Tätä Vasemmistoliiton valtuutetut haluavat puoluejohtajalta
Uudistaa, innostaa ja näkyä.
Näitä sanoja Vasemmistoliiton puoluevaltuutetut useimmin käyttävät kuvaillessaan uuden puheenjohtajan tärkeimpiä tehtäviä.
– Näkyvyys on kaikkein tärkeintä. Vaikka meidän asia olisi kuinka tärkeä, meitä ei noteerata. Julkisuutta tarttis saada vähän meidänkin käyttöön, Varsinais-Suomen Martti Kytömaa sanoo.
Voimat
kokoon
Tämäkin toistui ei muodoissa: olla periaatteellinen kokoava voima.
Vaasalainen Harri Moisio kiteyttää: pitää rivit kasassa ja löytää uutta intoa, joka ajaa muitakin eteenpäin.
– Lisäksi pitää päästä siitä, että puolue on yhden ihmisen harteilla.
Samaa sanoo Kati Tyystjärvi, Uusimaa.
– Uusi puheenjohtaja tarvitsee meidän kaikkien, niin nuorten kuin vanhojenkin tuen, koska – kuten Martti Korhonen oikein sanoi – tämä ei ole yhdestä ihmisestä kiinni.
– Tärkein tehtävä on herättää koko puolue miettimään, mitä teemme. Yhteistyön, läpinäkyvyyden ja konkreettisten tekojen puolesta pitää toimia kaikkien ruohonjuuritasolta puoluejohtoon, Uudenmaan Leena Tuomisto arvioi.
– Puheenjohtajan pitää toimia itsenäisesti kuppikuntien yläpuolella siten, että koko jäsenistö ja kannattajat voivat arvostaa hänen päälinjauksiaan, Mikko Rauduskoski, Oulu, toteaa.
Satakunnan Kirre Koivusen mielestä puheenjohtajan vaihtaminen ei riitä.
– Syyt alamäkeen ovat syvemmällä, kun ajatellaan esimerkiksi paikallisia toimintoja. Vanhanaikainen sisäsiittoisuus saisi lähteä.
Aloite
vasemmalle
Uudistaminen oli yleisimmin toistunut sana.
Nuoret valtuutetut haluavat nuorentaa myös puoluetta, eivät vain puheenjohtajaa. Alina Mänttäri Helsingistä listaa: uudistaa ja terävöittää imagoa, nuorentaa, vihertää. Pohjois-Pohjanmaan Silla Kakkola vaatii räväkämpää oppositiopolitiikkaa ja ymmärrettävämpiä ulostuloja ja tavoitteita.
Pirkanmaan Anna Kontula ilmaisi sen näin: päivittää puolueen historiallinen tehtävä rohkeasti vastaamaan 2000-luvun yhteiskuntaa.
– Nyt täytyy katsoa suuntaa uusiksi. Maailma ei enää ole kaksiakselinen, välissä on sävyjä. Vanha vauhti ei riitä, kun sitä ei enää ole, jatkoi Marko Honkanen, myös Pirkanmaalta.
Helsinkiläinen Pekka Buttler haluaa aloitteen vasemmistolle. Sen hankkiminen on uuden puheenjohtajan tärkein tehtävä.
– Meidän täytyy ymmärtää, että kaksi hyvää uutta aloitetta vasemmalta työllistää oikeistoa tarpeeksi estääkseen kaksi aloitetta oikealta, jotka työllistäisivät puolestaan meitä, hän tiivistää.
– Kyseessä on mielestäni ennen kaikkea toimintamentaliteetin muuttaminen.
Kenttä
kuntoon
Pelkkä uudistaminen ei riitä. Voimien kokoamiseen liittyy kenttäorganisaation kunnostaminen.
– Haluaisin vastata, että tärkeintä on puolueen politiikan uudistaminen. Se on kuitenkin mahdotonta, mikäli järjestörakenteet ja toiminta säilyvät vuosikymmeniä nykypäivää jäljessä. Puheenjohtajan tärkein tehtävä on nyt määrätietoisesti edistää organisaatiouudistusta ja olla tässä valmis tekemään ikäviä päätöksiä, helsinkiläinen Laura Tuominen sanoo.
– Perinpohjainen uudistus edellyttää paitsi jäsendemokratian, avoimuuden ja ihmisten toimintamahdollisuuksien lisäämistä, myös puolueen ja liikettä lähellä olevien tahojen työntekijäpanosten kriittisen arvioinnin.
– On pakko uskaltaa katsoa eteenpäin, kun valtaosa jäsenistä on yli 65-vuotiaita ja suurimmat jäsenmäärät ja nykykannatus ovat eläköityvillä muuttotappioalueilla.
Järjestötoiminnan mainitsi moni muukin.
– Perusjärjestöjen toiminnan elvyttäminen on koko puoluejohdon tämän hetken ehkä tärkein tehtävä. Se on monin paikoin olematonta. Harvoille aktiiveille kasaantuu liikaa töitä, toteaa Harri Asikainen Valkeakoskelta.
Keski-Suomen Mari Koistinen liitti uudistamiseen kenttäväen kuulemisen.
– Ja sitä kautta saada kenttäväki toimimaan sen hyväksi, että Suomen poliittiselle kartalle saadaan jälleen todellinen vaihtoehto vasemmalle.
Pohjois-Pohjanmaan Eija Kellokumpu lainaa puolueen periaateohjelmaa: ”Puolueemme on monen sukupolven yhteenliittymä, jossa haasteena ja rikkautena on luoda yhteistyön silta erilaisten kokemusten välille”.
– Virke kiteyttää monta asiaa ja on haasteellinen. Osa perusjärjestöissä nukkuu ruususen unta ja osastoihin kaivataan nuoria mukaan tuomaan uusia ja erilaisia toimintatapoja, joilla kykenisimme herättämään nuoria ja perheellisiä työssäkäyviä kiinnostumaan Vasemmistoliitosta. Perusjärjestöille uudet sukupolvet toisivat kaivattua avointa keskustelua ja suvaitsevaisuutta sukupolvien välille.
Uusia
kannattajia
Seuraaviin vaaleihinkin katsottiin.
– Puheenjohtajan pitää saada puolueen aktiivit uskomaan ja työskentelemään määrätietoisesti niin, että eduskuntavaaleissa 2011 kykenemme olemaan edelleen paras vaihtoehto puolueen perinteiselle kannattajakunnalle ja erityisesti nykyistä houkuttelevampi puolue myös niille ihmisryhmille, jotka symppaavat arvojamme, mutta silti eivät näe meitä potentiaalisena valintana äänestyskopissa, oululainen Risto Kalliorinne kirjoitti.
– Ilman uusia kannattajaryhmiä vaalivoitto ei ole mahdollinen ja ilman vaalivoittoa puolueen aktiivisuus ja elinvoima uhkaa hiipua. Erityisesti pitää satsata 30–50-vuotiaisiin, joiden joukossa kannatuksemme on surkea.
Myös puoluevaltuuston puheenjohtaja Katja Syvärinen viittasi vaaleihin.
– Tärkein tehtävä on tietenkin hoitaa puolue kunnolla 2011 eduskuntavaaleihin ja saattaa eteenpäin jo käynnistettyjä uudistuksia. Tämän puoluekokouskauden aikana on pantu liikkeelle monta asiaa, vaikka tulokset eivät ole vielä sataneet hirveästi laariin.
Keski-Suomen Marju Rönkkö vaatii toimia, joilla saadaan entiset Vasemmistoliiton äänestäjät takaisin ja oheen uusia ja nuoria äänestäjiä. Painopisteistä hän mainitsee alueellisen ja koulutuksen sekä kulttuurin tasa-arvon.
– Lisäksi pitää nostaa naisia tärkeille paikoille esimerkiksi lautakunnissa.
Imago vastaamaan
periaatteita
Helsinkiläinen Tiia Aarnipuu vaikuttaa hiukan skeptiseltä eikä vielä alkuviikosta tiennyt, kumpaa ehdokasta äänestää.
– Uuden puheenjohtajan tehtävä on yrittää vielä kerran tehdä puolueesta toiminnaltaan ja sitä kautta myös imagoltaan se, jota puoluekokouksen hyväksymät paperit kuvaavat: puolue, joka on kiistatta parhaiten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen puolella, hän kirjoittaa.
– Puolue, jota minun tuttavapiirini äänestäisi, jos ei pelkäisi ääntensä valuvan milloin kenellekin äijälle.
Hänestä puheenjohtajan pitää olla valmis hyväksymään tosiasiat, jos tehtävä on mahdoton.
– Hänen täytyy olla valmis rohkaisemaan puolueen jäseniä ja äänestäjiä tekemään radikaaleja valintoja. Jos Vasemmistoliitosta ei ole siksi puolueeksi, joka sen pitäisi olla, sen puolueen on synnyttävä jollain muulla tavalla.
Aarnipuu kiittää Martti Korhosen puhuneen asiaa erottuaan puheenjohtajan tehtävästä.
– Harmi kyllä vasta erottuaan. Politiikan, eli myös puolueen toiminnan, tarkoituksena on tehdä maailmasta nykyistä parempi, ei roikottaa mukana sellaisiakin ihmisiä – äänestäjiä tai äänestettäviä –, jotka eivät allekirjoita puolueen nykyisiä tavoitteita tai linjoja.
Keskustelua
erimielisyyksistä
Uudenmaan Saila Ruuth haluaa sisältökeskustelulla poliittisen linjan selkeytymistä.
– Vasemmistoliittoon on ylipäätään luotava keskustelukulttuuri, joka mahdollistaa erilaisten näkemysten ja kantojen välisen dialogin, jotta päästäisiin nykyisestä tilanteesta, jossa erilaisia kantoja edustavilla ihmisillä on runsaasti väärinkäsityksiä toisistaan eikä poliittisia ja järjestöllisiä ristiriitoja saada käsiteltyä, vaan ne jäävät jäytämään pinnan alle.
Hän toteaa, että toimintakulttuurin muutosta ei saada aikaan yhden ihmisen voimin, mutta ilman päättäväistä puheenjohtajaa tuskin päästään edes alkuun.
Lapin Pertti Keränen myös pohti erilaisia mielipiteitä.
– Puolueessa on tilaa toimia, kunnioitamme toistemme näkemyksiä. Meidän arvomaailma ei ole yksi asia, se on yhteisöllisyyttä ja luottamusta arjen tekemisessä.
Hän kirjoitti siitä, mihin tähdätään: unelmakuntaan, jossa toteutuvat vapaus, tasa-arvo ja kestävä kehitys.
– Olemme luvanneet, että meillä kaikilla on oikeus hyvään arkeen. Me olemme luvanneet pitää huolta lähimmäisistä.
Uskottavuus johtaa
kannatukseen
Tämänkin moni mainitsi: Palauttaa puolueelle uskottavuus.
– Ja nostaa kannatusluvut yli kymmenen prosentin, Juhani Kouhia Uudeltamaalta lisäsi.
Porilainen Juha Sandberg näkee tärkeimmäksi palauttaa ihmisten luottamus Vasemmistoliittoon. Vaasan Anneli Mantila täsmentää: työläisten ja huonompiosaisten luottamus .
– Ei tänä päivänä koko maailmaa tarvitse syleillä, omasta kansasta on ensisijaisesti huolehdittava.
Mikko Rauduskoski odottaa puheenjohtajan nostavan julkiseen keskusteluun asioita, jotka koskettavat laajasti eri väestöryhmiä.
– Laaja kannatus edellyttää kosketuspintaa tavallisten perheiden arkisiin huolenaiheisiin. Marginaaliryhmien etujakin voidaan edistää laajemmalla kannatuksella, joka perustuu siihen, että keskivertosuomalaiset pitävät puoluettamme uskottavana poliittisena liikkeenä.
Keskisuomalainen Tuomo Alanen taas epäilee marginaaleja.
– Elinehto on puheenjohtajan ja koko puolueen uskottavuus varteenotettavana puolueena, jonka kautta voi oikeasti vaikuttaa muuhunkin kuin johonkin eläinsuojeluun tai muuhun marginaaliasiaan. Nyt se uskottavuus on lopullisesti menossa.
Pirkanmaan Vilho Ponkiniemi puhuu terävöittämisestä.
– Meidän tulee erottua demareista ja toisaalta saada omiin nimiimme ne asiat, jotka muut puolueet ovat ottaneet meidän ohjelmasta omiin nimiinsä.
– Tuntuu, että ääni ei kanna eduskunnassa, vaikka työtä tehdään täydellä sydämellä ja hyvällä tahdolla ihmisten eteen, Matti Semi (Pohjois-Savo) tiivisti.
Vastakkainasettelun
aika
Naantalilaista Hannu Raittolaa harmittaa.
– Risoo melkoisesti. Kun hävitään pahasti, ruvetaan haukkumaan äänestäjiä ja kannattajia. Eivät asiat muutu pelkällä puheenjohtajavaihdoksella.
Hän muistuttaa siitä, että vastakkainasettelun aika on juuri nyt.
– Sopiminen aina ja kaikkialla oikeistolaisajattelun kanssa johtaa tuhoon. Sitä on näkynyt tekevän tosi moni meikäläinen kuntavaikuttaja. Päiväkoti- ja koululaisryhmät suurenevat, mutta vanhusten vaipat pienenevät.
Lahden Antti Holopainen listasi tehtäviä.
– Saadaan aikaan puolueessa joukkuepelin henki, jolla vasemmistolaisuus nostetaan sille kuuluvaan yhteiskunnalliseen arvoon, rakennetaan riistokapitalismille uskottavaa vastavoimaa ja vedetään mukaan perinteiset työväenliikkeen kannattajat ja uudet radikalisoituvat punavihreät voimat.
Ryhdikäs
ja selkeä
Myös puheenjohtajan ominaisuuksia listattiin: nuori, ryhdikäs ja tunnettu. Innostava, asiallinen, aito, ei populisti.
Hämeen Minna Minkkinen haluaa johtoon karismaattisen, selkeäsanaisen ja edustavan henkilön.
– Puheenjohtajalla tulee olla selkeä poliittinen linja joka avautuu kaikille, ei vain politiikan tutkijoille. Hyvä puheenjohtaja on kansan suosiossa ja helposti lähestyttävä. Hän on nöyrä, halukas oppimaan ja joukkoja kokoava voima. Hyvä puheenjohtaja antaa kaikille tilaa, mutta tarpeen vaatiessa pystyy kantamaan vastuun myös yksin.
Pohjanmaan Kauko Niemi haluaa puolueelle keulakuvan, Keränen jopa Mestarin.
– Puheenjohtaja kuuntelee kentän tuntoja ja ohjaa oikealle tielle, Keränen toivoo.
Myös yksittäisiä yksittäisiä tehtäviä mainittiin. Stefan Håkans piti tärkeimpänä ymmärtää Paras-hankkeen tarkoitusta.
– Tämä kuuluu otsikkoon hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen, hän totesi ja mainitsi vielä kaksi muuta asiaa: turkistarhauksen säilyttäminen laillisena elinkeinona ja Lissabonin sopimuksen vastustaminen.
uutiskirje 
