Nuori nigerialaiskirjailija kirjoitti romaanin Biafran sodasta
Kuvat Biafran sodan vuoksi nälkiintyneistä biafralaislapsista järkyttivät aikoinaan ihmisiä ympäri maailmaa. Jopa kahden miljoonan ihmisen arvioidaan kuolleen, pääasiassa nälkään ja tauteihin.
Vuosina 1967–1970 käyty sota oli kaakkoisessa Nigeriassa elävän igbo-kansan itsenäisyystaistelu, jonka se hävisi. Ison-Britannian siirtomaahallinnosta 1960 vapautunut Nigeria oli poliittisesti hyvin epävakaa, ja kylmän sodan aikainen suurvaltapeli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken epävakautti sitä entisestään.
Biafran sodassa molemmat supervallat tukivat Nigeriaa, Ranska ja Portugali vähän peitellymmin Biafraa. YK ei puuttunut tapahtumiin, vaan piti niitä Nigerian sisäisenä asiana.
Minulle sanottiin, että et voi kirjoittaa Biafrasta, koska olet liian nuori.
Noista ajoista kertoo Chimamanda Ngozi Adichien vast’ikään suomeksi ilmestynyt romaani Puolikas keltaista aurinkoa (Otava 2009, suomentanut Sari Karhulahti). Nuoren kirjailijan palkittu läpimurtoteos ei ole sotaromaani, vaan kertoo enemmän siviilielämästä: rakkaudesta, ihmissuhteista, ruoanlaitosta, moninaisista arjen ongelmista.
Poliittisetkin jännitteet tulevat kuitenkin romaanin edetessä yhä enemmän pintaan. Yksi päähenkilöistä, Odenigbo, on vallankumouksellinen yliopistomies, jonka kodissa käydään viinilasien ääressä kiihkeitä keskusteluja Nigerian ja maailman tilanteesta. Hänen avovaimonsa Olanna ja tämän sisar Kainene ovat yläluokkaisen perheen tyttäriä.
Köyhää kansanosaa edustaa Odenigbon ja Olannan palveluspoika Ugbu sukulaisineen. Viides keskushenkilö Richard, Kainenen rakastaja, on Nigerian vanhasta kulttuurista kiinnostunut brittiarkeologi. Henkilöiden erilaiset näkökulmat yhdistyvät romaanissa onnistuneesti.
Romaani vakuutti
sodan kokeneet
Igbosukuun kuuluva Adichie ei ole itse kokenut kuvaamiaan aikoja. Hän syntyi vasta seitsemän vuotta sodan päättymisen jälkeen, 1977. Sodan arvet näkyivät kuitenkin hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan.
– Suru oli jäljellä. Tunsin sen, elin sen keskellä. Vanhempani olivat menettäneet kaiken mitä heillä oli. Isoisäni olivat kuolleet sodassa, isoäitini selviytyneet. Tiesin, että sota oli syvällisesti vaikuttanut perheeseeni ja halusin ymmärtää asiaa, Adichie kertoi vieraillessaan Helsingissä suomennoksen julkistamisen yhteydessä.
Hän valmisteli romaania useita vuosia.
– Yritin lukea kaiken mitä sodasta on kirjoitettu ja kyselin vanhemmiltani, sukulaisiltani ja heidän ystäviltään.
Adichie kuunteli paljon muun muassa Biafran armeijassa taistelleen ja sodassa haavoittuneen setänsä kertomuksia.
Kirja on otettu Nigeriassa hyvin vastaan, vaikka etukäteen Adichie sai kuulla runsaasti epäilyksiä.
– Minulle sanottiin, että et voi kirjoittaa Biafrasta, koska olet liian nuori.
Kun kirja tuli ulos, useat sodan kokeneet ihmiset kysyivät Adichielta, ”kuinka teit sen?”. Romaanin kuvaukset vastasivat hyvin heidän kokemuksiaan. Moni kertoi itkeneensä.
Adichien oman sukupolven nigerialaisille romaani valaisee historiaa, joka ei ole heille kovin tuttua.
– Lukemisen jälkeen monet ovat halunneet tietää lisää sodasta.
Koulutusta vain
”sivistyskielellä”
Adichie asuu nykyään puoliksi Yhdysvalloissa, puoliksi Nigeriassa. Nigerian hän kokee kuitenkin varsinaiseksi kotimaakseen.
– Olen nigerialainen kirjailija, en missään nimessä amerikkalainen. Nautin Yhdysvalloissa olemisesta, mutta se ei ole kotini, Adichie painottaa.
Hän kirjoittaa englanniksi, koska on saanut koulutuksensa sillä kielellä.
– Se johtuu historiasta, brittiläisestä kolonisaatiosta. Englantia pidettiin sivistyskielenä. Oman kielen käyttämisestä saatettiin koulussa rangaista.
– Englanti on edelleen Nigerian virallinen kieli ja, mikä tärkeintä, koulukieli.
Inhimillisyyttä
sota-aikanakin
Romaani kuvaa sota-aikaa monin tavoin ajankohtaisen tuntuisesti. Adichie kertoo, että arvosteluissa ja kommenteissa on mainittu muun muassa viimeaikaiset Kongon ja Irakin sodat.
– Kaikissa sodissa on paljon samaa, esimerkiksi se, miten naisen rooli muuttuu sota-aikana, kun miehet ovat taistelemassa.
Puolikas keltaista aurinkoa kuvaa erityisesti sitä, miten verenvuodatuksen ja kärsimyksen keskelläkin on myös rakkautta ja hyvyyttä.
– Sodassa tapahtuu kauheita asioita, mutta silti myös inhimillisyys jatkuu.
Romaanin nimi tulee auringonnousua kuvaavasta Biafran lipusta. Biafrassa on tänäkin päivänä itsenäisyysliikehdintää. Adichie arvelee, että ihmiset ovat yleisesti ottaen kuitenkin hyväksyneet Nigerian yhtenäisyyden. 36 osavaltiosta koostuvassa liittovaltiossa olisi hänen mukaansa silti paljon parantamisen varaa edustuksellisuudessa ja eri väestöryhmien tasapuolisissa vaikutusmahdollisuuksissa.
uutiskirje 
