Niin kauan kuin on laillista tappamista (sodat, kuolemanrangaistukset) on kaksinaismoraalia tuomita siviilimurhasta vankilaan tai tuomita terrorismi. Pysyykö talous edes pystyssä ilman asevarustelua?
Suomessakin on kauppoja ja vastakauppoja kansainvälisellä tasolla, saati sitten isojen maiden aseteollisuus. Tekopyhyys lähimmäisen tappamisessa, vaikka se ei lähtisi minkään moraalin tai uskonnon pohjalta ei hätkähdytä kansalaisia.
Ei kai sentään asevarustelua ja aseteollisuutta voi siunata pelkän työllisyyden takia tai sen takia että on mallioppilas EU:ssa tai Nato-valmiudessa? Tai viran puolesta.
Suomessa asepalvelun sijaan voi valita siviilipalvelun. Se on myönnytys sille, että valtakunnassa kaikki on hyvin, mutta ei itse halua opetella ihmisen tappamista. Jos huomaa kieltäytyä myös siviilipalvelusta, joutuu vankilaan.
Nykyään naureskellaan jotain viktoriaanisen ajan kaksinaismoraalia, mutta oman ajan kaksinaismoraalille ei ole varaa nauraa.
Tappamisen asia ei ole moraalia vaan laillinen yhteiskuntajärjestys.
Kunhan ei ole siviilimurhaaja tai terroristi. Ilman asevarustelua ei olisi talouskasvua. Ihminen ei välitä ja muulla luonnolla ei ole sananvaltaa.
Jos joskus oli olemassa rauhan aate, ainakin tänään se on ainoa realismin pohjalta lähtevä yhteinen asia.
Kuka haluaisi pitää yllä talouskasvua sillä hinnalla että asevarustelu jatkuu?
Kuka haluaisi aseitten tasapainoon perustuvaa maailmaa kun samalla puoli maailmaa näkee nälkää ja nälkäänäkeville kuljetetaan aseita teollisuusmaista? Ihminen on niin tottunut alamaiseksi, ettei näe eikä kuule. Luulee että ”päättäjät” tietävät.
Rauha on eri asia kuin suostua tappamaan, edes ”isänmaanrakkaudesta” tai käskystä. Kuka on niin epäitsenäinen että käskystä sentään tappaa lähimmäisen?
lehti 