Sosiaalinen media on tehnyt koulukiusaamisesta ilmiön, jonka lonkerot ulottuvat koulua paljon pidemmälle.
– Kiusatun kannalta se on hankalaa, koska silloin hän ei pääse kiusaamisesta eroon koulun ulkopuolellakaan, kertoo STT:lle Mannerheimin lastensuojeluliiton kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö Jenni Helenius.
Jos kiusaaminen tapahtuu netissä ja some-alustoilla, jotka eivät ole aikuisille tuttuja, voi se jäädä myös helpommin aikuisilta piiloon. MLL:n tekemässä, vielä julkaisemattomassa hyvinvointikyselyssä 17 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua. Heistä 40 prosenttia kertoi, että koulun aikuiset eivät tiedä heidän kokemuksistaan.
Heleniuksen mukaan myös lasten kokemukset siitä, miten kiusaamistilanteeseen puuttuminen toimii, ovat hyvin vaihtelevia.
– Kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua kokeneista yli 20 prosenttia oli saanut apua koulun aikuiselta ja koki, että siitä oli hyötyä. Mutta iso osa lapsista ja nuorista sanoi, että aikuinen oli kyllä puuttunut kiusaamiseen, mutta siitä ei ollut hyötyä.
Kyselyssä joka viides lapsi lisäksi kertoi, että kouluissa saa kavereiden arvostusta kiusaamalla.
– Meidän kyselyistä on vahvasti tullut esiin, että oppilaiden välillä on piilonormeja, että millainen lapsen pitäisi olla tullakseen hyväksytyksi yhteisössä. Aika moni kokee paineita, että pitäisi olla tietynlainen. Olisi hyvä, jos jokainen voisi koulussa tuntea voivansa olla oma itsensä.
MLL:n kyselyyn on vastannut yli 14 000 lasta ja nuorta.
Jos kiusaamiseen ei uskalla puuttua heti, kannattaa se myös jälkikäteen
Helenius muistuttaa, että kiusatuksi tullut lapsi ei aina oireile samalla tavalla. Lapsi voi olla esimerkiksi ahdistunut tai kiukkuinen, joskus taas syrjäänvetäytyvä. Heleniuksen mukaan on kuitenkin merkkejä, jota kiusaamista epäilevät vanhemmat voivat tarkkailla
– Jos lapsi alkaa vaikka lintsata koulusta, että pelottaa mennä sinne, tai menee aina jotenkin myöhäiseen aikaan tai menee eri kautta, kun pelkää törmäävänsä niihin kiusaajiin. Tai stressaa hirveästi sitä, mitä pitäisi laittaa päälle, ettei tulisi kiusatuksi.
Kiusaamisen kanssa tekemisiin joutuvan perheen on Heleniuksen mukaan hyvä pitää huolta ensinnäkin omasta jaksamisestaan.
– Lapselle on hyvä kertoa, että sinä olet hyvä ja ihana juuri tuollaisena kuin olet.
Itse kiusaamistilannetta olisi hyvä miettiä kaikkien näkökulmasta, myös kiusaajien ja niiden, jotka olivat ehkä tilanteessa mukana, mutta eivät tehneet mitään.
– He eivät ehkä toimineet, koska heitä pelotti. Moni saattaa pelätä, että jos lähtee puolustamaan, niin joutuu itsekin kiusatuksi.
Helenius muistuttaa, että puuttumattomuus on silti väärin. Jos tilanteeseen ei uskalla puuttua heti kiusaamisen aikana, Helenius kehottaa kuitenkin reagoimaan tilanteeseen vaikka myöhemmin. Hän toivoo, että myös vanhemmat opastaisivat lapsiaan tekemään näin.
– Kiusattua auttaa se, että edes jälkikäteen hänelle sanotaan, että sulle tehtiin tosi väärin tai että mä en tykännyt siitä, miten sua kohdeltiin. Kiusatut kokevat olevan paljon apua siitä, että joku samanikäinen viettää heidän kanssa aikaa.
Rajut väkivaltatilanteet jäävuoren huippu
Moni esiin noussut tapaus on sellainen, jossa kiusaaminen on jatkunut pitkään ja perhe sanoo, että koulussa ei ole puututtu siihen tarpeeksi vakavasti.
Viime viikolla Vantaan Kytökosken koulun pihalla tapahtui vakava väkivaltatilanne, jossa koulun oppilaan epäillään joutuneen usean kuudesluokkalaisen pahoinpitelemäksi. Tapauksen nosti esille Facebookissa uhrin siskoksi esittäytynyt henkilö, joka kertoi kiusaamista jatkuneen koulussa yli kuukauden. Hänen mukaansa tapaus myös videoitiin ja jaettiin sosiaalisessa mediassa.
Vastaava tutkija Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusseurasta arvioi, että rajut väkivaltatilanteet ovat edustavat kaiken kiusaamisen osalta jäävuoren huippua. Hän kuitenkin korostaa tuomitsevansa väkivallan.
– Sellainen käytös, joka on muualla yhteiskunnassa pahoinpitely, on koulussa nimetty kiusaamiseksi. Pidän sitä epäeettisenä, Kiilakoski sanoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemien kouluterveyskyselyjen perusteella viikoittain kiusaamista yläasteella kokevien määrä on vähentynyt 2010-luvun aikana 5,5 prosenttiin. Myös lukiossa ja ammattikoulutuksessa kiusaamista kokevien määrä on vähentynyt hieman, mutta se on ollut myös lähtökohtaisesti vähäisempää.
Alakoulun neljännellä ja viidennellä luokalla viikoittaisesta kiusaamisesta on kertonut noin seitsemän prosenttia nuorista. Alakoulusta asiaa on alettu selvittää vasta äskettäin, joten aikavälin vertailuja ei ole saatavilla.
Kehitys johtuu Kiilakosken mukaan siitä, että kun kiusaamisesta on puhuttu, siihen osataan kiinnittää huomiota ja puuttua. Olennaista on tutkijan mukaan puuttua koko koulun ilmapiiriin.
– Näkyvän kiusaajan ja kiusatun ohella on aina joukko ihmisiä, jotka omalla hiljaisella toiminnallaan hyväksyvät tapahtumat.
Kiusaamista koskevat ohjeistukset kouluissa hyviä, mutta kuinka ne pystytään toteuttamaan?
MLL:n Helenius nimeää kaksi syytä, miksi koulukiusaamista ei ole saatu kitkettyä. Toinen niistä on se, että kiusaamistilanteet ovat erilaisia eikä niihin ole yksinkertaista patenttiratkaisua.
– Kyse on vallankäytöstä. Kiusaaminen on vaikea ilmiö, kun se on ryhmäilmiö. Hirveän helposti käy niin, joku ottaa sitä valtaa, jos tilanteessa ei ole aikuisia laittamassa sääntöjä ja vaikka olisikin. Lasten keskinäinen yhteisö on omansa.
Heleniuksen mukaan kuitenkin myös kouluissa voitaisiin tehdä enemmän kiusaamisen kitkemiseksi.
– Ei auta, että on yksi keskustelu, tarvitaan seuranta. Seurantaa pitäisi kouluissa kehittää systemaattisemmin.
Helenius mainitsee esimerkkinä Ruotsin, jossa opetuksen järjestäjä voi joutua maksamaan korvauksia kiusaamisen uhrille, jos kiusaamista ei ole hoidettu riittävällä tavalla.
– Suomesta puuttuu tällainen seurantajärjestelmä. Tosin kriteerien määrittäminen riittävälle asian hoitamiselle on vaikeaa, kun tilanteet tosiaan ovat erilaisia. Opetushallitus valmistelee parhaillaan opasta koulujen ja oppilaitosten kiusaamisen vastaiselle työlle. Sen pitäisi valmistua tänä syksynä. On hienoa, että yhteisiä ohjeita on kouluille tulossa.
Ongelmia aiheuttaa myös se, että vanhemmat eivät välttämättä tiedä, jos koulussa on käyty kiusaamiseen liittyvä keskusteluja, koska osa asioista voi olla salassa pidettäviä.
– Mutta keskustelu on tärkeää. Eihän se tilanne lasten arjessa ratkea, jos keskustelemassa eivät ole kaikki ne ihmiset, jotka voivat siihen kiusaamisen vaikuttaa.
Heleniuksen mukaan koulukiusaamista koskevat ohjeistukset ovat nytkin Suomessa hyviä, mutta eri asia on, miten ne pystytään toteuttamaan kouluissa. Paljon on kiinni myös resursseista.
– Kouluissa on paljon lyhytkestoisia opettajapestejä, on sijaisuuksia, arki hektistä, ollaan ehkä väistötiloissa. Sitten myös lapsilla on monenlaisia tarpeita, on erityisen, tehostetun tuen tarvetta, puhutaan ties kuinka monia kieliä ja ryhmät ovat suuria.
– Jokainen tällainen (kiusaamis)tapaus vaatii aikuisen aikaa ja keskittymistä. Tilanteet eivät ole samanlaisia, vaan pitäisi kuunnella jokaista osapuolta ja myös kirjata muistiin se, mitä tehdään ja sovitaan.
Kovemmat rangaistukset eivät auta kiusaamiseen
Kiilakosken mukaan kovemmat rangaistukset eivät ehkäise tehokkaasti kiusaamisen syntymistä.
– Koulukiusaamista ei voi tehokkaasti ratkaista vain puuttumalla näkyvään kiusaamiseen, Kiilakoski sanoo.
– Kurilinjan ongelma on, että se pelkistää tapahtuneen tiettyjen yksilöiden välille, uhri ja kiusaaja leimataan sen sijaan että katsotaan koko tilannetta. Interventio ei vain puutu kiusaamiseen vaan selvittää, mitä sen takana on.
Suomessa tunnettuja kiusaamiseen puuttuvia malleja ovat KiVa koulu -ohjelma ja vertaissovittelu. Kiilakosken mukaan ne juuri pureutuvat ilmapiiriongelmiin niin, että kiusaamista syntyisi vähemmän tai siihen puututtaisiin nopeammin.
Jossain määrin konfliktitilanteet kuitenkin kuuluvat ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kiilakoski kertoo pitävänsä järkevänä keskustelua siitä, että kiusaaminen eskaloituessa ja jatkuessa kiusaajan tulisi vaihtaa koulua kiusatun sijaan.
– Koulusta erottaminen on viimekätinen keino. Tulisi pyrkiä tilanteen purkamiseen.
uutiskirje 