Kun sopimusta Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan yhdistämisestä ruvettiin hieromaan, suurin osa maalaiskunnan vasemmistolaisista luottamushenkilöistä keskitti kaiken tarmonsa liitoksen vastustamiseen. Siitä sitten seurasi, että liitossopimuksen sorvaamisessa porvariryhmät saivat rauhassa toimia päällepäsmäreinä.
Osin porvarivetoisuudesta ja osin ratkaisujen jättämisestä viime tippaan seurasi, että yhdistymissopimukseen pujahti lapsuksia, joiden kanssa nyt tuskaillaan kovasti.
Mukamas hallinnon tehostamisen nimissä yhdistymissopimukseen kirjattiin, että uuteen kaupunkiin perustetaan yhdistetty kulttuuri-, liikunta ja nuorisolautakunta. Kun 85 000 asukkaan Jyväskylässä pidettiin tarpeellisena erillistä liikuntalautakuntaa, niin 130 000 asukkaan kaupungissa kuviteltiin pärjättävän ilmankin.
Sopimusta hyväksyttäessä kaupunginvaltuuston Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Kari Yksjärvi ilmaisi huolen demokratian kaventumisesta ja totesi ryhmän halunneen erillisen liikuntalautakunnan. Hän toivoi, että yhteistä tahtoa löytyy jatkossa paremman mallin viilaamiseen.
Kaupungin päättäjät pitivät kuitenkin liitoksen syntymistä niin tärkeänä asiana, ettei asiaa haluttu kaataa ”vähäiseen” organisaatioerimielisyyteen. Osin siitäkin syystä kolmen sortin yhdistetty lautakunta hyväksyttiin osana pakettia.
Uuden Jyväskylän poliittiset ryhmät ovat nyt kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että kulttuuria, nuorisoa ja liikuntaa varten perustetaan erilliset lautakunnat. Vaan sepäs ei kaikille käykään. Nyt vedotaan siihen, että kuntajakolain mukainen hallinnon ja palvelujen järjestämissopimus on pyhä kokonaisuus, josta ei kolmen seuraavan vuoden aikana saa pilkkuakaan muuttaa.
Se tuntuu järkeenkäyvältä, että pidetään kiinni siitä, mitä sopimuksessa on sovittu. Mutta jos yhdessä sovitaan demokratian lisäämisestä luottamushenkilöiden määrää kasvattamalla, niin onko se sopimuksen rikkomista? Voi olla, että tätä lautakuntajakoa puidaan yhtä pitkään kuin ex-kaupunginjohtaja Kettusen erorahaa.
uutiskirje 
