Kiasma teki kävijäennätyksensä, ja muutkin museot kertoivat ”huippuvuodesta” ja ”superonnistumisesta”. Kansallisgallerian museoissa vierailtiin historiallisesti yli 800 000 kertaa. Museoinnostus ei koskettanut vain Helsinkiä, vaan halki Suomen viesti oli samanlainen: museoissa on imua.
Helsingissä toissa vuonna avattu Amos Rexin museo teki niin ikään huipputuloksen, ja Sanna Marinin hallitus myönsi tulevalle Arkkitehtuuri ja design -museolle kesällä 60 miljoonan euron rahoituksen. Vanhojen lukujen valossa museoiden tulevaisuus vaikuttaa hämmästyttävän hyvältä.
Pandemiakatkos on kuitenkin tuonut täysin uusia ja kylmiä tuulia museoturismin tulevaisuuteen. Viime vuoteen asti globaalina trendinä olivat lainanäyttelyt, joissa kuvataiteen huipputeoksia kierrätettiin eri maiden taidemuseoissa jatkuvana karusellina. Sen lopputuloksena taidemaailman on läpäissyt hyperglobalisaatio, jossa kiertävät näyttelyt kosiskelivat kaikkien maiden turisteja. Museoiden omien kokoelmien sijaan yleisövetonauloina toimineiden lainanäyttelyiden merkitys on ollut ylikorostunut.
Museoammattilaiset puhuvatkin koko kentän ylikuumenemisesta. Lipunmyynnin kasvattamisen paine on tehnyt museotoiminnasta entistä vahvemmin bisnestä, jonka pohja ei ole tukeva. Yleisöryntäysten keskiössä ovat klassikkoteokset, joiden määrä on rajallinen. Taideturismin kasvulle on olemassa konkreettiset rajat, joita jo koeteltiin, ennen kuin korona puhalsi pelin poikki totaalisesti.
Eristysaika onkin ajanut maailman museoita toisensa perään kitkuttelemaan hätärahoituksella. Monet eivät tule selviämään ilman lievää suurempaa ihmettä. Ongelmiin ovat ajautuneet etenkin yksityiset museot, joille lipputulot ovat toiminnan perusta. Yhdysvaltojen ja Euroopan museokentällä on kaikunut hätähuutoja pitkin syksyä. On luultavaa, että taidemuseotoiminta tulee lopullisesti muuttumaan pandemian jälkeen. Esimerkiksi wau-arkkitehtuurimuseoiden aikakausi saattaa olla päättymässä. Abu Dhabin Guggenheim on kenties lajinsa viimeinen, jos se vuosikausien lykkääntymisten jälkeen ylipäätään joskus avautuu.
Arabiemiirikuntien museoturismi näyttääkin koronan valossa järjettömältä. Länsimaisen taidehistorian kiertuenäyttelyt rakennetaan Arabian niemimaalle, ja kävijöiden odotetaan lentävän sinne teosten perässä. Ulkokohtaisempaa museotoimintaa on hankalaa edes keksiä, etenkin kun on selvää, että se perustuu massiivisiin öljyvaroihin maassa, jossa demokratia ei ole häirinnyt diktaattoreiden oikkuja.
Guggenheimin kuoppaaminen Helsingissä on viimeistään nyt viisaalta näyttävä päätös. Emme selvästi tarvitse museokentällemme voiton maksimointiin tähtäävää kulttuuriturismia. Suomalaisissa museoissa julkinen rahoitus mahdollistaa pitkäjänteisen toiminnan, jossa kokoelmien kasvattaminen ja tutkimus niveltyvät näyttelytoimintaan. Sitä voi myös ajatella sitoutumisena sivistykseen, jota suojellaan talouden oikuilta.
Koronarokotteen myötä ensi kesästä kaavaillaan heräämistä uuteen aikaan. Finnairin osake kiipeää aallonpohjasta, ja tulevia kesälomia suunnitellaan taas ulkomaille. Paluuta menneeseen on kuitenkaan tuskin tulossa. Maailma on jo ehtinyt muuttua toisenlaiseksi, ja olemme oppineet katsomaan sitä uusin silmin. Se näkyy esimerkiksi asunto- ja mökkikauppojen nousuna.
Ilmiö ei ole vain suomalainen. Joka puolella maailmaa ihmiset viihtyvät yhä paremmin kotonaan, siihen on sijoitettu ja satsattu. Vaikka tulevaisuudessa huvittaisikin piipahtaa kaupunkilomalla, siihen ei ole entisenlaisia mahdollisuuksia. Lomapäivien määrä on rajallinen, ja turismin merkitys hiipuu väistämättä, kun kesämökkibuumi ja lähimatkailu vähentävät turismia. Talous on muuttumassa, ja se tarkoittaa myös kulttuurin muuttumista.
Taideturismi ei varmasti ehdy Pariisin tai Rooman kaltaisissa metropoleissa, joissa kaupunkien kulttuurihistoria toimii itsessään elävänä museona. Uusien biennaalien ja messunäyttelyiden tulevaisuus ei sen sijaan ole lupaava.
Rysähdyksen jälkeinen maailma näyttää Suomessa paremmalta kuin monessa muussa maassa. Ylikuumenneet taideturismivirrat eivät ole ainoa elämänlankamme. Niitä suurempi rooli on museokortilla. Museokävijöitä ei tarvitse lennättää ulkomailta Suomeen, olemme oma yleisömme.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kulttuuritoimittaja ja kriitikko.
lehti 