P.J. O’ Rourke: Adam Smithin Kansojen varallisuus. Suom. Mikko Metsämäki. Ajatus Kirjat 2008
Vaikka olisin, kuinka brutosti kansallinen, missä on se tuote, jota minulle vuosittain bruttokansantuotteena esitellään? Miten on mahdollista, että kaikki tuotteet ja palvelut otetaan tuloistani eikä niitä lisätä palkkaani?
Tammikuun 13. päivänä HS:ssa uutisoitiin näyttävästi palkansaajien ostovoiman kasvavan nopeammin kuin koskaan 2000-luvulla. Samana päivänä kuljin pitkän leipäjonon ohi Tampereen Tammelassa.
Koskahan kansakuntamme kasvaa täysikäisyyteen poliittisen arvostelukykynsä suhteen, ettei se enää kieltäytyisi uskomasta silmiään eikä antaisi valtiovarainministeriölle oikeuksia toimia valtakunnan sijoitusneuvojana.
Nyt jos koskaan on oikea aika lukea P.J. O’ Rourken satiirinen teos Adam Smithin Kansojen varallisuus. O’Rourke kertoo ymmärtävänsä, että raha ei ole arvokasta, mutta rakkaus on arvokasta:
”Ja pankkitilini on täynnä rakkautta tai jotakin, joka liittyy siihen läheisesti – seksiä. Pankkitililläni on siis vain hyviä panoja. Ja jos raha ei ole minkään arvoista, miksi Yhdysvaltojen keskuspankin puheenjohtaja Alan Greenspan oli niin iso pamppu kaikki nuo vuodet? Raahautuiko hän vain toimistoonsa ja teki sudokoja päivät pitkät?”
Ekonomistilla tarkoitettiin alun perin kirkossa käyvää kitupiikkiä, pihiä ihmistä, joka oli hyvä säästämään. Smithin mukaan taloudellinen kehitys nojaa oman edun tavoittelun, työnjaon sekä kaupan vapauden yhteisvaikutukseen.
Taloudellinen toiminta on hyödyllisten asioiden tarpeen tyydyttämistä.
Lyhyesti sanottuna taloustieteessä on kyse toimeentulosta. Kaiken tuotannon ainoa päämäärä ja tarkoitus on kulutus.
Bruttokansantuote tai kansantaloustiede ovat epämääräisiä käsitteitä, jotka eivät kerro kansankunnan henkisestä tai aineellisesta tasosta oikeastaan mitään.
Kansakunnantaloustiede tai kansalaisten taloustiede voisivat niitä jo jotenkin kuvaillakin. Max Weber korosti, että konkreettista yhteiskuntaa voidaan lähestyä eri taloudenpidon tyyppien aiheuttamien konfliktien ja ristiriitojen kautta.
Talousmuodot ehdollistavat ja rajoittavat toisiaan. Ne voivat kietoutua erilaisiin mentaliteetti- ja herruusjärjestelmiin. Tieteen on mahdollista hahmotella näiden eri järjestysten objektiivisesti mahdollisia ristiriitoja.
Vanhasen hallituksen pankeille paketoimaa pääomalainatarjousta arvioitaessa voidaan kysyä, minkä sortin ”kolmannen tien” sosialismia kyseinen tarjous edustaa, kun valtio hommaa pankeille lainaa, jotta pankit lainaisivat sitä eteenpäin yrityksille, jotta työpaikat säilyisivät? Missä luuraa Adam Smithin kuuluisa kysynnän ja tarjonnan laki sekä talouden tasapainoa ylläpitävä ”näkymätön käsi.”
O’Rourke korostaa Smithin ajattelua noudattaen, että raha on aina kuvitteellinen suure, jonka symboleita pankit hulppeine sisäänkäynteineen ovat. Smith oli moraalifilosofi eikä ekonomisti. Kansojen varallisuudessa on kyse enemmän diagnoosista kuin teoriasta. Smith tarkasteli kansakuntien varallisuuden keräämistä psykologisesti, hieman samaan tapaan kuin nykyajan kulutustutkimuksia analysoivat ekonomistit, jotka työkseen pähkäilevät, mihin ja millä perusteilla kuluttaja ostovoimansa ja veronpalautuksensa tuhlaa.
Raha on työnjaon ja kaupan vapauden lapsi, pirteä pikku äpärä, joka on hedelmöitetty tiedostamattoman yhteistoiminnan hetkenä:
”Omistusoikeus ja yhdenvertaisuus lain edessä ovat puolestaan onnistuneet tuottamaan liitossaan jälkikasvua, joka on rahaakin laajemmin tunnustettu legitiimiksi. Se tunnetaan nimellä pätevä ja sitova sopimus. Huono pankkitoiminta on huono avioliitto, jossa omistusoikeuden itsekkyys ja yhdenvertaisuuden epäonnistuminen pilaavat sopimuksen,” O’Rourke maalailee.
O’Rourke on kirjoittanut kirjansa globaalin finanssikriisin aattovuosina, joten esimerkiksi vuoden 2005 näkökulmat eivät enää kanna tähän päivään. Mutta Smithin 233 vuotta vanha teos seisoo monelta osin edelleen jaloillaan, varsinkin, kun se sai 90 vuotta ilmestymisensä jälkeen kyynärsauvakseen Marxin Pääoman.
Ajatus Kirjoille hatunnosto kirjasarjasta ”tiedettä jokamiehelle” aikana, jolloin suurin osa kansasta käyttää pipoa.
uutiskirje 
