Syksy 2007. Kaikki puhuivat siitä.
Harva sen oli nähnyt, mutta kaikilla oli siitä mielipide; Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaamasta Tuntemattomasta sotilaasta. Myrsky esityksen ympärillä on jo tyyntynyt, mutta puhkeaa ehkä uudelleen 7. helmikuuta, kun näytelmä nähdään Yle Teemalla. Tai siis…
– Tämä on versio, ei taltiointi.
Lause toistuu kaikkien alustajien puheissa, kun Ylen auditoriossa ennakkoesitetään Tuntemattoman televisioversiota.
Tuntematon on osa Yle Teeman ja Tampereen Tutkivan teatterityön keskuksen projektia, jossa tutkitaan teatteriesitysten erilaisia tallennusmahdollisuuksia. Millaista on uusi teatterimedia?
– Perinteisesti kamera on ollut ikään kuin yleisö, mutta siinä kärsii intensiteetti. Siksi on kehitettävä uusia ilmaisutapoja, kuvailee näyttelijä ja tutkija Mikko Kanninen.
Kannisen mukaan ei kannata jäljitellä katsojan kokemusta, vaan on luotava kokonaan uusi teos, jolla on oma ohjaajansa.
– On ajateltava koko teos uudelleen kameraa varten.
Salminen, Tuominen, Hanikka
Ennakkoa katsomassa olevat näyttelijät ovat tyytyväisiä näkemäänsä.
– Adrenaliini nousi.
Muun muassa Henry Hanikka (Rokka), Kristo Salminen (Hietanen), Timo Tuominen (Koskela), Antti Luusuaniemi (Lammio) ja Esa-Matti Lång (Vanhala) pitävät ainutlaatuisena tilannetta, jossa pääsevät näkemään valkokankaalta näytelmän, jonka esitykset heillä yhä jatkuvat.
Esityksessä vauhti on kova ja paljon tapahtuu, eikä näyttelijä silloin mieti, miltä touhu katsomoon näyttää.
– Hämmentävää oli katsoa, mutta hyvältä näytti, kiteyttää Salminen.
– Välillä pääsi irti omasta roolista ja siirtyi katsojaksi.
Näyttelijät muistuttavat, että jokaisen teatterikatsojan kokemus on erilainen. Televisioversio on yksi kokemus.
– En usko, että televisioversio vie meiltä katsojia. Päinvastoin, sen perusteella myös nuoret saattavat kiinnostua tulemaan teatteriin, pohtii Henry Hanikka.
Kuparinen
Tuntemattoman Sotilaan televisioversion ohjaaja Mikko Kuparinen oli mukana jo teoksen harjoitteluvaiheessa. Silloin, kun kohusta ja isoista otsikoista ei vielä ollut tietoakaan.
Kuparinen kertoo tavoitelleensa televisiollista vastinetta esityksen estetiikalle.
– Sellainen versio, joka puhuisi samaa asiaa kuin Smedsin teos, mutta eri kielellä.
Kuparisen mielestä televisioversion ohjaajalla on oltava oma näkökulmansa ja näkemyksensä esityksestä. Kuparisen ohjauksessa Tuntematon on lyhentynyt tunnilla alkuperäisestä.
– Asiat kantavat eri tavalla televisioruudussa ja näyttämöllä. Esimerkiksi näyttelijöiden ja elävän yleisön jakama hiljaisuus voi kestää paljon pidempään kuin hiljaisuus televisiossa.
Televisiokatsojan pinna on lyhyempi, intensiteetti toisenlainen.
Tuntemattoman televisioversiossa yleisöllä on tärkeä rooli.
– Ei rock-konserttia tai jääkiekko-otteluakaan voisi kuvitella ilman kuvia yleisön reaktioista, sanoo Kuparinen.
Koivunen
Taltiointi -sanalla on huono, kuivakas kaiku. Kemissä kasvanut elokuvatutkija Anu Koivunen sanoo kuitenkin olevansa ikikiitollinen television teatteritaltioinneista.
– Muuten en olisi ikinä nähnyt esityksiä, jotka puhuttivat koko kansaa.
Samaan saumaan iskee nyt Tuntematon, joka puhuttaa, mutta jota suurin osa suomalaisista ei ole nähnyt.
Helmikuu on YLE Teeman teatterikuukausi. Tämä kehystää Koivusen mukaan Smedsin Tuntemattoman sotilaan erityisellä tavalla.
Siitä tulee hänen mukaansa luonteva osa teatterissa tehtyjen ”isänmurhien” sarjaa. Helmikuussa Teemalla nähdään taltioinnit oman aikansa kohauttajista: Kalle Holmbergin ohjaus Seitsemästä veljeksestä ja tulevien Ryhmäteatterilaisten Pete Q:sta.
Näiden isänmurhien rinnalla nähdään myös tuoretta naisenergiaa: Leea Klemolan Kohti Kylmempää. Esityksen oli määrä edustaa sarjassa marginaalia, mutta siitä tulikin kehuttu, kiitetty ja erittäin suosittu.
Leino
– Tällä hetkellä tehdään hyvin kiinnostavaa, omasta ajasta lähtevää teatteria, sanoo Yle Teeman ohjelmapäällikkö Ritva Leino.
– Sen voisi kuvitella kiinnostavan myös jälkipolvia ja siksi Teemakin on mukana esityksiä televisioimassa.
Teatterin tuominen televisioon ei Leinon mukaan kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, eikä halpaa. Neuvottelut kaatuvat usein kysymyksiin esimerkiksi esityskorvauksista.
Anu Koivunen kirjoittaa parhaillaan televisioteatterin historiaa. Lajia pidetään pölyyntyneenä ja aikansa eläneenä, mutta Koivunen löytää siitä yhtymäkohtia tämän päivän tv-ilmaisuun.
– On mielenkiintoista, miten moni suosittu nykysarja käyttää aivan klassisia tv-teatterin keinoja, sanoo Koivunen ja mainitsee esimerkkinä HBO:n huikean suositun Sano että rakastat (Tell Me You Love Me) -sarjan.
– En halua tehdä elokuvaa tai televisiosarjaa, vaan teatteriksi tunnistettavaa tallennetta, sanoo puolestaan Mikko Kanninen, joka on ohjannut Kohti kylmempää -näytelmän televisioversion.
lehti 