Tapani Bagge: Valkoinen hehku. Tammi 2009, 294 sivua.
Hämeenlinnan alamaailman lennokkaaseen kuvaukseen viime vuosina keskittynyt Tapani Bagge tekee uuden aluevaltauksen kesäksi ilmestyneellä romaanillaan Valkoinen hehku. Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä pääosin nytkin viihdytään, mutta aika on toinen.
Poliittisessa trillerissä eletään marras-joulukuuta 1938. Sisällissodasta on vasta 20 vuotta ja sen aiheuttamat intohimot hehkuvat täysillä rintaman kummallakin puolella taistelleilla. Omat jännitteensä tuo äärioikeiston vihaama sisäministeri Urho Kekkonen, joka on tulossa vastaanottamaan itsenäisyyspäivän paraatia Hämeenlinnan torille. Ilmassa kytee salamurhaa ja oikeistokaappausta.
Sehän tiedetään, että Bagge on loistava tarinankertoja. Uutuusromaanissakin juttu luistaa taidokkaasti, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta tarina ei tällä kertaa tahdo pysyä koossa. Keskeisiä henkilöitä on valtava määrä, samoin juonenpätkiä. Totta kai Tapani Bagge saattaa ne kaikki lopussa yhteen, mutta lukijalla on tekemistä pysyä menossa mukana. Varsinkin juopon lehtimiehen vaiheisiin juututaan liian pitkiksi ajoiksi.
Kirjan loppu on kunnon trilleriä. Sisäministeri Kekkonen on jo melko monessa tähtäimessä. Ei kai ole mikään juonipaljastus, jos toteaa, että salamurhaajien suunnitelmat menevät myttyyn. Mutta millä tavalla, se jääköön lukijan löydettäväksi.
Vaikka Valkoinen hehku ei täysi kymppi olekaan, on se hieno osoitus siitä, millaista jännitysviihdettä Suomen dramaattisesta historiasta on mahdollista punoa. Kieltolain salakuljettajat, äärioikeiston mellastus 1930-luvulla ja valvontakomissio 1940-luvulla. Esimerkiksi niistä riittäisi kulissia hyödynnettäväksi kirjoihin ja elokuviin samoin kuin amerikkalaiset ovat tehneet ”villille” lännelle. Toivotaan, että Tapani Bagge jatkaa löytämällään tiellä.
uutiskirje 
