Kun tietokirjailija, toimittaja Kristiina Koivuselle soitettiin, että Suomen tietokirjailijat ry. palkitsee hänet hänen elämäntyöstään, Koivunen tarkisti seuraavana päivänä puhelimestaan, oliko sellainen puhelu tosiaan tullut vai oliko hän nähnyt unta.
Koivunen sai tänään lauantaina Helsingin kirjamessuilla 8000 euron palkinnon. Hän on yksi viidestä palkitusta.
– Sekin minun piti tarkistaa tietokirjailijoiden verkkosivuilta, että oliko summa 8000 vain olisiko se sittenkin ollut 2000, hän sanoo.
En tee yksin kirjojani.
Koivunen on kirjoittanut 11 kirjaa, pääosin Kurdistanin tilanteesta. Häneltä ilmestyy marraskuussa taas uusi teos. Se on kolmas osa Irakin Kirkukin alueesta kertovaan sarjaan. Koivunen on myös vuosia kirjoittanut lehtijuttuja muun muassa Kansan Uutisiin.
Hän toteaa, että ei ole tyypillinen tietokirjailija. Hänen kirjansa ovat pieniä reportaasinomaisia teoksia.
– Pidän hyvänä, että Tietokirjailijat näkee alan muutoksen. Valintani kertoo siitä, hän sanoo.
Kurdit auttavat
Koivunen on käynyt Irakin Kurdistanissa kymmeniä kertoja. Hän opetti siellä yliopistossa kolme vuotta ja tuntee satoja paikallisia ihmisiä. Se on perusta hänen työlleen.
– Korostan sitä, että en tee yksin kirjojani. Kurdit auttavat minua monilla tavoilla, hän sanoo.
– Ja kurdit tulevat kokemaan palkinnon kunnianosoituksena heitä kohtaan.
Koivuselta useimmin kysytty kysymys on, että miten hänestä tuli Kurdistan-asiantuntija.
– Opiskelin toimittajaksi Tampereen yliopistossa, mutta laman aikaan alan töitä ei löytynyt. Olin töissä sosiaalitoimistossa ja jatkoin opintoja, uskontotieteitä ja sosiaalipolitiikkaa, hän kertoo.
Uskontotieteessä hänen suuntautumisvaihtoehtonsa oli islam, ja kun tuli pro gradu -tutkielman tekemisen aika, hän halusi tutkia Suomessa asuvien islamilaisten naisten elämää. Silloin islamilaisista Suomessa asui lähinnä somalialaisia ja kurdeja.
– Oli sattuma, että valitsin kurdit. En tiennyt oikeastaan kummastakaan kansasta mitään, hän sanoo.
– Sen jälkeen yksi asia johti toiseen.
Kurdien tilanne kiinnosti.
– Aina, kun olen saanut valmiiksi jonkun lehtijutun, tietokirjan tai opinnäytteen, minulla on ollut monia ideoita siitä, miten jatkaa. Kun arvioin jälkikäteen, mitä olen tehnyt, näen loogisen kehityskulun.
Kurdistanista on tullut iso osa Koivusen elämää.
– Olen päässyt seuraamaan hirveän mielenkiintoisia asioita, hän sanoo.
Avain olivat ne kolme vuotta, jotka Koivunen asui Irakissa.
– Yliopisto oli siellä minulle näköalapaikka, hän sanoo.
– Päätyöni oli kirjoittaa kurdien kansanmurhasta. Ihmiset olivat iloisia siitä, että joku kirjoittaa heidän tilanteestaan. Siksi minua autettiin ja pääsin paikkoihin, joihin muuten en olisi päässyt.
Kirja ilmestyi 2013. Se on käännetty kurdiksi ja arabiaksi.
Tällaisia paikkoja on esimerkiksi Kirkukin alue, joka on Irakin valtion hallinnassa, mutta jossa Isis toimii aktiivisesti.
– Sellaiselle alueelle toimittaja ei voi matkustaa ilman henkivartijoita. Minulla ei ole ollut sellaiseen taloudellisia mahdollisuuksia, mutta koska kurdit tukevat minua, olen pystynyt liikkumaan siellä. Siksi olen päässyt tosi mielenkiintoisiin paikkoihin ja tapaamaan tärkeitä ihmisiä.
Koivunen kokee tekevänsä tärkeää työtä niin Kurdistanissa asuvien kuin Suomessa ja muualla asuvien kurdien eteen.
– Kun nuori, ei kovin hyvin suomea puhuva kurdi tulee sanomaan, että minun kirjani oli ensimmäinen kirja, jonka hän luki suomeksi alusta loppuun, se on palkitsevaa,
Koivunen toivoo pääsevänsä Irakiin viimeistään ensi kesänä, kun siellä käydään vaalit.
– Nyt koronatilanne on siellä hyvin vakava, joten en voi mennä sinne, hän sanoo.
uutiskirje 
