Viime vuosina yksi eniten julkisuutta saaneita taloustieteilijöitä on ranskalainen Thomas Piketty. Vuonna 2013 hän julkaisi tulo- ja varallisuuseroja käsittelevän laajan teoksen Pääoma 2000-luvulla (ilmestyi näin suomennettuna 2016), viime vuonna 1200-sivuisen kirjan Capital et idéologie (Pääoma ja ideologia).
Piketty on moneen tunnettuun taloustieteilijään verrattuna vielä nuori. Hän on syntynyt vuonna 1971 ja aloittanut opiskelunsa vuonna 1989. Uusimman kirjansa loppusanoissa hän tunnustaa käsitystensä muuttuneen tutkimustensa aikana. Ne olivat alun perin liberaalimpia ja vähemmän sosialistisia kuin nykyisin.
Piketty vyöryttää suuren määrän aineistoa, etenkin tilastokuvioita eriarvoisuuden kasvusta eri maissa, usein pitkältä ajalta. Uusimmassa kirjassaan hän laajentanut näkökulmaansa Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta muihin maanosiin ja myös kauemmaksi historiaan.
EU:n vapaat markkinat hyödyttävät enemmän hyväosaisia kuin pienituloisia väestöryhmiä.
Tulo- ja varallisuuserojen ohella nyt myös koulutuksen epätasa-arvo korostuu. Pikettyn mukaan epätasa-arvo on lisääntynyt erityisesti 1980-luvulta lähtien. Osittain on palattu lukemiin, jotka vallitsivat ennen hyvinvointivaltioiden ja sosiaalipolitiikan syntyä.
Uusimmassa kirjassaan hän esittää myös vaihtoehto-ohjelman: voimakkaasti progressiivinen tulo- ja varallisuusvero, koulutuksen tasa-arvo, laajennettu yritysdemokratia ”osallistavana sosialismina”, suuri starttiraha kaikille nuorille aikuisille, perustulo, hiilivero.
Piketty on selvittänyt suurimmissa maissa pitkällä aikavälillä tehtyjä kyselytutkimuksia eri puolueiden äänestäjien taustatiedoista, erityisesti tulojen, varallisuuden ja koulutuksen suhteen.
Perinteisesti vasemmisto (jonka hän tulkitsee laajasti) on saanut äänensä pienituloisilta, pääosin myös vähemmän koulutusta saaneilta väestöryhmiltä. Viime vuosikymmeninä asetelma on kuitenkin muuttunut siten, että vasemmistoa äänestäneet ovat keskimäärin paremmin koulutettuja.
Pikettyn kirjassa on osin suoraan ja osin rivien välissä luettavissa moitteita siitä, että vasemmisto ei ole pystynyt uudistumaan siten, että se tavoittaisi nykyisin huonossa asemassa olevat väestöryhmät.
Piketty näkee Euroopassa suureksi ongelmaksi sen, että erityisesti pääomaliikkeiden ”vapaus” on omaksuttu ehdottomaksi periaatteeksi samalla kun budjettipoliittiset ja veropoliittiset keinot tulo- ja varallisuuserojen tasaamiseksi Euroopan tasolla puuttuvat. Siitä on ollut myös seurauksena, että tavallisen kansan ja Eurooppa-projektin välinen kuilu on kasvanut.
Hän pitää suurelta osin oikeutettuna käsitystä, että EU:n vapaat markkinat hyödyttävät enemmän hyväosaisia kuin pienituloisia väestöryhmiä. Tähän hänellä on vastauksena monikohtainen ”sosiaalisen federalismin” ohjelma.
Piketty ei juuri käsittele työmarkkinoiden muutoksia eikä esimerkiksi joukkotyöttömyyden osuutta eriarvoisuuden kasvussa. Piketty painottaa kyllä aiheellisesti veropolitiikan osuutta tuloerojen tasaamisessa, mutta ehkäpä myös perinteisempiä kysymyksiä palkkakehityksestä, ay-oikeuksista ja työehtosopimusten sisällöstä ja kattavuudesta olisi mielestäni syytä ottaa vahvemmin huomioon.
Thomas Pikettyn kirjojen hieman mahtipontiset nimet antavat vaikutelman – tai sisältävät vihjauksen – että hän olisi kirjoittanut uuden Pääoman vaihtoehdoksi Karl Marxin tunnetulle kirjalle. Siitä mielestäni ei ole kyse, vaan enemmänkin nykyiseen aikakauteen kohdistuvasta empiirisestä eriarvoisuustutkimuksesta ja pohdiskelusta, joka sellaisena kylläkin on hyvin arvokasta.
Kirjoittaja on Kelan eläkkeellä oleva tutkija.
uutiskirje 
