Onnittelut Martti Ahtisaarelle! Nobelin rauhanpalkinto on ansaittu.
Juhlituissa sankareissa on kuitenkin se vika, että sankaruus kultaa heidän sanansa – mitä tahansa he sanovatkin.
Ahtisaari palasi vanhaan aiheeseensa, Suomen Nato-jäsenyyteen. Hän esitti taas, että Suomen pitäisi liittyä Natoon.
Venäjän-pelon vuoksi Ahtisaari ei halua Natoon. Syynä on rauhanturvaaminen, koska Nato on hänen mukaansa siihen kyvykkäin.
Natosta on maailmalla kovin toisistaan poikkeavia käsityksiä. Monet entiset Neuvostoliiton leiriin kuuluneet maat ovat liittyneet sotilasliitto Natoon Venäjän-uhan vuoksi. Läntisessä Euroopassa kuulutaan edelleen Natoon lähes samasta syystä perinteiden mukaisesti, mutta Venäjän-pelko ei ole akuuttia.
Iso-Britannian kuuluminen Natoon liittyy selkeimmin Naton maailmanpoliittiseen rooliin ja brittien perinteiseen Yhdysvaltain peesaukseen. USA:lla itsellään on omat maailmanpoliittisen mahtimaan syynsä uhrata voimavarojaan liittoutumiseen eurooppalaisten kanssa.
Sitten on tämä Ahtisaaren ja eräiden muiden visionäärien tulkinta Natosta rauhanturvaorganisaationa.
On hyvä oikaista pari käsiteharhaa. Asiantuntijapiireissä pidetään aika tarkka ero, milloin puhutaan rauhanturvajoukoista tai erilaisilla nimikkeillä kriisinhallintajoukoista. Rauhanturvaamisessa on kyse kevyin asein ja tarkkarajaisin aseenkäyttöoikeuksin kahden osapuolen väliin menemisestä – osapuolten suostumuksella.
Erilaisissa kriisinhallintaoperaatioissa on kyse paljon raskaammasta aseistuksesta. Tällöin käydään ikään kuin hallittua sotaa – ja yleensä YK:n suojeluksessa – tuomittua osapuolta vastaan. Natosta on tullut tällaisten operaatioiden keskeinen toimija. Tällaiseen Nato-operaatioon Suomikin osallistuu Afganistanissa taistelujen selustassa.
Näitä ei pidä nimittää rauhanturvaamiseksi, vaikka ne voivat olla parhaimmillaan ”rauhaan pakottamista”.
Natohan on kieltämättä maailman mahtavin logistiikkaorganisaatio, että sikäli Natolla on kyllä materiaaliset kyvyt rauhanturvaamiseenkin. Nato ei kuitenkaan ole olemassa sen vuoksi.
Ei rauhanturvaamiseen eikä kriisinhallintaankaan välttämättä Natoa tarvita. Natokin tarvitsee logistiikkaansa vain eri Nato-maiden resurssit. Yhtä hyvin resursseja voitaisiin käyttää selkeästi irrallaan sotilasliitto Natosta – mutta se ei ole Yhdysvaltain tahto.
Voisiko se olla rauhan nobelistin tahto?
uutiskirje 