestämässä.
Lahtisen rekistereistä kokoamien tietojen mukaan parhaiten koulutettujen äänestysaktiivisuus on säilynyt yli 90 prosentissa kautta vuosikymmenten. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 30-vuotiaista 86 prosenttia äänesti.
Varsinainen romahdus on käynyt pelkän perusasteen suorittaneiden kolmikymppisten äänestysaktiivisuudessa. Vuonna 1987 heistäkin äänesti yli 50 prosenttia, mutta vuoden 2015 vaaleissa enää 31 prosenttia.
Lahtisen tutkimuksessa arvioidaan, että äänestysaktiivisuuden erojen kärjistymisen lisäksi aiempi tutkimus on yleisesti aliarvioinut äänestysaktiivisuuden sosioekonomisten erojen suuruutta. Viime vuosikymmeninä on puhuttu yhteiskuntaluokkien poliittisen merkityksen vähenemisestä ja jopa luokan kuolemasta, mutta luulo osoittautuu vääräksi.
– Moni on jo luullut, että yhteiskuntaluokka ei vaikuta äänestämiseen. Aiempi tutkimus on löytänyt tukea sosioekonomisen aseman selitysvoiman heikkenemiselle äänestysvalinnassa, Lahtinen Helsingin yliopistosta toteaa.
Hänen tutkimuksensa osoittaa nyt kuitenkin että yhteiskuntaluokka selittää edelleen voimakkaasti äänestämistä.
– Erityisen hälyttäviä äänestysaktiivisuuden erot ovat Suomessa varsinkin nuoremmissa ikäryhmissä koulutusryhmien välillä.
– Tulos viittaa siihen, että äänestysaktiivisuuden eriarvoisuus on polttavampi yhteiskunnallinen ongelma kuin mitä on aiemmin ymmärretty edes alan asiantuntijoiden keskuudessa.
Ylisukupolvisuus korostuu
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin joitakin äänestyserojen syntyyn vaikuttavia sekä eroja rajoittavia tekijöitä. Näitä olivat erot perhetaustassa, rahallisissa resursseissa ja terveydessä. Lisäksi tutkittiin työuran aikana tapahtuvan sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksia kaventaa äänestysaktiivisuuden väestöryhmittäisiä eroja.
Erityisen painavaksi tekijäksi tutkimuksessa havaittiin ylisukupolvisen siirtymän merkitys äänestämisessä. Paitsi yksilön aikuisiällä saavuttama, myös lapsuuden perheen sosioekonominen asema erottelee äänestysaktiivisuutta yllättävänkin dramaattisesti.
Lahtisen väitöstutkimuksen mukaan niillä nuorilla aikuisilla, joiden vanhemmat eivät olleet suorittaneet perusasteen jälkeisiä tutkintoja, äänestysaktiivisuus oli vain 28 prosenttia. Niistä nuorista aikuisista äänesti 69 prosenttia, joiden vanhemmista ainakin toisella oli ylempi korkeakoulututkinto.
– Vaikka periaatteessa yleinen ja yhtäläinen äänestysoikeus vallitsee Suomessa, käytännössä kaikki eivät lähde tähän leikkiin samalta viivalta. Erilaiset taustat tarjoavat hyvin erilaiset lähtökohdat täysivaltaiseen poliittiseen kansalaisuuteen, Lahtinen toteaa.
uutiskirje 
