Viikonloppuna tapahtui valtion ja veronmaksajien kannalta kallis onnettomuus. Eräs kaikkien aikojen merkittävimmistä lajissaan. Se ei ollut onnettomuus ihan itsestään, vaan palveluksessa olevien, palkkaa ja päivärahaa saavien sotilaiden silkalla taitamattomuudellaan aikaansaama.
Onnettomuuden hinta veronmaksajille on ainakin yksi miljoona euroa. Siis ”vain” 25 senttiä jokaista suomalaista kohti.
Kyse oli varomattomasta tulivälineiden käsittelystä Suomen armeijan Tshadin tukikohdassa. Luitte ihan oikein. Hyväksyn, että armeijalla on sielläkin tukikohta, mutta siellä pitäisi tehdä jotakin muuta kuin leikkiä tulivälineillä. Ei sinne poikia ole sitä varten lähetetty.
Maailman sivun on nähty, että sotilaat, jotka on määrätty johonkin muka-tehtävään, ennen pitkään kypsyvät tylsyyteen ja tekevät jotakin tyhmää. Jos he eivät ota liikaa viinaa, niin he selvin päin kokeilevat jotakin omituista.
Tätä tyhmää ei tehdä tarkoituksella, mutta sen tekeminen tapahtuu todennäköisyyslaskuopin mukaan ennemmin tai myöhemmin. Armeijoiden järjettömyys on suorassa suhteessa järjettömien tekojen todennäköisyyteen.
Tapahtuma kerrottiin suomalaisessa mediassa, mutta millä tavalla. Hävettävästi. Mitä ”armeijaystävällisempi” oli väline, sitä varmemmin asia kuitattiin kuivalla uutisella. Jopa Yleisradio, valtion turvatyyny tiukan tullen, mainitsi teon luonteen ja vahinkojen suuruuden ikään kuin ohimennen.
Media oli siis täysi vellihousu. Eihän nyt heti itsenäisyyspäivän jälkeen sovi kriittisesti käsitellä rakasta armeijaamme, joka puolustaa rajoja ja maatamme ihan Tshadissa saakka.
Aina kun jossakin on pyssyjä, ruutia ja vastaavaa ja vierellä ihmisiä, ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jotakin järjetöntä. Kumma, että ammattitaitoiset toimittajat eivät tätä ole oppineet. Asia on kirjallisuudessa kerrottu ja dokumentoitu niin usein, että kannattaisi laittaa asia totena hattuun.
Kun joku kollegoista kirjoittaa jotakin suomalaisten sotilaiden ulkomaantoiminnasta, kannattaisi pikalukuna kerrata Jaroslav Hasekin Kunnon sotamies Švejkin seikkailut. Siinä on sanottu se, että kun miehelle annetaan sulka hattuun ja merkki rintaan, niin hän on valmis mihin tahansa.
Yleisradio kertoi, ja se suuresti lohduttaa, että telttansa ja tavaransa itse polttaneille sotilaille lähetetään kiireesti suomalaisia joulukinkkuja. Tosin sian syöminen Tshadissa on pahempaa kuin jumalan pilkkaaminen Suomessa… mitä armeijan upseerit eivät näy ymmärtävän.
uutiskirje 