Euroopan paras Peltsi

Legendaarisen Matti Pellonpään elämä kirjaksi

Näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja Matti Pellonpään äkillinen poismeno heinäkuussa 1995 järkytti suomalaisen elokuvamaailman ja taiteen laajan kirjon. Peltsi poistui joukostamme 44-vuotiaana.

Matti Pellonpää vietti tuolloin monessa mielessä elämänsä parhaita vuosia. Kapakoita hän ei tosin jättänyt, vaikka lasisen laulukirjan juonti ravintola-annoksineen jäikin häneltä terveydellisistä syistä huomattavasti vähemmälle. Peltsi jäi elämään kulttihahmona ja ainutlaatuisena – kansainvälistä tunnustusta saaneena elokuvanäyttelijänä ja hobbymielessä myös musadiggarina. Tästä osoituksena ovat bänditouhut ja laaja ystäväpiiri rockmuusikoiden parissa.

Otava julkaisee huhtikuussa Lauri Timosen toimittaman kirjan Lähikuvassa Matti Pellonpää. Se valottaa ainutlaatuisella tavalla nerokkaan boheemin huikeaa elämäntyötä muun muassa omaisten, lukuisten tunnettujen ystävien, ohjaajien, näyttelijöiden ja muusikoiden kertomana: Aki Kaurismäestä Matti Ijäkseen, Kari Väänästä Toni Edelmanniin ja Juice Leskiseen…

Kirja sivuaa merkittävällä kulttuurisella tavalla niin suomalaista teatteria, elokuvaa ja sen kansainvälistä nousua kuin suomi-rokkiakin. Kirjan yhteyteen on kaavailtu muutakin happeningia juhlavuoden kunniaksi.

Peltsi oli
Akin minähahmo

Järvenpääläinen elokuvakriitikko Timo Malmi luonnehtii edesmennyttä Euroopan parasta miesnäyttelijä Matti Pellonpäätä (1951–1995) ja hänen hahmoaan ennen kaikkea suomalaisessa elokuvassa.

– Peltsistä puhuttaessa on väistämätöntä liittää hänet sekä elokuvaan että Aki ja Mika Kaurismäen tuotoksiin. Hänen paikkaansa on vaikea täyttää, eikä nyt edes tule mieleen ketään vastaavaa näyttelijää maassamme, jolla olisi samanlaisia avuja ja samanlaista luontaista karismaa laajakankaalla. Matti Pellonpää ja Kari Väänänen muodostivat näissä elokuvissa toisiaan täydentävän parin, vaikka olivat sangen erilaisia.

– Peltsi oli Akin minähahmo ja vakiintunut näyttelijä hänen elokuvissaan. Tämä hahmo oli pitkälti vuosiensaatossa tarkoin kehitelty. He saivat toisiltaan ihmisinä teknisiä valmiuksia ja elämänfilosofisia vaikutteita. Pellonpään roolihenkilöt, joita hän esitti olivat myötätuntoa ja oikeudentajua herättäviä surullisen hahmon ritareita –päähän potkittuja, mutta lannistumattomia maanhiljaisia, Timo Malmi viestii.

Pellonpää erikoistui jo 80-luvun vaihteessa elokuvaan. Teatterikoulun jälkeen Atskissa opiskellessaan hän tutustui Kaurismäen veljeksiin. Tätä kautta yhteistyö käynnistyi.

– Peltsin hahmossa viehättää perusfilosofia, tragikoomisuus ja melankolia, joka puree älylliseen yleisöön. Hänen näyttelijäntyönsä oli hyvin laaja-alaista. Timanttinen niukkuus ja minimalismi ilmaisussa loi dialogin katsojan kanssa niin, että tämä pystyy rauhassa heijastamaan omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan.

– Varjoja Paratiisissa -leffaa pidän eräänlaisena kulminaationa Akin töissä. Tietysti pitää ottaa huomioon myös Arvottomat ja Boheemielämä, jotka myös olivat Peltsin merkkipaaluja. Ylipäätänsä Pellonpään tekniikka toimi parhaiten isolla kankaalla.

– Pitkänlinjan tekijänä olo vaikutti Pellonpäähän myös siten, että häneltä alkoi syntyä omia tekstejä ja käsikirjoituksia. Peltsillä oli melkoiset valmiudet mennä myös kameran toiselle puolelle, Malmi kertoo.

Monipuolinen
ammattilainen

Pellonpäällä oli monipuolinen äänenkäyttö, jota hyödynnettiin paljon muun muassa radio-kuunnelmissa. Ammattitaito näkyi tässäkin, sillä usein tehosteet laitettiin vauhdissa sekaan, kun maestro eläytyi roolihahmoihin livenä ja monesti kertaottoina.

Tv-sektori oli myös kuvassa mukana, mutta elokuva oli kuitenkin hänelle se suurin rakkaus.

– Peltsi oli elokuvakerhomme vierailijana, kun esitimme Arielin. Muistan hänet sympaattisena kaverina, jonka valovoimainen persoona piti sisällä myös älykästä huumoria. Peltsi oli ystävällinen ihmishahmo, johon oli helppo tutustua.

Usein näyttelijöillä on se perusvika, että he kätkeytyvät.

– On lähes selvää, että varhainen poismeno on nostattanut esiin legendaarisia piirteitä. Peltsi ehti kuitenkin tehdä paljon töitä ja saada niistä moninaisia tunnustuksia jo eläessään, sanoo Malmi.