Viime aikoina on käyty paljon keskustelua vähimmäisturvan uudistustarpeista. Yksi esiin nostetuista ehdotuksista on ollut toimeentulotuen perusosan maksamisen siirtäminen Kelan tehtäväksi, jolla pyrittäisiin sujuvoittamaan hakemuksien käsittelyä.
Toimeentulotuen rakennemuutoksen vastustajien taholta on toistuvasti kuitenkin esitetty pelko siitä, että siirrettäessä perusosa Kelaan luotaisiin eräänlainen toimeentulotuen maksuautomaatti.
Toimeentulotukea myönnettäisiin liian helposti ja lisäksi on väitetty, että tällainen järjestelmä passivoisi vähäosaisia heidän jäädessä vaille sosiaalityön tukea.
Ensimmäiseksi on sanottava, että rakennemuutoksen tavoitteeksi on juuri esitetty sosiaalityöntekijöiden vapauttamista siitä työtaakasta, joka aiheutuu vain taloudellista tukea tarvitsevien asioiden käsittelystä. Toisin sanoen työmäärää haluttaisiin tasata ja siirtää Kelan asiakkaiksi ne henkilöt, jotka tarvitsevat ainoastaan taloudellista apua. Vastaavasti sosiaalitoimistossa asioisivat myös sosiaalityön tukea tarvitsevat.
Pelkoon liittyykin – kuten oletukseen passivoitumisesta – se yleinen harhakuva, että toimeentulo-ongelmaisilla olisi yleensä myös muita sosiaalisia tai elämänhallinnallisia ongelmia. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, josta kertoo pelkästään jo se, että esimerkiksi vuonna 2007 Suomen väestöstä lähes seitsemän prosenttia sai toimeentulotukea. Monilla kyse on juuri vain taloudellisen tuen puutteesta, mutta tietenkin osa asiakkaista tarvitsee myös sosiaalityötä asioidensa järjestelemiseksi.
Nykyisellään sosiaalityö on ruuhkautunut, eikä kaikilla sitä tarvitsevilla ole välttämättä mahdollista saada sitä, johtuen – näkökulmasta riippuen – työmäärästä tai työntekijöiden puutteesta.
Toisaalta ruuhkautumiseen on haettu jo ratkaisua sosiaalitoimen sisäisin järjestelyin: ohjaamalla vain taloudellista tukea tarvitsevat etuuskäsittelijän hoidettavaksi ja sosiaalityön tarpeessa olevat puolestaan sosiaalityöntekijän pakeille.
Toisin sanoen eräänlainen toimeentulotukiautomaatti on jo luotu.
Taloudellisessa mielessä toimeentulotuen saamisen tulisikin olla automaattista. Lain mukaan toimeentulotuki on jokaisen maassa olevan perusoikeus, jota ei voida missään tilanteessa evätä, mikäli henkilö on laskennallisesti tuen tarpeessa.
Pelot toimeentulotukiautomaatin syntymisestä eivät siis ole vain virheellisiä, vaan myös hullunkurisia, sillä kyse on järjestelmän toimimisesta periaatteensa mukaisesti.
Toimeentulotuen nykyistä toimivuutta kuvaa se, että tällä hetkellä toimeentulotuen alikäyttö on varsin laajaa. Avustuksen käyttöastetta tutkinut Susan Kuivalainen on esittänyt, että varovaisenkin arvion mukaan toimeentulotukeen oikeutettuja olisi kaksi kertaa enemmän kuin tukea todellisuudessa saa.
Perusturvan ja -oikeuksien toteutumisen kannalta tulisi olla ennen kaikkea huolissaan siitä, että toimeentulotukiautomaatissa on häiriöitä ja pyrkiä korjaamaan sitä niin, että jokainen tuen tarpeessa olevalle todella taataan laillisesti määritelty vähimmäistoimeentulotuen taso.
uutiskirje 
