Kunnat ovat haaskanneet vuoden 2006 alusta viime elokuuhun ulottuvien tilastojen (Kansan Uutiset 23.1.) mukaan 444 miljoonaa euroa rahoja, joita niiden ei olisi tarvinnut maksaa, jos ne olisivat aktiivisesti kuntouttaneet pitkäaikaistyöttömiä.
Kunnat ovat joutuneet pulittamaan valtiolle miljoonia euroja sakkoina, kun ne eivät ole noudattaneet lakia. Lisäksi kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen olisi toisaalla vähentänyt kuntien toimeentulotukirahoja eli kunnat olisivat tätä kautta säästäneet. Kuntouttavan työtoiminnan tarpeessa olevat ihmiset ovat lähes säännönmukaisesti toimeentulotukiasiakkaita.
Summat ovat todella suuria ja turhia. Kaikki kunnat eivät toki ole olleet välinpitämättömiä vaan ovat hoitaneet velvoitteensa ja samalla auttaneet pitkäaikaistyöttömiä.
Tilanne voi kärjistyä kuntatalouden kääntyessä alamäkeen. Asioiden hoito vaikeutuu entisestään, jos valtio pitää jääräpäisesti kiinni tuottavuusohjelmastaan ja työhallinto vähentää henkilöstöään. Jos kunnat eivät ole pystyneet – on syy sitten tietämättömyys tai huolimattomuus – noudattamaan lakia talouskasvun aikoina, niin mitenkähän käy, kun lama iskee todella päälle ensi vuonna verotuottojen ja ennen muuta yhteisöverojen romahtaessa.
Tosin ”hyvinä aikoina” kunnat ovat saattaneet laiminlyönneillään jopa voittaa, ainakin rahassa.
Pääsääntöisesti kuntouttavaa työtä järjestävät erilaiset kolmannen sektorin toimijat. Monissa kunnissa – esimerkiksi hyvinvoivassa Helsingissä – tätä työtä ei ole kuitenkaan arvostettu ja vain harvat yhdistykset ja yhteisöt ovat päässeet aktivoimaan pitkäaikaistyöttömiä. Halukkuutta järjestöissä olisi, mutta kaupunki ei halua ottaa vastaan sille ilmaista toimintaa.
Myönteisiäkin esimerkkejä toki löytyy. Muun muassa Kaarinassa on lait luettu huolellisesti ja ryhdytty asianmukaisiin toimiin.
Samat ohjeet on lähetetty jokaiseen kuntaan, mutta jostakin syystä niitä ei ole osattu tai haluttu noudattaa. Nyt onkin eri kunnissa syytä tarkkaan selvittää, mikä on tilanne. Kunnan varoja ei pidä ainakaan hassata työllistämissakkoihin.
Vaalirahalle katto
Vaalirahoitusta selvittänyt toimikunta ei saanut yksimielistä esitystä aikaiseksi. Erimielisyyttä oli nimenomaan vaalikampanjoiden rahoituksen ylärajoista. Ehdotuksessa rahoituskatot jäivät yhä melko korkeiksi, mutta silti nekään eivät kelvanneet päähallituspuolueille. Keskustan ja kokoomuksen vastustus merkinneekin sitä, että rahoituskattoja todennäköisesti nostetaan entistä ylemmäs.
Isolla rahalla mässäämään tottuneet puolueet eivät niele sitä, että niiden rahan käyttöä halutaan hillitä. Ehdokkaan oman rahan käytön osalta kattojen asettamisessa voi piillä perustuslaillinen ongelma, mutta kovin harva ehdokas pystyy esimerkiksi eduskuntavaaleissa panemaan omaa rahaa likoon 100 000 euroa, mitä nyt ehdotetaan rahoituskatoksi. Kampanjakatto lisäisi tasa-arvoa vaaleissa.
uutiskirje 
