Kansan Uutisissa viime viikolla paljastetussa hengityssuojajupakassa Kaarinan kaupunki kieltäytyi ensin tarjoamasta suojavarusteita henkilökohtaisille avustajille, ja piiloutui avunkäyttäjän työnantaja-aseman taakse.
Kuntien autonomia, resurssipula ja tulkinnanvaraiset ohjeistukset laittavat yhdenvertaisuuden koetukselle. Perusterveydenhuollon toteutuminen on lopulta kunnan vastuulla.
Kaarina toimii nyt sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaisesti.
On erikoista miksi suojavarusteita ei avokätisesti annettaisi kriisiaikana, kun tiedetään avunkäyttäjien korkeampi riski sairastua vakavasti koronavirukseen. Etenkin, jos suojavarustetilanteen kerrotaan olevan hyvä.
Avunkäyttäjien harteille asetettu vastuu suojavarusteiden hankinnasta näinä aikoina on kestämätön yhtälö. Sen koetaan siirtyvän lopulta työntekijän niskaan.
Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professorin Jaana Hallamaan näkemyksen mukaan kunnan toiminta on symbolinen ele, jonka jälkeen on aiheellista kysyä: missä kohtaa jonoa perusterveydenhuolto ja sen työntekijät ovat?
Ennen muutosta pitää myöntää tehdyt virheet
Virheet ovat inhimillisiä, ja se on ymmärrettävää, kun suojavarusteiden hankinta on hankaloitunut. Tämä näkyy ympäri maailmaa keinottelijoiden myydessä suojia, mitkä eivät täytä vaadittavia standardeja. Näin myös Suomessa.
On myös selvää, että kriisin aikana rationaalisesti perustellut toimet tai lausunnot eivät ole ensimmäisenä listalla tai valmiina kielen päällä, vaikka se tavoite olisikin.
Helpompaa on sysätä ongelmat sivuun, jättää vastaamatta sähköpostiin ja kieltää ongelmien todellinen luonne.
Maailma on riittämättömällä tavalla valmistautunut koronan kaltaisiin kriiseihin, mikä johtaa virheellisiin toimiin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Epäonnistuessa pitäisi ensikädessä myöntää tehdyt virheet. Vasta sen jälkeen on mahdollisuus muutokseen.
Sankarilääketieteestä kohti perusterveydenhuoltoa
Viimeisten viikkojen ajan keskustelu on pitkälti ollut tehohoidossa. On pohdittu erikoissairaanhoidon eettisiä käytäntöjä tai käyty läpi erilaisia hengityskoneita ja niiden riittävyyttä.
Sekin on tärkeää, tässä hetkessä.
Ilman riittävää laadunvalvontaa ja tasapuolista terveydenhuoltoa on kuitenkin vaikea käydä kovinkaan pitkälle vietyä keskustelua vaativasta tehohoidosta. Perusta on kaiken pohja ja alku.
Sosiaali- ja terveyspuolella on jälleen kerran noussut keskustelunaiheeksi resurssipula, missä euroja ei ole liiemmin jaossa. Kriisi paljastaa haavoittuvimmat osa-alueet yhteiskunnasta.
Kuten tässä tapauksessa kunnan maksaman välttämättömän kotiin vietävän avun, jota ei voitu toteuttaa yleisesti hyväksyttävällä tavalla, eli suojelemalla elämää.
Hallamaan näkemyksen mukaan huomio tulisi yleisestikin siirtää sankarilääketieteestä kohti perusterveydenhuoltoa ja koulumaailmaa.
Perusterveydenhuollon ennaltaehkäisy jää arvokysymykseksi
Omantunnon kysymyksiksi määritellään usein ne, jotka koskettavat yksilön sisintä, moraalista pääomaa. Niitä käydään läpi omaan henkilökohtaiseen arvomaailmaan ja sosiaalisiin normeihin nojaten.
Autonomia ja tulkinnanvaraiset ohjeet kunnille jättävät perusterveydenhuollon kysymyksen yksittäisen ihmisen tai valtuuston omantunnon varaan. Täten maakuntien erot voivat olla merkittävät. Hoitolaitoksista puhumattakaan.
Näin ei suinkaan voi olla, ja on yksinkertaisesti väärin että kuntien toimet joutuvat näin absurdiltakin tuntuviin puntareihin, missä kärsijänä on hyvinvointivaltion kivijalka – perusterveydenhuolto ja sen työntekijät.
Kaarinan kaltaiset hengityssuojajupakat ilmentävät ikuisuuskysymystä isommassa sosiaali- ja terveyspoliittisessa kuvassa – katsoako tulevaa ja toimia ennakoidusti vai hoitaa ongelma pois vasta sen ilmetessä?
Korona kurittaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Pelkästään tartuntaan varautuminen ajaa ihmisiä epätasa-arvoiseen asemaan, jos riittäviä suojavarusteita tai hygieniaa ei voida tasapuolisesti kaikille taata.
Asioiden mittaamisen vaikeus ja lyhytnäköisyys ajavat ennaltaehkäisevät toimet merkityksettömään asemaan. Perusterveydenhuollon kehittäminen yhdenvertaiseksi kriisitilanteita varten on satsaus tulevaisuuteen.
Lopulta kysymys tulevaisuuden sote-keskusteluun kuuluukin: onko meillä tasa-arvoinen perusterveydenhuolto?
uutiskirje 
