Vuoden 2019 eduskuntavaalien tulos mahdollisti sen muutoksen, jota viime vaalikauden vasemmisto-oppositio lupasi Juha Sipilän porvarihallitukselle.
Puoluekenttää ravisteli vaalikauden puolivälissä hajonneiden perussuomalaisten suuri loppunousu. Se jäi täpärästi SDP:n taakse toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Tämä näkyy nyt eduskuntakeskusteluissa ja yleensä politiikassa. Perussuomalaisista puhutaan koko ajan ja se määrää kyselytunneilla sen, mitkä asiat nousevat keskusteluun.
Tänään julkaistussa vuoden 2019 vaalien Politiikan ilmastonmuutos -vaalitutkimuksessakin kiinnostavimmat havainnot liittyvät perussuomalaisiin. Mikä Jussi Halla-ahon johtaman puolueen nosti? Millainen se on Timo Soinin jälkeen? Ja ennen kaikkea: ketkä sitä äänestävät?
Tiivistettynä perussuomalaiset on pessimististen ja talousoikeistolaisten miesten puolue. ”Se on sateenvarjopuolue yhteiskunnan kehityssuuntaa vierastaville sekä elinolosuhteisiinsa ja eri asioihin tyytymättömille ihmisille”, tutkijat kirjoittavat.
Perussuomalaisten kannatus nousee yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyvistä muutoksista, jotka monien suomalaisten näkökulmasta ovat uhkakuvia.
”Kiinteistöjen arvo heikkenee suuressa osassa maata, autolla ajamista ja lihan syömistä pyritään suitsimaan ja moralisoimaan ilmastonmuutoksen takia. Tuottavuuden vaatimukset kasvavat työpaikoilla, työelämään liittyy epävarmuutta ja jopa irtisanomisuhkia ja kattavien julkisten palveluiden yllä leijuu uhkakuvia. Osa kokee lisääntyneen maahanmuuton uhkaavaksi ja pitää perinteisten sukupuoliroolien hälventymistä epätoivottavana asiana.”
Monia muutostahti hirvittää. Menneisyydestä haetaan voimaa. Ei ole sattumaa, että perussuomalaisten slogan on ”Suomi takaisin”.
Vanhojen puolueiden koetaan todennäköisesti puoltavan muutoksen vääjäämättömyyttä ja vaihtoehdottomuutta.
Oikeistopopulismin hiljainen vallankumous
Suuri osa suomalaisista ei halua olla voimakkaasti vasemmistolaisia eikä oikeistolaisia. Keskikenttä houkuttaa, mikä ei tarkoita keskusta-nimistä puoluetta.
Vaalitutkimuksen mukaan puolueiden välisessä kilpailussa menestyvät parhaiten ne puolueet, jotka saavat otteen yhä hienojakoisemman äänestäjäkunnan mitä moninaisemmista huolenaiheista.
Erityisesti 2000-luvulla globalisaation, työn uusjaon ja maahanmuuton kaltaiset ilmiöt sekä perinteisten puoluejärjestelmien ikääntyminen ovat synnyttäneet tilanteen, jossa eurooppalaisten maiden puoluejärjestelmät ovat sopivissa olosuhteissa alttiita suurillekin muutoksille.
Oikeistopopulismi ja arvokonservatismi ovatkin muodostaneet uuden hiljaisen vallankumouksen, joka on saavuttanut monissa maissa yhä vankemman jalansijan.
Vaalitutkimuksen mukaan sen arvopohjan muodostavat lain ja järjestyksen tematiikka, auktoriteettien kunnioitus, monokulttuurisuus, perinteiset moraali- ja perhearvot sekä vahva valtio, joka perustuu kansallisten intressien ja ”tavallisten kansalaisten” etujen puolustamiselle.
Vastapainona tälle kasvava osa kansalaisista kannattaa ympäristön- ja ilmastonsuojelua sekä suvaitsevaisuutta ja muita liberaaleja arvoja korostavia näkemyksiä.
Perimmältään Suomenkin viime vaaleissa ja niiden jälkeisessä keskusteluissa, ”usein leimahtavissa kulttuurikonflikteissa”, on lopulta kyse siitä, millainen on hyvä yhteiskunta ja elämä.
Vasemmistoliitto sai nuoria ja miehiä
Vasemmisto – oikeisto-jaon merkitys on Suomessa heikentynyt 1980-luvulta lähtien. Nyt jakolinjat koskevat maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kaltaisia asioita. Muita jakavia asioita ovat esimerkiksi EU ja suhtautuminen ilmastonmuutokseen.
Vakaa puoluejärjestelmä on ainakin tällä erää historiaa. 1990-luvun eduskuntavaaleista alkaen puolueuskollisten äänestäjien osuus koko valitsijakunnasta on pysynyt alle 50 prosentissa.
SDP saavutti suurimman puolueen asemansa riittävän laaja-alaisella profiloitumisella. Vihreät ja perussuomalaiset puolestaan hankkivat oman hyvän vaalikannatuksensa täsmäprofiloitumisella.
Vasemmistoliitto oli menettänyt miesäänestäjiä vuoden 2011 vaaleista lähtien, mutta sai viime vaaleissa heitä lisää ja lähes yhtä paljon ääniä miehiltä ja naisilta.
Vasemmistoliiton äänestäjäkunnan ikärakenne on nuorentunut 2010-luvulla. Se on menettänyt kannatustaan vanhemmissa ikäryhmissä ja saanut kannatusta nuoremmista. Vuoden 2019 vaaleissa vasemmistoliitto onnistui kasvattamaan kannatustaan myös 45–54-vuotiaiden keskuudessa.
Työläinen ei ole sama kuin vasemmistolainen
Vasemmistoliitto oli pitkään luokiteltavissa lähinnä työväestön puolueeksi. Vuoden 2015 vaalien jälkeen puolueen kannatus alkoi olla yhtä suurta kaikissa ammattiluokissa maatalousyrittäjiä ja yrittäjiä lukuun ottamatta.
Perussuomalaisten kannatus on vakaata työntekijöiden joukossa. Puolueen duunarikannatus on pysynyt kaikissa 2010-luvun vaaleissa 27 prosentissa ja noin 40 prosenttia puolueen äänestäjistä on ammattiasemaltaan työntekijöitä.
Enää duunari ei ole automaattisesti vasemmistolainen. Jo vuoden 2015 vaaleissa perussuomalaisten äänestäjät olivat omasta mielestään yhä selkeämmin oikeistolaisia ja viime vuonna tämä kehitys jatkui.
Enemmistö perussuomalaisten duunariäänestäjistä mieltää itsestä ainakin jossain määrin oikeistolaisiksi ja selvä vähemmistö vasemmistolaisiksi.
Nykyisin Perussuomalaiset on siis äänestäjäprofiililtaan selvästi oikeistopuolue, tutkijat päättelevät. He puhuvat alemman keskiluokan kapinasta, sillä ylemmästä keskiluokasta vain 11 prosenttia äänesti perussuomalaisia vuoden 2019 vaaleissa.
uutiskirje 