Kathrin Passig & Aleks Scholz: Tietämättömyyden sanakirja. Suom. Raija Nylander. Atena 2009.
Mistä puhumme silloin kun väitämme tietävämme jonkun asian? Puhummeko omista kokemuksistamme, omien laskelmiemme tuloksista tai muista käytännön tutkimustuloksistamme? Vai pelkästään siitä, mitä meille on kerrottu tai mitä olemme sattumalta kuulleet tai nähneet?
Tietämättömyyden sanakirja voi nimenä kalskahtaa kolkolta, jopa ylimieliseltä. Että nyt joku yrittää brassailla, olla etevämpi tai ainakin paremmin perillä asioista kuin muut.
Lähempi tutustuminen teokseen valaisee juuri niitä varjokohtia meidän jokaisen tietämyksessä, jota edes tietoyhteiskunta suuressa viisaudessaan ei meille kerro tai pysty kertomaan.
Tietämättömyyden sanakirjan kirjoittajat Kathrin Passig ja Aleks Scholz toteavat, että mikäli tänään lukisi sata vuotta vanhaa Tietämättömyyden sanakirjaa, tuntisi itsensä varmaan mahdottoman viisaaksi:
”Juuri niin toivottavasti käy lapsenlapsenlapsillemme, jos he sattuvat joskus pitämään tätä kirjaa käsissään. He sanovat sitten: pimeä aine, siinähän on tietenkin kyse vasenkätisesti kiertyneistä superaksokvatrioneista, tietäähän tuon nyt kuka vain. Ja kuinka koskaan on voitu kuvitella, että unella olisi jokin tehtävä? Kissat eivät tietenkään kehrää, kyseessä on vain akustinen harha.”
Isaac Newton vertasi 300 vuotta sitten tietämystämme maailmankaikkeudesta pisaraan. Se, mitä emme tiedä, onkin sitten valtameri.
Luonto tietää
meitä enemmän
Homo sapiensin viimeiset 50 000 vuotta merkitsevät maapallon orgaanisen elämän historiaan verrattuna noin paria viimeistä sekuntia kaksikymmentäneljätuntisen vuorokauden lopussa. Sivilisoituneen ihmiskunnan historia kokonaisuudessaan täyttäisi tähän mittakaavaan sovellettuna viidennen osan viimeisen tunnin viimeisestä sekunnista.
Tämän vertauksen perusteella lienee pakko myöntää, että luonto tietää meitä enemmän. Astelemme vielä alkumetreillä tietämisen ihmemaassa, vaikka muuta kuvittelemmekin.
Tietämättömyyden sanakirjan tekijät huomauttavat, että uutisoinnissa laiminlyödään tietämyksen aukkoja. Journalistit kertovat mieluummin loppuun saatetuista tutkimustöistä ja uudesta tiedosta:
Lööppi ”Ei mitään uutta X:stä” on ehdottomasti vähemmän vetävä kuin ”X:n arvoitus vihdoinkin ratkaistu.” Lisäksi konkreettiset tulokset on helppo lainata tutkimuslaitosten lehdistötiedotteista, kun taas tietämyksen aukkoja joutuu etsimään ja tekemään taustaselvitystä, mikä on tietysti kalliimpaa ja vaivalloisempaa.
Tietämättömyyden sanakirja esittelee 41 tietämyksemme valkoista läiskää tai mustaa aukkoa joihin kuuluvat esimerkiksi haukottelu, hajuaisti, Havaiji ja hallusinogeenit.
Rahan perimmäistä olemusta voi verrata Jumalan olemassaoloon. Jumalasta kaikki puhuvat, vaikka todistettavasti kukaan ei ole häntä vielä nähnyt. Parhaillaan maailmaa ravistelevan talouslaman aikana kysellään epätietoisina ja -uskoisina, mitä raha on, kuinka paljon sitä maailmassa on tai mitä vaikutuksia rahalla on? Onko velka oikeasti rahaa?
Suuri arvoitus on edelleen se, kuinka me saamme virukset ja sitä kautta nuhakuumeen. Myös ankeriaiden elämä on täynnä mystiikkaa nykytietämyksen valossa.
Tietämyksen sanakirjan kirjoittajista Kathrin Passig (s.1970) toimii kääntäjän, kirjailijan ja toimittajan työnsä ohessa Berliinissä Zenrale Intelligenz Agenturin toimitusjohtajana.
Aleks Scholz (s. 1975) on astronomi, joka työskentelee tällä hetkellä Skotlannissa St. Andrewsin yliopistossa.
Kirjoittajien mukaan tiedon aukot voidaan jakaa kahteen luokkaan: asioihin, joista tiedämme, että emme tiedä niitä; ja asioihin, joista emme edes tiedä, että emme tiedä niitä.
Tämän suuren viisauden on alun perin esittänyt Yhdysvaltain ex-puolustusministeri Donald Rumsfeld.
uutiskirje 