Edward Snowdenin (s. 1983) omaelämäkerta Pysyvästi merkitty piirtää kuvan omaa tietään etsivästä tietotekniikkanerosta, joka ei lopulta voinut alistua rooliinsa Yhdysvaltojen kaikenkattavan tiedustelukoneiston uskollisena palvelijana. Snowdenin elämässä on hänen nuoresta iästään huolimatta ehtinyt tapahtua niin huimia asioita, että aineksia omaelämäkertaan on totisesti kertynyt.
Snowden hullaantui tietoteknologiasta jo lapsena. World Wide Webin syntyä hän kuvaa ”sukupolvensa alkuräjähdykseksi”. Tuolloin, 1990-luvulla, internetissä kukoistivat Snowdenin mukaan luovuus ja uudisraivaajahenki, ei kaupallisuus, kilpailu ja valvonta, kuten nykyään. Valtiovalta ja yritysmaailma eivät yrittäneet yhdistää surfailijan jälkiä netissä tämän henkilöllisyyteen.
Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeisessä ilmapiirissä, juuri aikuistuttuaan, isänmaalliseen sotilassukuun kuuluva Snowden halusi auttaa maataan liittymällä Yhdysvaltojen maavoimiin. Sotilasura katkesi pian tapaturmaan, ja Snowden palasi tietotekniikan pariin. Lyhyiksi jääneistä alan yliopisto-opinnoista hän päätyi uraputkeen Yhdysvaltojen salaisten palvelujen, CIA:n ja NSA:n, palveluksessa.
Snowdenin uhraukset eivät olleet turhia.
Siviilirohkeutta Snowden osoitti jo koulutusjaksollaan CIA:ssa, kun hän ryhtyi vaatimaan parannuksia kurssilaisten asuntolan surkeisiin oloihin. Hän joutui johtajien puhutteluun, mutta lopputulos löi hänet ällikällä: ”niskoittelijan” toimia selviteltäessä hänen kykynsä oli huomattu ja hänet määrättiin virkailijaksi merkittävään asemapaikkaan Geneveen.
Kiinan vakoilu sai miettimään
Genevessä Snowden opasti salaisia tiedonkerääjiä kybertiedustelun aikaan ja toimi neuvonantajana päälliköilleen. Häneltä kysyttiin esimerkiksi ”hypoteettista” neuvoa samalla kadulla sijainneen YK-rakennuksen tietokoneiden hakkerointiin.
Genevestä ura jatkui Kansallisen turvallisuusviraston NSA:n alihankkijan palvelukseen. Snowdenilla oli pesteissään laajat käyttöoikeudet salaisuuksien äärelle. ”On aina vaarallista antaa pätevimmänkään henkilön nousta liian korkealle liian nopeasti, ennen kuin hän on ehtinyt tulla kyyniseksi ja hylätä idealisminsa”, Snowden pohtii jälkeenpäin. Hänen kohdallaan tämä ”vaara” realisoitui.
Työskennellessään Japanissa NSA:lle Snowden sai pyynnön selvittää Kiinan kykyä elektroniseen vakoiluun. Kiinan harjoittama massiivinen yksityisviestinnän valvonta herätti tunteen, että hän katseli peiliin ja näki sieltä Yhdysvaltojen kuvan. ”Saman mitä Kiina teki julkisesti omille kansalaisilleen, Yhdysvallat saattoi tehdä maailmalle”, Snowden epäili.
Tiedustelun kohteena jokainen
Tiedonhalu sai Snowdenin työnsä ohessa penkomaan Yhdysvaltojen globaaleja tiedonkeruujärjestelmiä. Merkittävin raportti tuli hänen eteensä etsimättä, kun hänen tehtävänään oli poistaa salaisia dokumentteja heikosti suojatuilta palvelimilta. Vain muutaman kymmenen ihmisen luettavaksi tarkoitettu dokumentti kertoi, että NSA:n tehtävänmäärittelyä oli muutettu viestinnän kohdennetusta keräämisestä ”massakeräämiseen” eli joukkovalvontaan. Tavoitteena oli haalia mahdollisimman paljon dataa kansalaisten yksityisestä viestinnästä ja tallettaa se pysyvästi.
Sittemmin Snowdenille selvisi, että joukkovalvontajärjestelmä on jo käytössä. NSA pystyi keräämään dataa rutiinimaisesti sekä palveluntarjoajien palvelimilta että suoraan internetin infrastruktuurista. Tiedusteluyhteisö oli hakkeroinut Yhdysvaltojen perustuslain, Snowden tiivistää. Tämä oli tapahtunut erityisesti George W. Bushin hallinnon tuella, mutta jatkunut Barack Obaman kaudella.
Hurjin oli XKEYSCORE-ohjelma, jonka avulla NSA:n virkailija saattoi käydä läpi kenen tahansa ihmisen koko viimeaikaisen verkkotoiminnan ja jopa saada omalle näytölleen saman näkymän kuin tarkkailtavan henkilön näytöllä.
Julkisuuteen ja pakoon
Snowden ryhtyi pitämään salaisia yhteyksiä muutamiin toimittajiin. Toukokuussa 2013 hän otti sairauslomaa ja matkusti silloisesta asemapaikastaan Havaijilta Hongkongiin, jossa hän alkoi paljastaa tietojaan Guardianin ja Washington Postin toimittajille. Lopulta hän kertoi Guardianin julkaisemalla videolla olevansa yksin paljastusten takana.
Alkoi piilottelu viranomaisilta ja pian pakomatka kohti Ecuadoria, joka kuitenkin katkesi ensimmäiseen lentokoneenvaihtoon Moskovassa. Yhdysvallat oli mitätöinyt Snowdenin passin eikä hän päässyt jatkamaan. Moskovan lentokentällä Venäjän turvallisuuspalvelu FSB yritti turhaan rekrytoida häntä. Myöhemmin hän sai maasta turvapaikan. Turvapaikan myöntämiseen tuskin liittyy mitään hämärää, olihan se jo itsessään propagandavoitto Venäjälle.
Snowden ei halua itseään kutsuttavan tietovuotajaksi, sillä tiedustelupalvelujen historia on täynnä vain omaa etuaan tavoitelleita vuotajia. Hän määrittelee itsensä pilliinpuhaltajaksi – väärinkäytösten paljastajaksi –, jollaisia Yhdysvaltojen lakikin on perinteisesti suojellut.
Paljastukset johtivat muutoksiin
Paljastuksillaan Snowden vaaransi myös perhesuhteensa. Hänen tyttöystävänsä, jolle hän ei ollut kertonut suunnitelmistaan, antoi kuitenkin hänelle anteeksi, pariskunta meni naimisiin ja elää nyt yhdessä Moskovassa.
Snowdenin uhraukset eivät olleet turhia. Keskustelu ja tietoisuus valvonnasta lisääntyivät. Yhdysvaltojen kongressi käynnisti tutkimuksia NSA:n väärinkäytöksistä, amerikkalaisten puhelutietojen kerääminen kiellettiin ja yritykset alkoivat laajalti käyttää sivustoillaan salausta.
”Internet on nyt taatusti turvallisempi kuin vuonna 2013”, Freedom of the Press Foundation -kansalaisjärjestössä nykyään toimiva Edward Snowden summaa. Tekemistä yksityisyyden puolesta, ”datakuolemattomuutta” vastaan, riittää silti yhä ja Snowden panee nyt toivonsa parikymppisten sukupolven poliittiseen luovuuteen.
Edward Snowden: Pysyvästi merkitty. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. WSOY 2019. 397 sivua.
uutiskirje 