Herra on herra pankkikriisissäkin
Vakuutusyhtiö AIG sai muutama viikko sitten kiittää Yhdysvaltain veronmaksajia yhtiön pelastamiseksi annetusta 85 miljardin dollarin hätäavusta. Muutamaa päivää myöhemmin AIG:n korkein johto lähti 440 000 dollaria (320 000 euroa) maksaneelle luxuslomalle kylpyläkaupunki Monarch Beachiin Kaliforniaan, yhtiön kustannuksella tietenkin.
Johtajien virkistysmatka kesti viikon. Laskusta majoituksen osuus oli lähes 200 000 dollaria, ruokailuun meni 150 000 dollaria ja kylpyläpalveluihin 23 000 dollaria. Herrat ja rouvat nauttivat firman piikkiin myös manikyyristä ja pedikyyristä.
Rahat veronmaksajilta,
sitten kylpylälomalle
AIG:n johdon riemureissu on noussut sellaiseksi ahneuden symboliksi, että jopa presidentti George W. Bush on tiedottajansa kautta paheksunut sitä.
Matkalaskun kaivoi esiin Henry Waxmanin johtama edustajainhuoneen tutkimusvaliokunta. Valiokunnan edessä esiintynyt AIG:n entinen pääjohtaja Martin Sullivan sanoi tällä viikolla, että yhtiön ajoi konkurssin partaalle ”rahoitusalan globaali tsunami” eikä siihen ollut ”yhtä yksinkertaista syytä”.
Sullivan sai potkut kesäkuussa ja mukaansa 15 miljoonan dollarin kultaisen kädenpuristuksen.
Tuoreimman kriisin yhteydessä erotettu pääjohtaja Robert Willumstad puolestaan sanoi valiokunnalle, että AIG:sta tuli ”luottamuskriisin ja ennustamattoman maailmanlaajuisen katastrofin uhri”.
Mutta Waxmanin valiokunta tutkii epäilyjä, joiden mukaan AIG:n johto on ainakin vuoden ajan sormeillut kirjanpitoa ja piilottanut negatiivista informaatiota ulkopuolisilta tilintarkastajilta. Waxmanin mukaan on myös todisteita siitä, että Sullivan ja Willumstad muuttivat yhtiön tappioiden alkaessa ”senioriosakkaiden” kannustusohjelman ehtoja siten, ettei heidän omien miljoonabonustensa virta katkennut.
Kaikesta paheksunnasta huolimatta Yhdysvaltain keskuspankki pumppasi keskiviikkona vielä 37,8 miljardia dollaria lisää AIG:n nopeasti hupenevien kassavarojen pelastukseksi.
Johtajien etuuksia
vaikea leikata
Kun Yhdysvaltain hallitus toissa viikolla toi roskapankin sisältävän pelastuspakettinsa kongressiin, moni edustaja nurisi, että rahoituskriisin syylliset pääsevät liian vähällä. Kun paketti viikko sitten toisella yrittämällä meni läpi edustajainhuoneessa, oli siihen lisätty rajoituksia tukea saavien yhtiöiden johtajien bonuksille ja eläkesopimuksille.
Lain arvostelijat sanovat kuitenkin, että rajoitukset ovat vain kuorrutusta, joilla on vähän vaikutusta todellisuudessa. Ne ovat täynnä porsaanreikiä ja monet yksityiskohdat on jätetty hallituksen myöhemmin määriteltäväksi. Johtajien palkitsemisjärjestelmät ovat lisäksi niin monimutkaisia, että niiden ymmärtäminen on suurelle yleisölle vaikeaa.
Yhtenä esimerkkinä mainitaan, että kun yhtiöt nyt voivat tehdä verovähennyksen alle miljoonan dollarin vuosipalkoista, putoaa raja tukea saavilla 500 000 dollariin. Uusi sääntö pätee kuitenkin vasta, jos valtio on ostanut vähintään 300 miljoonalla dollarilla yhtiön roskalainoja (mihin eivät sisälly yhtiöltä suoraan ostetut).
Verovähennys voidaan poistaa korkeintaan viiden työntekijän osalta. Valtion tukea saava yhtiö siis menettää enintään 2,5 miljoonan dollarin edestä palkkojen verovähennyskelpoisuutta – mikä on pähkinöitä suurille yrityksille. Ja kyse on siis nimenomaan yhtiön menettämästä vähennysoikeudesta, ei johtajien henkilökohtaisesta.
Kunnon korvaus toisten
rahoilla pelaamisesta
AIG:n ohella rahoituskriisi on saanut toiset julkiset kasvot konkurssiin menneen suuren investointipankin Lehman Brothersin pääjohtajasta Richard Fuldista. Fuld oli Waxmanin valiokunnan grillattavana viime viikon lopulla.
Fuldilta kysyttiin, onko hänen mielestään oikeudenmukaista, että hän saa poistua näyttämöltä taskussaan 480 miljoonaa dollaria, jotka hän kahdeksan vuoden kuluessa sai korvauksena työstään – työstä, jossa otettiin riskejä toisten ihmisten rahoilla. Nyt yhtiö on konkurssissa ja maa kriisissä, Waxman sanoi.
Fuld vastasi, että luvut ovat liioiteltuja. Hän kertoi saaneensa vain 60 miljoonaa dollaria palkkatuloina ja 250 miljoonaa Lehmanin osakkeina, joista suurimman osan hän sanoi omistaneensa vielä konkurssin tullessa.
Miljoonien eläketurva
markkinoiden armoilla
Fuldille jäänee joka tapauksessa jotakin taskunpohjalle. Mutta talouskriisi koskee myös esimerkiksi miljoonien amerikkalaisten eläkevakuutuksia. Niiden arvosta on 15 viime kuukauden aikana sulanut 2 000 miljardia dollaria.
Hankalimmassa asemassa ovat ne, joiden oli tarkoitus jäädä kohtapuoliin eläkkeelle. Nyt moni saattaa joutua sinnittelemään töissä odottamaansa kauemmin.
Tilannetta pahentaa se, että yhä useammat työntekijät ovat siirtyneet työnantajien kautta järjestetyistä eläkevakuutuksista ns. 401(k) -vakuutuksiin, joissa sijoituspäätökset ja riski ovat työntekijällä itsellään.
401(k) -tyyppiset vakuutukset ovat keskimäärin osakepainotteisempia kuin perinteiset eläkevakuutukset. Niiden arvosta onkin 15 kuukauden aikana hävinnyt peräti 20 prosenttia.
Hallitus on voimakkaasti kannustanut siirtymään 401(k) -tyyppisiin eläkevakuutuksiin. Viime vuonna se ajoi läpi lain, jonka perusteella yhtiöiden on helpompi siirtää työntekijänsä näihin vakuutuksiin, halusivatpa he sitä tai eivät.
Markkinoiden neuvo 401(k) -vakuutetuille on, että kaikkein tyhmintä olisi nyt siirtää eläketurvansa pois osakkeiden varasta, koska silloin he realisoisivat tappionsa. Tulevien eläkeläisten pitää hallita hermonsa ja uskoa, että mikä osakemarkkinoilla on tullut alas, vielä jonakin päivänä nousee ylös.
uutiskirje 
