Tuore suomennos pureutuu taas Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan
Noam Chomsky ja David Barsamian: Vahvemman oikeudella. Keskusteluja Yhdysvaltojen vallasta muuttuvassa maailmassa. Suomentanut Juhani Yli-Vakkuri. Pystykorvakirja. Like ja Suomen Rauhanpuolustajat 2008. 174 sivua.
David Barsamian on haastatellut Noam Chomskya vuonna 2007, mutta ei kirja pahasti ole vanhentumaan päässyt. Viimeaikaisten tapahtumien kannalta erityisen kiinnostavaa on Lähi-idän poliittisten kuvioiden analyysi. Kirjan tekoaikaan oli tuoreessa muistissa Israelin tuhoisa sotaretki Etelä-Libanoniin kesällä 2006.
Chomsky valaisee Etelä-Libanonia hallitsevan Hizbollah-sissiliikkeen ja vähän myös Gazaa hallitsevan Hamasin ideologiaa. Chomsky oli Libanonissa vieraillessaan keskustellut sekä Hizbollahin johtajan Sayeed Hassan Nasrallahin että Hizbollahin vankimpien vastustajien kanssa.
Yleisesti vallitsevan näkemyksen mukaan Hamas ja Hizbollah ovat pelkkiä terroristijärjestöjä, jotka haluavat tuhota koko Israelin eikä niiden kanssa voi siksi järkevästi neuvotella. Chomsky myöntää, että Hizbollah ei pidä Israelia legitiiminä valtiona, mutta korostaa järjestön pragmaattisuutta: jos palestiinalaiset hyväksyvät kahden valtion ratkaisun, myös Hizbollah hyväksyy sen, vaikkei siitä pidäkään.
Chomsky muistuttaa myös Yhdysvaltojen ja Israelin suhtautumisesta Hamasin vaalivoittoon. Demokratian tärkeyttä retoriikassaan puolustavat maat “rankaisivat palestiinalaisia ankarasti katkaisemalla heidän rahoituksensa, kiihdyttämällä väkivaltaa ja estämällä heitä saamasta ruokaa”, Chomsky toteaa. Siinäpä taustaa Gazan nykyisellekin tilanteelle.
Ecuadorin
tukikohta Miamiin
Lähi-idän lisäksi kirja valottaa muun muassa Latinalaisen Amerikan poliittista tilannetta, Irakin ja Afganistanin miehityksiä, Yhdysvaltojen Iranin-politiikkaa sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteita.
Chomskyn perusnäkemys kotimaansa hallitusten ulkopolitiikasta ei ole muuttunut hänen aiemmista teoksistaan. Sen voisi tiivistää yksinkertaisesti näin: Yhdysvallat edellyttää toisilta sellaisten normien noudattamista, joista se omassa toiminnassaan viis veisaa.
Tšekkiin ja Puolaan suunnitteilla oleva Yhdysvaltojen ohjuspuolustushanke saa Chomskyn kysymään, mitä Yhdysvallat tekisi, jos Venäjä rakentaisi oman ohjuspuolustusjärjestelmänsä Kanadaan. ”Me kävisimme sotaan”, Chomsky vastaa.
Hän myös siteeraa Ecuadorin presidenttiä Rafael Correaa, joka vaalikampanjassaan ilmoitti hyväksyvänsä Yhdysvaltojen tukikohdan Ecuadorissa, mikäli Ecuador saa rakentaa sotilastukikohdan Miamiin.
Tällaisin ajatusleikein Chomsky tulee osoittaneeksi, ettei Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa ole mitään muuta logiikkaa eikä moraalia kuin vahvemman oikeus.
Valtamedian
totuudet nurin
Teos sisältää runsaasti mielenkiintoisia faktatietoja, jotka saavat lukijan tarkistamaan valtamediasta omaksumiaan käsityksiä. Itsekin olin elänyt siinä käsityksessä, että Israelin ohjusisku Irakin Osirakin ydinreaktoriin vuonna 1981 todella pysäytti Irakin ydinaseohjelman. Chomskyn esittämien tietojen valossa näin ei käynyt: Reaktori ei soveltunut aseiden tuottamiseen, eikä Irakilla ollut ydinaseohjelmaa. Sen sijaan Irak päinvastoin aloitti ydinaseohjelmansa kehittelyn vastareaktiona iskuun.
Chomsky purkaa useita yleiseen kielenkäyttöön pesiytyneitä propagandistisia käsitteitä, kuten ”turvamuuri”, jollaiseksi Israel kutsuu miehittämilleen palestiinalaisalueille rakentamaansa muuria. Chomsky muistuttaa, että se on turvamuuri vain sinne laittomasti asutetuille siirtokuntalaisille. Jos Israel haluaisi rakentaa turvamuurin itselleen, se rakentaisi sen omalle alueelleen. Nykyisen rakennelman Chomsky nimeää maankaappausmuuriksi.
Tukea viralliselle
9/11-selitykselle
Chomsky kyseenalaistaa voimakkaasti valtamedian monistamia Yhdysvaltojen hallinnon virallisia versioita maailmanpoliittisten tapahtumien kulusta. Erään tapahtumasarjan virallista selitystä hän kuitenkin puolustaa miltei yhtä kiihkeästi: syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen. Hänestä niiden penkominen on voimavarojen haaskausta. World Trade Centerin pilvenpiirtäjien nopean luhistumisen ja muut hallittuihin räjäytyksiin viittaavat ilmiöt Chomsky kuittaa vaikeina teknisinä kysymyksinä, joiden ratkaisemiseen maallikoilla ei ole pätevyyttä.
Pelkät havainnot eivät Chomskyn mukaan riitä, vaan tarvittaisiin myös kokeita. Tässä hän sivuuttaa sen, että tulipaloja on riehunut pilvenpiirtäjissä useastikin, mutta maailmanhistoriassa vain kolmen rakennuksen väitetään romahtaneen niiden seurauksena: WTC-1:n, WTC-2:n ja WTC-7:n. Jos pilvenpiirtäjät todella ovat romautettavissa kasaan omille perustuksilleen tulipalojen avulla, rakennusten purkutekniikassa on saavutettu aivan uusi läpimurto.
9/11-skeptikkojen lisäksi Chomsky kritisoi niitä edistyksellisiä amerikkalaisia, jotka ovat pilkanneet George W. Bushia tämän kielioppivirheistä, texasilaisesta aksentista ja muista toisarvoisista seikoista. Tämä on hänen mukaansa tuhoisaa ja lapsellista ja kääntyy poliittisia tarkoitusperiään vastaan.
Kannustusta
toisinajatteluun
Maailman tilaa Chomsky ei näe ruusuisena, mutta on kirjassa tiukan kritiikin ja synkistelyn ohella myös valoisampia näkemyksiä. Chomskyn mukaan kuilu Yhdysvaltojen yleisen mielipiteen ja valtakeskusten harjoittaman politiikan välillä on revennyt hyvin suureksi, mikä avaa mahdollisuuksia muutokselle.
Hän myös kannustaa ihmisiä tuomaan valtavirrasta poikkeavat näkemyksensä julki. Yhdysvallat on hänen mukaansa kaikesta huolimatta vielä sen verran vapaa maa, ettei kyse ole suurien riskien ottamisesta vaan siitä, haluaako olla kunnon ihminen.
Chomskyn uudempia tekstejä voi lukea hänen kotisivultaan: www.chomsky.info