On inhimillisesti ymmärrettävää, että vastuussa olevat toverit etsivät syyllisiä sekä toisistaan että itsestään, kun romahdusmainen vaalitappio paljastui EU-vaaleissa.
Tuntui silti surulliselta luopuneen puheenjohtaja Martti Korhosen purkaus, jonka hän suuntasi Esko Seppäseen ja muihin tovereihin. Toivon, että purkauksen kohteena olleet ja muutkin vastuuta kantaneet toverit näkisivät syyttelyjen ja syyllisten etsinnän takaa edes jotain niistä yhteiskunnallisista voimista, jotka meitä pyörittävät.
Esko Seppänen laati kirjassaan Hullun rahan tauti ajankohtaiskuvauksen meitä pyörittävistä voimista, joiden näkyville tulo säikäytti maailman porvariston niin pahasti, että sopivasti EU-vaalien alla he ottivat käyttöönsä vasemmistolaisen retoriikan. Se meni massamediassa läpi vasemmiston jäädessä ihmeissään sivusta seuraajaksi.
Vasemmistoliitolta taisi jäädä puolueena Seppäsen analyysi melko vähäiselle hyödyntämiselle, kun puoluejohto ei pitänyt häntä edes Korhosen todistajalausunnon mukaan meidän omana meppinä. Suuri osa jäsenistöstä piti häntä kyllä. Hänen vastustajansa muissa puolueissa arvostivat ja kunnioittivat häntä.
Vaikka henkilökemiat eivät kohtaisi, puolueen johtamisessa olisi tärkeää nähdä asiat ihmisten takana ja Vasemmistoliitolle olisi ollut eduksi kääntää jäsenistön enemmistön EU-kriittisyys muutosvoimaksi paremman Euroopan puolesta. Yksimielisesti hyväksytyistä linjauksista tämä tuskin oli kiinni.
Vaalien suuri poliittinen merkitys jäi ilmeisesti sisäistämättä osalta puolueen muuten vastuullisia ja tunnollisia kansanedustajia. Ehkä vaalitappion todellista uhkaakaan ei ymmärretty riittävän syvästi. Meidän jokaisen toiminnassa mukana olleen ja olevan on syytä katsoa itseään peiliin. Tässä porukassa olen yksi meistä! Mutta tästä on mentävä eteenpäin.
Suuri yleisö on aidosti huolestunut ilmastomuutoksesta ja näkee välttämättömäksi radikaalin muutoksen. Jopa Lahden kaupunki ajoi yksimielisesti valtuustossa Vasemmistoliiton EU-vaaliohjelman ohitse kirjaamalla kaupungin strategiaan kasvihuonekaasupäästöjen puolittamisen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2025 mennessä.
Panimme Lahdessa porukalla myös leikkauslistat sivuun vuoden 2009 ja 2010 osalta, kun keynesiläisen ”takinkäännöksen” ansiosta porvaritkin olivat valmiita ajamaan paikallista elvytystä kaupungin budjettiin kertyneellä 95 miljoonan euron puskurilla.
Heti kun vaalit olivat ohitse, kaivoi kaupungin konsernijohtaja jo 9. kesäkuuta leikkauslistoja taskustaan, joilla toteutuessaan heitetään ”märällä rätillä” niin strategiaan linjattua joukkoliikenteeseen panostamista, kuin Valviran vaatimia lääkäriresurssilisäyksiä.
Kapitalismin kriisin syveneminen huutaa vasemmistolaista ja punavihreää vaihtoehtoa. Näiltä osin hätä on suuri muuallakin kuin Vasemmistoliitossa. Olisiko nyt laajemman radikaalirintaman rakentamisen aika?
uutiskirje 
