Jokin tässä nyt tuntuu oudolta:
Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri Matti Viialainen syytti viime sunnuntaina Savon Sanomien kolumnissaan vuonna 1976 syntynyttä puolueen uutta puheenjohtajaa Paavo Arhinmäkeä jonkinlaiseksi jälkitaistolaiseksi. Arhinmäen synneiksi Viialainen lukee sen, että hän on aiemmin toiminut Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana ja sen, että Arhinmäen vanhemmat ovat toimineet 1970-luvulla aktiivisesti taistolaisliikkeessä.
Arhinmäki syntyi taistolaisuuden huippukauden lopulla, joten onhan sieltä synnytyslaitokselta jotain äkkiväärää saattanut mieheen tarttuakin. Mutta voitaisiinkohan tämän uusimman polven kohdalla jo unohtaa koko T-sana ja todeta, että on ihan luvallista vasemmistopuolueessa olla vasemmistolainen.
Oudoilta taistolaissyytökset kuulostavat nimenomaan Matti Viialaiselta kuultuina. Tämä monta kertaa mielipiteensä uudelleen arvioinut toimi itse SKP:n vähemmistössä kunnes 1980-luvun lopulla ymmärsi sen liikkeen tulleen tiensä päähän ja teki ennen lopullista romahdusta näyttävän paluun Kulttuuritalolle. Siitä ura urkeni järjestämään Vasemmistofoorumi-nimistä tapahtumaa ja Vasemmistoliiton puoluesihteeriksi.
Puoluesihteerinä hänen suksensa menivät puheenjohtaja Claes Anderssonin kanssa ristiin melkein heti. Puolue perustettiin keväällä 1990. Maaliskuussa 1992 oli uusien henkilövalintojen aika. Andersson toivoi, ettei Viialaista valittaisi uudelleen, vaan hän jatkaisi jonkin projektin vetäjänä. Ay-liikkeestä tulleet vetoomukset kuitenkin pelastivat Viialaisen vielä silloin.
1995 Viialainen hävisi puoluekokouksessa Ralf Sundille. 2000-luvulla hän toimi SAK:ssa apulaisjohtajana ja valmisteli loikkaa demareihin perustamalla suurta julkisuutta saaneen Vasemmisto yhteen -yhdistyksen, jossa oli noin kolme jäsentä.
Nyt hän Etelä-Savon maakuntajohtajana irvailee Vasemmistoliiton nykymenoa molemmat jalat tukevasti menneisyyden juoksuhaudoissa.
Matti Viialaista paljon kauemmin SDP:ssä vaikuttanut Erkki Tuomioja totesi äsken, ettei Vasemmistoliiton alamäki ole hyödyttänyt SDP:tä mitenkään.
Yksittäisten, erilaisista syistä turhautuneiden vasemmistoliittolaisten siirtymisestä demarileiriin ei ole ollut isoa iloa, Tuomioja myös kirjoitti blogissaan. Keitähän hänellä oli mielessä?
Nyt tämä meni taas politiikaksi, vaikka näin viimeisessä kesälomaa edeltävässä kirjoituksessa piti pohtia heinäkuun asioista tärkeintä. Se on tietysti sää.
On tämä julmaa täällä pohjoisessa. Muutaman viikon sää ratkaisee, millä mielellä vietetään koko seuraava pitkä talvi. Jos on pilvistä ja koleaa, akut jäävät lataamatta. Jos paistaa, ainakin syksystä selvitään.
Säästä on myös tullut huomattava mediatapahtuma. Jos etelässä on talvella kaksi päivää kymmenen astetta pakkasta, pitää Helsingin lehdissä antaa pukeutumisohjeita, että tästä koettelemuksesta selvitään hengissä.
Varsinaiset säämediapäivät vietetään kuitenkin nyt kesällä. Ensimmäisen lämpimän korkeapaineen lähestyessä alkaa ennakointi ensimmäisistä helteistä. Juhannuksen säätä uutisoidaan totaalisen epäluotettavien ennusteiden pohjalta ainakin kaksi viikkoa etukäteen. Koko kesän sääennuste on lööppikamaa. Kumpikin iltapäivä julkaisee saman saksalaisvelhon ennusteen viikon välein omana skuuppinaan.
Ja kun helteet sitten tulevat, lehdistä löytyy joka päivä ohjeita siitä, miten ihminen ja eläimet tästä selviävät mahdollisimman vähin vaurioin ja elintarvikkeet pilaantumatta.
Ensimmäisten helteiden loputtua ennen kesän puoliväliä sääennustajilta hankitaan itsestään selvä vastaus kysymykseen, että ei kai kesä tähän loppunut.
Räjähdysmäisesti lisääntynyt sääjournalismi on yksi merkki luokkayhteiskunnan paluusta.
On se. Eri kansankerroksia yhdistäviä kokemuksia ei enää juuri ole. Yksi on Tanssii tähtien kanssa -tyyliset tv-ohjelmat ja toinen on sää. Se on samalla paikkakunnalle kaikille sama, joskin rikas pääsee huonoa säätä pakoon Monacoon, mutta köyhä kykkii leipäjonossa satoi tai paistoi. Mutta periaatteessa.
Tälle luokkajaon paluulle Matti Viialaisen uusi puolue antoi lisää vauhtia ollessaan yhtä mittaa 12 vuotta vallankahvassa. Nyt oppositiossa sieltäkin on kuulunut epäilyttävää vasemmistopropagandaa.
uutiskirje 