Kaupallisille messuille halutaan vaihtoehtoa ja täydennystä
”Kirjallisuus on henkitoreissaan, kaupallisuus ei. Kirjallisuutta myydään hyllyjen täytteeksi, mielet jäävät tyhjiksi. Markkinamiesten alttarille on heitettävä kirjallisuuden kranaatti, joka on räjäyttävä kaiken paskan paskaksi.”
Näin julistavat Elävän Kirjallisuuden Festivaalin järjestäjät manifestissaan, jota levitetään sekä paperitulosteena että internetvideon muodossa. Tapahtuma järjestetään Tampereella 14. helmikuuta samaan aikaan Tampereen kirjamessujen kanssa. Järjestäjien mukaan päällekkäisyys ei ole sattumaa, mutta tarkoituksena ei ole myöskään lietsoa vastakkainasettelua.
– Olemme jakaneet jo pitkään Tiiliskivi-palkintoa vähän mediahuomiota saaneille hyville teoksille tähän aikaan vuodesta. Ja kirjallisuuden ystävät tulevat joka tapauksessa Tampereelle sinä viikonloppuna. Nyt kirjallisuus sitten valtaa Tampereen ihan kokonaisvaltaisesti, sanoo festivaalin projektisihteeri Hanna-Riikka Roine.
Meillä pääpaino on kirjallisuudessa eikä kirjojen myynnissä.
– Ei mikään estä käymästä kummassakin tilaisuudessa. Varmasti messuiltakin löytyy paljon kiinnostavaa, säestää toinen projektisihteeri Anna Ulvinen.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävän Elävän Kirjallisuuden Festivaalin yhtenä tarkoituksena on kuitenkin toisenlaisen vaihtoehdon tarjoaminen kaupallisille, etupäässä kirjojen myymiseen tähtääville tapahtumille.
– Meillä pääpaino on kirjallisuudessa eikä kirjojen myynnissä, vaikka toki kirjojakin saa ostaa, Roine sanoo.
Erona kirjamessuihin Roine ja Ulvinen mainitsevat myös sen, että festivaali on maksuton ja järjestetään kävelymatkan päässä Tampereen ydinkeskustasta, Sampolan koulun ja työväenopiston tiloissa.
Keskusteluja
ja itse tekemistä
Auditoriossa kuullaan alustuksia ja keskustellaan muun muassa kirjallisuuden tuotteistamisesta, kirjallisuuden tarjoamista selviytymisstrategioista ympäristökriisissä sekä maailmanlopun ja apokalypsin kuvauksista suomalaisessa fantasiakirjallisuudessa. Alustajina on Tampereen yliopiston opiskelijoita ja kutsuttuina keskustelijoina useita alan vaikuttajia, muun muassa Risto Isomäki ja Johanna Sinisalo.
Vapaan journalismin tilasta Venäjällä kertoo Novaja Gazeta -lehden toimittaja Oksana Tšelyševa, jota haastattelee Jaana Airaksinen. Ohjelmassa on myös kirjallisia performansseja, runoilijavieraiden esiintymisiä sekä kirjojen vaihtotori.
– Yleisö saa osallistua, ja on paljon tekemistä kirjallisuuden ympärillä, Roine lupaa.
Festivaaleilla on avoinna yhteinen kirja, jonka tekemiseen kävijä voi osallistua lisäämällä siihen tekstiä tai kuvia. Kirja kustannetaan festivaalien jälkeen ja osanottajat voivat hankkia sen itselleen. Lapsille on suunnattu esimerkiksi Sampolan kirjaston järjestämä kirjasairaala, jossa lapset voivat ”tohtorien” johdolla korjata valitsemiaan kuva- ja lastenkirjoja.
Sampolassa on festivaalipäivänä myös elävä kirjasto, josta voi ”lainata” kirjojen sijaan ihmisiä. Kävijä voi jutustella lähinnä erilaisia vähemmistöjä edustavien ihmisten kanssa vartin verran. He saattavat olla vaikkapa eri uskontokuntien edustajia, romaneja, vegaaneja tai MS-tautia sairastavia. Tarkoituksena on murtaa ennakkoluuloja.
Roineen ja Ulvisen mukaan tämä sopii hyvin festivaalin tematiikkaan. Kirjallisuuskin osaltaan lisää ihmisten ymmärtämystä toisia kohtaan.
Festivaali
opintojen tukena
Tampereen yliopistossa kirjallisuutta opiskelevat Roine ja Ulvinen kertovat, että festivaali-idea sai alkunsa kirjallisuudenopiskelijoiden kesken käydyistä keskusteluista.
– Mietimme ja kuulimme myös muilta, että tämän tyyppiselle tapahtumalle olisi tilausta. Tällaista ei ole ollut, varsinkaan Tampereella, Ulvinen sanoo.
Mukaan saatiin Tampereen yliopiston kirjallisuuden ainejärjestön Teema ry:n lisäksi yliopiston taideaineiden laitos sekä useita kulttuurialan yhdistyksiä.
Roineen ja Ulvisen mukaan moni opiskelija on saanut töitä festivaalien valmistelun parissa. Tosin vain Roine ja Ulvinen ovat saaneet uurastuksestaan pientä palkkaa, muut työskentelevät vapaaehtoisina. Työkokemusta ja opintopisteitä kuitenkin kertyy.
– Opintopisteitä saa esimerkiksi Tiiliskivi-palkinnon raatiin kuulumisesta. Alustajat saavat kokemusta tieteellisen tutkimuksen esittämisestä julkisesti ja popularisoidusti, Ulvinen mainitsee.
Viekö tuotteistaminen
vapauden?
Onko kirjallisuus sitten henkitoreissaan, kuten festivaalin manifestissa väitetään?
– Väite tulee siitä, että kaikissa manifesteissa pitää sanoa, että jokin on kuollut, Hanna-Riikka Roine hymyilee.
– Manifesti on tehty pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa, mutta kuitenkin siinä on vakava pohjavire, Ulvinen selittää.
– Kyllähän me samassa manifestissa myös toteamme, että kirjallisuus elää oikeestaan kaikkialla ja se pitää vain huomata. Tämän tapahtuman hyvästä vastaanotostakin huomaa, että aito kiinnostus kirjallisuutta kohtaan ei ole missään nimessä kuollut.
Kirjallisuuden tuotteistaminen ja julkisuuden pinnallistuminen kuitenkin jonkin verran huolettavat festivaalin järjestäjiä.
– Oletetaan mitä yleisö haluaa, esimerkiksi nuoren naisen kasvukuvausta, ja sitten tehdään sellainen tuote. Siitä tulee itseään ruokkiva kierre: yleisö haluaa sitä mitä sille tarjotaan, Ulvinen pohtii.
Roine ja Ulvinen myöntävät, että kirjallisuutta on toki myös myytävä, jotta kirjailija eläisi.
– Tästäkin aiheesta tulee asiantunteva alustus ja keskustelu festivaaleilla, Ulvinen lupaa.
Elävän Kirjallisuuden Festivaali lauantaina 14. 2. klo 10–17 Tampereen Sampolassa, Sammonkatu 2. Iltaklubi kulttuuriravintola Telakalla. Kotisivu http://www.ekf.fi.
uutiskirje 
